Kumpi teillä maksaa sisustuksen?

Ihan mitä tahansa saan tehdä, kunhan maksan sen kokonaan. Jos haluan uudet verhot, niin ostan ja laitan paikalleen. Samoin mies voi ostaa haluamansa sohvan ja raahata vanhat sohvat pois.



Kotona näyttää siltä, miltä näytti noin 90 vuotta sitten, kun miehen isovanhemmat tähän asettuivat. Tekstiilit vaihtuvat ja lastenhuoneissa on uudistuksia, mutta suurin osa huonekaluista on siltä ajalta.

Kumpi päättää: ehkä enemmän minä, mutta pääsääntöisesti yhdessä päätetään. Onneksi molemmilla on samantyyppinen maku (lähinnä funkkis).

mies maksaa!

Enpä ole tähän isoon omakotitaloon tainnut maksaa kuin parin huoneen verhot ja yhden maton.

Luotetaan toisen makuun ja ei tartte kaikkea yhdessä käydä valitesemassa. Yhdessä maksetaan

Kyllä mies haluaa silti olla mukana isojen huonekalujen ostossa. Mutta mä käyn etukäteen kartoittamassa tarjonnan.

yhteisistä rahoista maksetaan.

Poika muutti avoliittoon helmikuussa ja heillä on jatkuva kina sisustamisesta. Poika on töissä, tyttöystävä opiskelee, mutta on innokas sisustusihminen ja olettaa, että työssäkäyvä maksaa. Poika ei omien sanojensa mukaan ymmärrä, miksi pitää ostaa vähän väliä uusia verhoja ja sohvatyynyjä, hän suostuu maksamaan yhdet ja sen jälkeen maksaja on se, joka haluaa ne verhot vaihtaa.

kuitenkin enemmän...

ja minä maksan.

yhteisistä rahoistahan ne menee, kuten aivan kaikki muukin. olemme näes aviopari, ei mikään kämppissuhde =)

Yleensä kuitenkin niin, että minä katselen valmiiksi huonekaluliikkeistä, katalogeista tms. ja sitten esittelen ehdotuksiani miehelle. Eli mies valitsee minun valitsemista vaihtoehdoista. :)

Poika muutti avoliittoon helmikuussa ja heillä on jatkuva kina sisustamisesta. Poika on töissä, tyttöystävä opiskelee, mutta on innokas sisustusihminen ja olettaa, että työssäkäyvä maksaa. Poika ei omien sanojensa mukaan ymmärrä, miksi pitää ostaa vähän väliä uusia verhoja ja sohvatyynyjä, hän suostuu maksamaan yhdet ja sen jälkeen maksaja on se, joka haluaa ne verhot vaihtaa.

Ei tosiaan varmaan rahareikiä puutu tuollaiselta nuorelta perheeltä, joten kyllä silloin täytyy kyetä laittamaan sisustukset kerralla sellaiseen kuosiin, että niitä jaksaa katsella useamman vuoden.

Sisustaminen voi olla harrastus sitten, kun tulot sen mahdollistavat. Toki toiset arvostavat sisustusta enemmän, kun toisille riittää, että kunhan jotain on ikkunassa ja jossain voi istua mukavasti telkan ääressä.

Mutta ihan hyvä periaate pojalla tuo, että jos haluaa vaihdella verhoja, niin sitten maksaa myös itse. Tuosta voi kyllä kehittyä laajempikin ongelma, jos pariskunnalla on hyvin erilaiset kulutustottumukset ja jos toinen elää jatkuvasti yli varojen.

Siis esim. tapetit tai sohva. Maksamme yhteiseltä tililtä.



Niissä joista mieheni ei välitä (esim. astiat ja valaisimet) minä valitsen ja maksan joskus yhteiseltä tililtä, joskus omaltani. Vähän riippuen siitä mitä milloinkin pidän kohtuullisena. Esim. jos ostan lapsille parinkympin yölamput niin se on minusta niin perusjuttu että menee yhteiseltä, mutta jos ihastun viiden huntin design-lamppuun niin sen maksan omalla kortillani kun sitä ei voi pitää "tarpeellisena" ostoksena.

Minä (vaimo) päätän, miltä kotona näyttää. Tai no toki kysyn miehen mielipidettä, mutta useimmiten hänellä ei sellaista ole... Joten aika vapaat kädet olen saanut. Toki tiedän ja tunnen mieheni niin hyvin, etten tosiaan laita kotia sellaiseksi, josta mies ei pitäisi.

Minä päätän, mies maksaa, mies toivonut että minä päätän....

Mä teen esivalinnan, koska mies inhoaa kaupoissa kiertelyä. Esittelen miehelle pari kolme parasta vaihtoehtoa ja niistä valitaan yhdessä.



Tekstiilejä ja muuta pienempää mä ostelen itsekseni. Mies vain huomaa ne jossain vaiheessa paikallaan. Toistaiseksi hän on ollut ihan tyytyväinen valintoihini.

huomioithan, että hän ei enää ole poikasi tyttöystävä, vaan avovaimo. ;)



haluaisitko kertoa oman perheesi käytännöstä sen sijaan, että haluat pohtia poikasi perheen tapaa toimia sisustusasioissa?



Meillä näin: minä päätän yksin pienistä yksityiskohdista, isot ostokset harkitaan yhdessä, maksetaan meidän yhteiseltä tilitä, jossa on meidän yhteistä rahaa, muunlaista meillä ei olekaan.