Olipa kamalaa käydä eräällä kaverilla, ei puhu kuin lapsistaan

viime viikolla näin erästä kaveriani, jota viimeksi olen nähnyt pari kk sitten.



Tämä kaveri on kotiäiti (kuten olen minäkin nyt) mutta en ymmärrä miten hän jaksoi puhua vain ja ainoastaan lapsistaan! Ensimmäisen tunnin ajan yritin välillä ohjata keskustelua johonkin muuhunkin aiheeseen, mutta aina tämä kaveri vaan jatkoi lapsistaan.



Toisen tunnin jälkeen en enää jaksanut sitten kuin vain kuunnella ja toistella kyllästyneenä "joo" ja "aijaa" ja "niin" tai "oho" (en näyttänyt kyllästymistäni kohteliaisuussyistä tietenkään, ellei nyt sitten vastauksiani otettu lukuun.. no ei ainakaan näyttänyt kaveri huomaavan mitään, juttu vaan jatkui ja jatkui) ja sitten lähdin kotiin ajatellen että menee kyllä vähintään taas kuukausia ennenkuin suostun tapaamaan tuota ihmistä.



Kyllä tuli selväksi lasten talven sairastelut (kaivoi jopa kalenteristaan jotain merkintöjä "ootas.. meidän Annukalla oli tosi pitkä nuha talvella, millos se nyt olikaan, olikohan se tammikuussa.. eikun hei, tänne mä merkkasin, se olikin helmikuuta! lääkärissäkin käytiin monta kertaa...")

ja lasten "hauskat kommellukset" ja osaamiset vs. naapurin samanikäisten lasten osaamisiin, vaatehankinnat "ostin tällaisen ja tällaisen mekon, katsopas kun näytän" jne.



Siis sanotaanhan sitä että no mistäs kotiäidit puhuisivat, kun lastensa kanssa vaan kaikki päivät ovat, mutta olenhan mä itsekin kotiäiti ja kyllä mua vaan kiinnostaa esim. mitä maailmalla tapahtuu tai mitä ihmiselle ITSELLE kuuluu eikä vaan lapsilleen jne.