Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai eilen hyvän oppitunnin: Vallitsevat lait tulee aina kyseenalaistaa
19.06.2010 |
Katsottiin siis eilen lapsen kanssa Skin. Sehän on se elokuva, missä kerrottiin Sandra L:n tarina? en muista nyt sukunimeä...
Mutta jokatapauksessa, kertoi aparthaidin aikaisesta Etelä-Afrikasta.
Ollaan viime aikoina keskusteltu moraalista ja etiikasta. Kyseinen elokuva avasi hienosti sitä, että yhteiskunnassa vallitsevat lait eivät missään nimessä saisi olla moraalia korkeimmin määrittäviä faktoja.
Suosittelen lämpimästi, sillä ei ollut lainkaan liian raaka yms..:)
Kommentit (44)
Jep. Mutta kaupasta ei silti saa varastaa.
kaupasta ei saa varastaa.
Miten ihmeessä lapsi, joka on kasvatettu uskomaan oikeuteen ja hyvyyteen katsoisi, että kaupasta varastaminen on ok.
Ideahan oli siinä, että vallitsevat lait saattavat tuottaa meille todellisuutta mikä on epäinhimillinen jollekin muulle ihmisryhmälle yms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska elämme kuitenkin yhteiskunnassa, lähtisin kehittämään sitä Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian pohjalta, joka toki - myönnettäköön - on velkaa Kantille.
Molemmista löydät kuitenkin maininnan ja idean sitovasta laista, joten kumpikaan ei allekirjoita alkuperäistä teesiäsi kaikkien lakien hylkäämisestä.
Kantin kategorinen imperatiivi on tässä kohtaa hyvä peruste. T. Ap
kuin kaupasta varastaminen. Ihmisoikeuksistahan oli kyse.
Mä haluan vaan, että se oppii katsomaan ja arvioimaan rauhassa, että onko ne ihan oikeasti oikein...
Ei lapsi voi nousta barrikadeille, mutta aikuinen joka ei kykene näkemään erilaisten järjestelmien taakse, on hämmentävä.
Mä en halua, että mun lapsestani kasvaa sellainen aikuinen.
ap
Koska elämme kuitenkin yhteiskunnassa, lähtisin kehittämään sitä Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian pohjalta, joka toki - myönnettäköön - on velkaa Kantille.
Molemmista löydät kuitenkin maininnan ja idean sitovasta laista, joten kumpikaan ei allekirjoita alkuperäistä teesiäsi kaikkien lakien hylkäämisestä.
Kantin kategorinen imperatiivi on tässä kohtaa hyvä peruste. T. Ap
Mä kannustan arvioimaan, ajattelemaan ja epäilemään.
Mä en kannusta tottelemattomuuteen, vaan ymmärrykseen.
Missä mä sanoin, että lait tulis hylätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin - tulihan se sieltä. Kiitos.
Kysehän oli koko ajan moraalin ja etiikan pohdinnasta.
Sen ymmärtämisestä, että lait ovat ihmisten luoma rakennelma mkä on jatkuvassa liikkeessä.
Molemmista löydät kuitenkin maininnan ja idean sitovasta laista, joten kumpikaan ei allekirjoita alkuperäistä teesiäsi kaikkien lakien hylkäämisestä.
Onko täällä luetun ymmärtämisessä ongelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi sai eilen hyvän oppitunnin: Vallitsevat lait tulee aina kyseenalaistaa
Kyseenalaistaa ei ole sama kuin hylätä. Se, että asettaa ehdoitta kaikki lait moraalisen tarkastelun alaisiksi ennen niiden
Ei ap ole missää vaiheessa väittänyt, että lait pitäisi hylätä - koettelun tuloshan voi aivan mainiosti olla se, että laki kestää lähempääkin tarkastelua ja tulee ottaa sellaisenaan.
Eli sikäli aika hölmöä lypsää ap toistamaan itseään ja käyttäytyä kuin olisi kuulutu jotain uutta.
Ja vielä alaviitteenä: minusta kategorinen imperatiivi on melko arveluttava sääntö - siinä sitä ehdottomuutta kerrakseen. Minusta utilitäristit olivat paremmilla jäljillä, kunhan ennen kalkyyliä asetetaan joitakin loukkaamattomia arvoja.
Rawlsista en juuri välitä kolmesta syystä: minusta Rawls ensinnäkin epäonnistui ajatuskoekehikossaan etäännyttämällä sitä asteen liikaa realiteeteista ja arvioi radikaalisti väärin kasinotaloustyyppien ja muiden menestyjien optimismin. Kolmanneksi pidän Rawlsin ihmiskuvaa hiukka arveluttavana - minusta on mukava ajtella, että moraali perustuu empatialle ja hyväntahtoisuudelle eikä silkalle itsekkyydelle.
