Lue keskustelun säännöt.
kannattaako tälläinen liitto?
21.06.2010 |
Minulla siis ehjä perhe omilla vanhemmillani ja kenelläkään ei äitini ikäluokilla ole eroja, muuta kuin sisar vanhempana. Nyt olen tilanteessa jossa itse käyn läpi masennusta ja koulukiusausta joka oli käsittelemättä. Muita seurusteluja ei ole kuin mieheni, hänellekin olen ainut. Minulla pettämistä takana ennen lapsia ja yksi hairahdus rakennusaikana. Tarvisin tukea paljon jos alan terapiaan mennä ja en tiedä aikooko mieheni tukea. On sanonut ettei tunne ole ennallaan enään ja syyttää äitiäni koska asuimme rakennusaikana heidän luonaan. Tämä on vaikeaa koska tuntuu että haluaa eristää minut tärkeistä henkilöistä äidistäni ja ystävästäni. En ole koskaan saanut ns. hyväksyntää suhteelle julkisesti, mies ei halua on normaali ja ihan mukava minulle yksityisesti mutta ei näytä sitä, meillä ei ole ystäviä ym. olen ihan rikki ja ajattelen vain kahta lasta ja miten äiti jaksaa. Riidassa mies uhkasi että kasvattaa lapset äitinsä kanssa koska minä sanoin etten tiedä jaksanko. Tämä teki vain pahemman olon minulle. Vk-loppuna taas oli iso riita jossa isovanhemmatkin mukana. Minä halusin tuoda miehen käytöksen julki koska sanoo minulle asioita ilkeästi sukulaisistani. Eilen olin poissa lasten kanssa kotoa. Olen ihan hukassa enkä tiedä kuka olen. =(
Kommentit (9)
ennen kuin sun oma pää toimii, hoida koulukiusausasia kuntoon t. itsekin 9v kiusattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain jaksanut, olin vain hänen äitinsä kanssa aina kaksistaan kun mies tuli myöhään töistä. Minua vaan pelottaa kun mies äärettömän pelokas eikä mitään uskalla. Elän jatkuvassa epävarmuudessa. Pelkään sekoavani. Tai että lapset kärsii minusta tai meidän riidoista. En vain saa itseäni kuntoon olen häpeässä ja syyllisyydessä elävä. =( Rakastan lapsiamme yli kaiken en vain tiedä rakastanko miestäni, ehkä rakkaus voisi löytyä tai pelkään sanoa sitä jätetyksi tulemisen pelosta.
itsesi kuntoon jos haluat ja teet sen, minäkin halusin ja tein
Se voi olla hyvä tai paha asia, mutta se ei ole sinulle päällimmäinen ongelma. Mene sinne terapiaan, tuki mies tai ei. En näe syytä sille, että syytät miestäsi kaikesta. Ja jaksamisen loppuminen ja muut ongelmat eivät ole sinunkaan syytäsi, sitä vain sattuu ja slloin on turha märehtiä loputtomasti syyllisiä, hoida vain itsesi kuntoon.
Minusta on vaan hyvä, että mies miettii mitä lasten kanssa tehdään, jos sinä et jaksa. Minusta se on merkki sipoutumisesta, ei välinpitämättömyydestä tai vihasta.
Sukulaisten haukkumisesta en tiedä, kun en tiedä miehesi nakökulmaa. Sen verran voi sanoa, että toisten nurkissa asuminen - varsinkin jos nämä eivät ole omat vanhemmat - on raskastaja kiristää hermoja. Siihen vielä rakennusprojekti niin en ihmettele yhtään, että suhteet huononevat.
ajatellu miestäs tai niitä lapsias kun menit pettämään ?
Ootko siihen jotenkin syyntakeeton ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että olet vielä kovasti kiinni äidissäsi (ehkä miehesikin omassaan). Mainitset hänet avauksessa aika monta kertaa. Ehkä siltä osin kannattaisi pyrkiä aikuisuuteen ja katkaista napanuora? Siinäkin terapia auttaa.
Älä tee hätiköityjä ratkaisuja avioliittosi suhteen kun nyt olet vähän heikossa hapessa. Kärsivällisyyttä!
Maailma tuntuu sen jälkeen ihan toiselta.
Toisekseen tuskin pärjäisit lasten kanssa yksin tuossa kunnossa. Sanon näin ihan suoraan.
Hae ammattiapua, asiasi ovat liian isoja yksin miehesi tai sukulaistesi kannettaviksi. Samalla itsenäistyt ja vahvistut.
Nimim. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei pääse enään takaisin. Joudun töissäkin olemaan tai pitää rutiineista kiinni. kaikki tämä ja sitten terapian läpikäyminen, tosin vielä ei edes alkanutkaan, mutta pelottaa!!! =(
suhteen kanssa mitään. Onko sinulla vielä tunteita miestäsi kohtaan? Onko teillä omaa elämää ollenkaan vai onko omat suvutkin mukana suhdesopassanne?