Näkökulma miehen miellyttämiseen:
Jos tilanne on se, että mies on elättänyt lähes yksin perhettä vuosikausia KOSKA nainen ei vain ole saanut (kunnon) töitä ja joutuu yhä vain opiskelemaan (ei siis ole kotiäiti yhteisestä sopimuksesta), voisiko ajatella, että jossain määrin naiella olisi velvollisuus yrittää miellyttää miestään? Missä määrin ja miten?
Kommentit (4)
kannattaa miellyttää miestä niin vasta kuin myötämäessäkin ja elää sopuisasti.
Elämähän ei juuri koskaan mene käsikirjoituksen mukaan. Miellyttäminen on molempien "velvollisuus" oli tilanne mikä tahansa. Tilanteet ovat siten ihan oma lukunsa ja "erillisiä asioita" tuossa mielessä.
Myönnän kuitenkin, että itsekin olen joilekin esimiehille ollut enemmän halukas tekemään "pyyteetöntä yhteistyötä" ja joidenkin opettajien kokeisiin olen jostain syystä halunnut lukea enemmän kuin joidenkin. Merkitystä on ollut sillä, miten tunnollisesti ja asiaansa paneutuvasti ovat suhtautuneet omaan tehtäväänsä.
Hyvä luo hyvää ympärilleen. Parisuhteessa varmasti myös. Ole hyvä ...... saat hyvää.
Molemmilla puolisoilla on aina velvollisuus toisen huomioon ottamiseen ,kunnioittamiseen, miellyttämiseen ja rakastamiseen. Ei siihen vaikuta tilanteet avioliitossa, vaan niin se vaan on myötä- ja vastoinkäymisessä.
Toki kannatta sympata, että tilanne on hänelle(kin) raskas. Kannatanee välttää kaatamasta omaa työttömyyden, rahahuolien ja opiskelun aiheuttamaa stressiä hänen niskaansa liikaa.
Parisuhteessa kuitenkin ollaa samassa veneessä myötä ja vastoinkäymisissa. Ei sitä erikseen tarvitse erikseen tarvitse mieheltä palveluksin tms. "ostaa". Ehkäpä hänenkään elämänsä ei jossian vaiheessa mene ihan suunitelmien mukaan ja toivottavasti sillon sinä vuorostasi seisot pyytettömästi rinnalla.
entä jos tilanne olisi toisinpäin, riittäisikö naisella viitsimistä ja ymmärrystä?