Hei, onko ulkosuomalaisia paikalla? Tai entisiä ulkosuomalaisia :)

Ensimmäinen ja akuutein kysmys: mitä teit kaikelle tavaralle? Siis otitko kaiken mukaan vai myitkö osan tai jätitkö Suomeen paljon?



Ja jos sinulla on lapsia, niin miten onnistui ulkomailla uusien turvaverkkojen luominen?



Meillä mies sekä lapsi kaksikielisiä, ja puhuvat samaa kieltä kuin kohdemaassa eli sillä saralla ei pitäisi olla isoja ongelmia.

huonekalut vietiin mökille; mukaan otettiin vaan juustohöylä ja jokaisen vaatteet, lelut yms henkilökohtainen tavara. 3 lasta oli muutettaessa, turvaverkkoja jonkun verran duunikavereiden kautta. jompikumpi vanhemmista yleensä hoiti lapsia. meillä lapset olivat täysin ummikoita, mutta koulussa oppivat paikallisen kielen.

Onko jotain käytännön vinkkejä kokeneelta :) Siis sellaista mitä et itse tullut ajatelleeksi aikoinaan mutta olisi kannattanut tehdä?

entinen ulkosuomalainen vastaa:



Tavarasta: Aika paljon varastoin Suomeen. Vuokrasin ihan varastotilaa ja pinosin sinne. Osan lahjoitin sukulaisille ja tuttaville ja osan vein kierrätyskeskukseen. Mukaan otin aika vähän - vaatteet, työtavarat ja sitten perussetin jolla nyt pääsee ekoilla viikoilla alkuun, sekä vähän sellaista tavaraa, mikä tuntui extratärkeältä "minuudelle".



Mulla ei silloin vielä ollut lapsia. Usein muiden ulkomaalaisten kanssa syntyy yhteisöllistä toimintaa ja ne turvaverkot muodostuu sillä tavalla. Paikallisten kanssa onnistuu paljon hitaammin. Monet tuntemani perheet ovat ulkomaankomennusten ajaksi palkanneet lastenhoitajan tai kodinhoitajan tai aupairin tai useampia. Silloinon turvaverkkoa omasta takaa.

Suurin osa tavaroista myytiin, tärkeimmät vain mukaan. Lapset ovat syntyneet täällä, joten ovat ihan paikallisessa koulussa eivätkä osaa kaivata Suomeen (käydään siellä n. kerran vuodessa). Turvaverkot kehittyneet normaalisti, ystäviä, lastenhoitajia ym. Ei olla palaamassa Suomeen koskaan. Mies on myös suomalainen.

Koettiin se helpompana vaihtoehtona kuin tavaroiden varastoiminen Suomeen ja uusien hankkiminen kohdemaassa.

Kannattaa ottaa mukaan ainakin osa omista tavaroista. Se auttaa kotiutumaan uuteen maahan ja voi olla tärkeää varsinkin lapsille.

Me myös vuokrattiin varastotila, mihin vietiin lähes kaikki kotimme tavarat. Mukaan otimme vain osan vaatteistamme, muutaman tärkeimmän kirjan ja levyn.



Muihin suomalaisiin ja erimaalaisiin expatteihin rupesin tutustumaan ihan aktiivisesti heti. Onnekseni kohdemaassa oli ihania ihmisiä, jotka olivat valmiita näyttämään minulle, miten hommat toimivat siellä toisella puolella maapalloa, ja opastivat minua paikallisen elämän saloihin. Hommasimme heti alusta saakka kotiimme kotiapulaisenkin, koska sekin kuului "maan tapoihin". Lapsemme eivät puhuneet maan kieltä muuttaessamme, mutta menivät paikalliseen "kouluun" (suomeksi olisin kutsunut sitä päiväkodiksi), jossa oppivat englantiakin hyvin. Kotona kotiapulaisen kanssa jutellessaan oppivat sitten myös maan kielen todella erinomaisesti.



Turvaverkkomme koostui suomalaisista ja paikallisista tuttavistamme sekä muutamasta miehen työkaverista. Onneksi meille ei tullut mitään isoja ongelmia ulkomaillaolomme aikana, joten homma oli positiivinen kokemus ja kaikesta jäi ihanat muistot!



Ehkä joku päivä vielä uudelleen...

