Tukistatteko lastanne?
Itse syyllistyn tähän joskus, vaikka tiedän, että fyysinen kurittaminen on kiellettyä. Heti tukistamisen jälkeen kaduttaa ja päätään, etten enää ikinä tukista. Silti sorrun siihen uudestaan ja uudestaan. En päivittäin, enkä välttämättä viikottainkaan, mutta kuitenkin.
Kommentit (22)
Useastakin syystä; 1. En koe että siitä olisi ns hyötyä, päinvastoin, 2. Laki kieltää sen osana fyysistä kuritusta, 3. Mieskään ei harrasta kys keinoa, 4. En halua etä lapsilleni jää muistoja/muistijälkiä siitä että äiti satutti, 5. Uskon ja on myös tutkittu ja todettu, että fyysinen kuritus lisää lasten myöh aggressioiden ilmenemistä, 6. Mitäs sitten kun tukistus ei enää ns riitä, isketään slämäri kasvoille vai mitä?, 7. Lisännee vain lapsen uhmaa ns auktoriteetteja kohtaan ja se taas toisi ongelmia myöh elämässä.
Lapsemme ovat pian 9v ja 7½v.
Tiukka nuhtelu usein riittää, ja sitten muut rangaistukset (joista pahin ja harvimmin käytetty unilelun takavarikko yöksi, jos ei muu auta niin sillä uhkailu, kerran on otettu siis yöksi pois ja se riitti).
Ihan pari haituvaa vaan, nippasee mukavasti mutta ei oikeasti vahingoita mitenkään.
Ja kyllä, jos minä rikon ikkunan, hakkaan tavaroita hajalle, revin kukat penkistä, naarmutan autoa, hakkaan sisaruksiani, niin mies saa tehdä saman minulle. ;)
Muistan miten kipeää teki kun oma äiti veti niskavilloista, oli joku juttu sitten syytäni tai ei niin aina tuli kuritusta.
koska itseäni ei ole koskaan tukistettu. Hermo menee kyllä muuten ja joskus huudankin, mut ikinä ei ole tullut mieleenkään tukistaa tai käydä kiinni lapseen. Mä olen ihan varma että niitä, jotka tukistaa, on lapsena tukistettu myös. Olen pari kertaa nähnyt kun kaveri tukistaa lastaan, ja sen on selvästi primitiivireaktio, jossa käsi on harkintaa nopeampi. Aivan selvästi siis ihminen on jossain elämänsä vaiheessa oppinut tukistamaan, se ei muuten tulis noin automaattisesti.
Ei minuakaan ole koskaan tukistettu.
koska itseäni ei ole koskaan tukistettu. Hermo menee kyllä muuten ja joskus huudankin, mut ikinä ei ole tullut mieleenkään tukistaa tai käydä kiinni lapseen. Mä olen ihan varma että niitä, jotka tukistaa, on lapsena tukistettu myös. Olen pari kertaa nähnyt kun kaveri tukistaa lastaan, ja sen on selvästi primitiivireaktio, jossa käsi on harkintaa nopeampi. Aivan selvästi siis ihminen on jossain elämänsä vaiheessa oppinut tukistamaan, se ei muuten tulis noin automaattisesti.
Mutta on myös vedelty nahkavyöllä ja olen itse joutunut hakemaan vitsani, jolla saan piiskaa. Minä tosin tukistan ihan harkiten ja tilanteen sitä vaatiessa, en ole mikään raivohullu.
5
Tarpeen vaatiessa. Ja olen varmasti itse lapsena saanut saman rangaistuksen tarpeen vaatiessa.
en antaisi itselleni anteeksi jos niin tekisin
olen kylläkin äärimmäisen harvoin joutunut tätä kurituskeinoa käyttämään,mutta...
esim.meidän 4-vuotias lapsi vieraassa paikassa menee heiluttelemaan isoa seinäpeiliä,joka saattaa tippua sen päälle tms. kiellän ja otan pois,menee uusiks. taas kiellän ja otan pois hieman isommalla volyymilla ja menee uusiks.vielä kerran tekee niin anna pikku tukistuksen ja kiellän ottaen pois.ei mene enää. nykyään 6 vuotias,eikä tarvitse juuri ikinä edes ääntä korottaa.
itse sain tukkapöllyä,luunappeja ja kerran piiskaakin pienenä eikä mitään traumoja jäänyt!ainoastaan kunnioitus vanhempia kohtaan!
Tosiaan jos sen käyttäytymismallin on oppinut, on mielestäni vähän turha morkkiksessa katua ja päättää olla tekemättä, jos siis äkkipikaistuksissaan sitä harrastaa. Täytyy tehdä paljon ajatustyötä oppiakseen jonkun muun reagointitavan, ei riitä että päättää lopettaa tukistamisen, täytyy olla joku muu keino hallita tilanne.
Itse en tukista lasta, minua ei myöskään ole tukisteltu ikinä, koiria kyllä joskus nappaan turkista kiinni eli tukistan.
En ole koskaan tukistanut. Vanhin on 22 ja nuorin 7. Mulla on kiltit lapset, jotka tottelee puhetta, jos eivät heti, niin sitten viiveellä. Mutta en mä tukistamista kyllä mitenkään kauhean väkivaltaisena käytöksenä pidä enkä itseäni ylennä, vaikken olekaan tukistanut.
on viitseliäisyyttä.Sitä vaan ei monilla vanhemmilla ole vaan mennään siitä mistä rima matalin. Tukistamalla saa lapsen nopeasti tottelemaan.
En usko että tukitsaminen tekee mitään suurta pysyvää traumaa, koska turvallisuus koostuu niin monesta asiasta.
Pidän sitä vain turhana,voi pistää jäähylle, tehossa tuskin eroa.
miten se tuntui nöyryyttävltä ja muutenkin pahalta kun oma vanhempi satuttaa. En tukistele lapsiani.
Ja annan myös luunappeja. Koska olen paska äiti. Nih.
oikeuttavat omalla käytöksellään vanhempiensa teot. Muutenhan sitä pitäisi itselleen myöntää, että isä ja äiti käyttivät väkivaltaa ja tekivät jotain kamalaa. Mikään ei ole lapselle sen kamalampaa kuin myöntää itselleen, että jossain kohtaa äiti ja isä vihasivat minua eivätkä rakastaneet.
Ja se joka väittää, että vanhempi rakkauden tilassa tukistaa, puhuu palturia. Mustavalkoista on tällaisen ihmisen toiminta. Minusta on terveempää, jopa lapsen tehdessä kolttosia toimia itse myös rakastaen. Eli voi näyttää tunteensa, jossa on myös vihaa ja pahaa mieltä, mutta rakkaus on se, joka estää satuttamasta ja jonka voimin tilanne hoidetaan oikein ilman väkivaltaa.