Olen maalle muualta muuttanut enkä IKINÄ
totu paikallisiin tapoihin. Täällä aviopareilla on liuta lapsia, vaimot hoitavat lapsia kotona, miehet käyvät työssä, vapaa-ajat he harrastavat erämeininkiä, vaimot kuskaavat viikonloput kaljoittelevia miehiään kyläpaikasta toiseen, miehet istuvat ulkona, vetävät kaljaa ja naiset istuvat "pirtissä" iloisena pulputtaen, kahvia juoden, lapset tietysti mukana ja tottuneita tuohon asetelmaan...
Kommentit (6)
Meillä on miehen kanssa nykyään usein riitoja, koska en suostu tuohon. Miehen silmissä minä olen aina se ilonpilaaja, kun en katso suopein silmin aamusta alkaen kaljoittelua enkä lähde iltamyöhällä viemään jonnekin, jättäen samalla lapset nukkumaan "kun eihän ne ehdi herätä ja naapurin maijakin aina kuskaa mattia"... Eikä tuoksu muuten pullakaan meillä viikoittain...
Minä asun lähiössä, jossa systeemi muuten sama, mutta erämeiningin sijaan harrastetaan biljardia.
Meillä täällä maalla elämä on muuten just tuollaista, mutta vaimot ei kyllä käytä viikonloppujaan kaljoittelevien miesten kuskailuun.
Oikein mukavaa elämää eletään.
..kaljapulloa enkä väkevämpääkään. Yks ns. juoppo kylällä oli ja se oli siinä... työtä tehtiin paljon (liian paljon). Se oli tärkein asia, että oltiin työteliäitä.
Lapsudestaan onnellin kaupunkilaismaisteri
Enkä kyllä tollasta muista. Ehkä vanhempi sukupolvi saattoi olla tollasta, mutta ei enää mun ikäiset 30-40 -vuotiaat kyllä.
enkä ole moiseen törmännyt. Käyn töissä muualla, lapset on hoidossa, vapaa-aikana kukin harrastaa vähän mitä sattuu, osa myös erämeininkiä. Tosin miehet viihtyvät hyvin omissa porukoissaan ja naiset omissaan, mutta ihan sama se on mökilläkin, kun kaupunkilaisvieraat sinne tulevat eli naiset kokoontuvat yhteiseen nuotiopiiriinsä ja miehet omaansa.