Eiköhän se hyvin mene, jännittää ja innostuttaa vaan :)

Tavaraa tuli mukaan muutama kuutio; vaatteita, leluja, kirjoja, astioita yms. Ei huonekaluja. Pienemmälläkin kuormalla olisi pärjännyt, mutta halusimme tuttuja esineitä mukaan ja toisaalta muutimme maahan, jossa kaupoisssa on huonot valikoimat ja kalliit hinnat. Huonekalut ym. tänne jääneet kamat varastoimme sukulaisten nurkkiin.



Meillä oli yksi lapsi kun muutimme, nyt kaksi. Turvaverkkojen luomisessa pitää olla aktiivinen, tosin lastenhoitoavuksi palkkasimme myös hoitajan. Mutta lasten kautta on helppo tutustua ihmisiin kyllä. Meillä lapsi oli ummikko, mutta oppi kielen nopeasti. Sukulaiset ja kaverit ovat käyneet kylässä ja me Suomessa noin kerran vuodessa. Ja tietysti skypellä ym. pidetään paljon yhteyttä.

Mieti hyvin tarkkaan, onko se tavara todellakin varastoimisen arvoista, jos joudut maksamaan siita varastotilasta.



Aika akkia vanhan sohvan hinta tulee tayteen, ja jos jostain syysta ulkomailla olo venyy (esim. me lahdimme aikoinaan 2vuodeksi, ollaan oltu poissa 10v), niin ei ne vanhat tavarat enaa ehka takaisin muuttaessa kiinnosta.



Skype on ihan ykkonen, jos haluat pitaa yhteytta sukulaisiin. Meidan ipanat juttelevat mummeille ja vaareille skypen valityksella. Me asutaan Aasiassa, joten kotimaassa kaydaan kerran vuodessa.



Yleensa muuttokohteesta loytyy joku suomalaisverkosto. Ensin kiinni siihen ja sitten kun aikaa kuluuu, niin turvaverkostoa alkaa loytya naapureista/koulukavereiden vanhemmista ym.



Ala jannita, lahde tosi avoimella mielella. Lapsille tutut tavarat ja huonekalut mukaan, auttaa sopeutumisessa huimasti :-)



Tsemppia, se on avartava kokemus, mutta alussa myos raskas, ja kun "honeymoon" (yleensa n. 6kk) menee ohi, ja arki astuu kehiin, tulee ehka takapakkia, mutta naita kokemuksia ei voita mikaan!

Vai onko teillä ollut kalustetut asunnot?



Me veimme mukana osan huonekaluista kun ei ollut kalustettua asuntoa eikä kaikkea haluttu ostaa ja sitten taas myydä. Me veimme mukana sängyt, pari nojatuolia, sohvapöydän ja yhden lipaston.



Paikan päältä hommattiin ruokapöytä+tuoleja, muutama hylly tavaroille ja tietokonepöytä.

osittain kalustettu asunto, hankimme loput tarvittavat sitten täältä.



Tosiaan, jos varastotilasta Suomessa joutuu maksamaan, kannattaa aika tarkkaan miettiä, mitä haluaaa säilyttää. Samoin, jos muuton joutuu maksamaan itse, kannattaa luonnollisesti miettiä tarkkaan, mitä vie mukana.



t. 12

Jos firma maksaa muuton niin sitten kannattaa ottaa mukaan enemman kuin jos itse joutuu maksamaan. Onko kohdemaassa vuokrattavana kalustettuja asuntoja vai joutuisitteko ostamaan kaiken? Minkahintaisia kalusteet ja muut tavarat olisivat kohdemaassa? Eli yksiselitteista vastausta ei voi antaa, jokainen tapaus riippuu niin monesta seikasta.

Hei, Me muutettiin tänne eurooppaan kaksivuotta sitten ja aika kiiruusti. Joten olisi voinut enemmänkin jättää tavaroita pois ja myydä. Harmiksemme jätimme suomeen tavaraa varastoon ja nyt ko varasto on ongelma josta pitää päästä eroon....

Lapsemme osaa kohdemaan kieltä mutta mutta kavereita ei vieläkään ole tai niin hyviä kun suomessa. Ko maan elämänrytmissä on välillä vaikeuksia ja sosiaalisessa käyttäytymisessä. Paikalliset vierastaa ulkomaalaisia ja puhua meidän kanssa. Täällä ei ole yhtään ystävää varsinkaan suomalaisia. Joka tekee olon välillä todella yksinäiseksi.

Pelastus on skype ja tietty tietokone. Mutta lomalla paetaan jonnekkin muualle maahan ja suomeen tietty. Mutta perheestä oidän kiinni ja kaikkeen tottuu...

Onnea tulevaan.