Kaikki ratsastavat lapsiperheiden edulla

Ville Seuri

HELSINGIN SANOMAT



Lapsiperheen isänä olen joutunut tottumaan siihen, että kaikenlaiset ihmiset käyttävät perheeni etua perusteluna kaikenlaisille asioille – olin näistä ihmisistä tai asioista mitä mieltä tahansa.



Jarmo Korhosen keppihevoseksi jouduin viime kuussa, kun julkisuudessa keskusteltiin asuntolainojen verovähennysoikeuden heikentämisestä. Korhonen lyttäsi vähennysoikeuteen puuttumisen ja ehdotti päälle vielä verohelpotuksia lapsiperheiden autohankintoihin.



En ole vielä kuullut poliitikosta, joka vastustaisi lapsiperheiden etuja. Lapsissa on tulevaisuus, ja niinpä lapsiperheiden tukeminen on jokaisen kansankosiskelijan asialistalla.



Lapsiperheet määritellään kuitenkin niin, että iso osa tosielämän lapsiperheistä rajautuu ryhmän ulkopuolelle. Esimerkiksi me: asumme vuokralla eikä meillä ole aikomusta ostaa autoa.



Kaikki omistusasumiseen tai auton hankintaan suunnatut verotuet ovat meidän perheellemme vain heikennyksiä. Niiden seurauksena joudumme käytännössä maksamaan enemmän veroja tai palveluitamme heikennetään.



Useimpien poliitikkojen tuntuu olevan vaikea sanoa ääneen, kenelle erilaiset verotuet menevät.



Ei asuntolainojen verovähennyksillä tueta lapsiperheitä, vaan asunnonostajia. Jos haluttaisiin tukea lapsiperheitä, pitäisi korottaa vaikkapa lapsilisiä.



Myös kotitalousvähennystä on perusteltu sillä, että se auttaa lapsiperheitä. Koti-isän tai -äidin arki helpottuu, kun kotiin tilaa siivoojan.



Harmi vain, että todellisuus on toisenlainen.



Kotitalousvähennystä käyttävät hyvätuloiset, oli heillä lapsia tai ei. Suomalaisten köyhimmässä viidenneksessä, johon moni yksinhuoltaja kuuluu, vain joka sadas käyttää sitä.



En ole kuullut, että kukaan olisi perustellut kotitalousvähennystä sillä, että hyvätuloisia pitää tukea.



Se olisi kuitenkin rehellisempää kuin käyttää meitä lapsiperheitä keppihevosena.