Jos saisin vapaasti valita, oma ässäni olisi ehkä Singer, mutta toisaalta eipä tule mieleen ketään, joka olisi onnistunut näissä täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä taisin mennä vähän lankaan..
Mutta eikö kategorinen imperatiivi ole nimenomaan dynaaminen?
:)
Mä oon ajatuksineni vaan tällanen maallikko.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eikö kategorinen imperatiivi ole nimenomaan dynaaminen?
:)
KA on nimenomaan absoluutti, jota on toteltava aina ja kaikissa tilanteissa eikä sitä voi soveltaa mistään syystä.
Tyypillinen esimerkki siitä, miten se ei toimi, on tilanne, jossa kirvesmurhaaja koputtaa oveen ja mies avaa. Murhaaja sanoo haluavansa tappaa miehen lapsen ja kysyy, missä hän on. Kantin mukaan miehellä on velvoite kertoa, että lapsi nukkuu viereisessä huoneessa.
Kant tiedosti myös itse sen, että joustamaton moraaliaki johtaa siihen, että sitä noudattavat hyvät ihmiset kohtaavat pahoja asioita, mutta ratkaisi kirkonmiehenä ongelman toteamalla, että kuoleman jälkeen Jumala antaa kullekin mitä tämä ansaitsee...
pienin paha.
Eli vaikkapa tän klassisen Heinzin dilemman mukainen velvollisuus varastaa, jos kaveri muuten kuolee..
No, mun täytyy käydä vähän lueskelemassa ja yrittää ymmärtää...
Toi Singer kyllä puhutteli heti kättelyssä.
Ehkä se on mulle jotenkin helpompi käsittää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisistä on lähimpänä arkikokemusta, eikä idealisoitua höttöä. Siksipä hänen teesinsäkään eivät ole puhdasta haihattelua, ja niiden varaan voi rakentaa yhteiskunnan.
Sitäpaitsi Rawls mielesetäni vain selittää altruismin kovalle kielelle, ei kiellä sitä ilmiönä, joten hän ei suinkaan hylkää humaania ajattelua itsekkään kilpailuajattelun vuoksi. Päinvastoin - hän nimeonomaan ottaa huomioon realiteetit paremmin kuin juuri kukaan vertaisistaan.
Kyseenalaistaa ei ole sama kuin hylätä. Se, että asettaa ehdoitta kaikki lait moraalisen tarkastelun alaisiksi ennen niiden
Ei ap ole missää vaiheessa väittänyt, että lait pitäisi hylätä - koettelun tuloshan voi aivan mainiosti olla se, että laki kestää lähempääkin tarkastelua ja tulee ottaa sellaisenaan.
Eli sikäli aika hölmöä lypsää ap toistamaan itseään ja käyttäytyä kuin olisi kuulutu jotain uutta.
Ja vielä alaviitteenä: minusta kategorinen imperatiivi on melko arveluttava sääntö - siinä sitä ehdottomuutta kerrakseen. Minusta utilitäristit olivat paremmilla jäljillä, kunhan ennen kalkyyliä asetetaan joitakin loukkaamattomia arvoja.
Rawlsista en juuri välitä kolmesta syystä: minusta Rawls ensinnäkin epäonnistui ajatuskoekehikossaan etäännyttämällä sitä asteen liikaa realiteeteista ja arvioi radikaalisti väärin kasinotaloustyyppien ja muiden menestyjien optimismin. Kolmanneksi pidän Rawlsin ihmiskuvaa hiukka arveluttavana - minusta on mukava ajtella, että moraali perustuu empatialle ja hyväntahtoisuudelle eikä silkalle itsekkyydelle.
Jos saisin vapaasti valita, oma ässäni olisi ehkä Singer, mutta toisaalta eipä tule mieleen ketään, joka olisi onnistunut näissä täysin.
Velvollisuusetiikka= prosessi merkitsee, sääntöjä on ehdottomasti noudatettava, tyypillinen oppikirjaesimerkki Kantin kategorinen imperatiivi.
Seurausetiikka= lopputulos merkitsee, mikä tahansa teko, joka johtaa moraalisesti parhaaseen lopputulokseen on hyvä. Tyyppiesimerkki utilitaristit (ja moderni lehmänkauppapolitiikka, hehe). Kant puhuu tästä nimellä hypoteetiinen imperatiivi ja ei tosiaan tykkää yhtään.
Mut Singeriä suosittelen erittäin lämpimästi, varsinkin jos eläinten oikeudet kiinnostavat.
Kyseinen herra kirjoitti aiheesta viitisentoista vuotta sitten aika päräyttävän ja monissa piireissä rankasti väärinymmärretyn teoksen "Should the Baby Live?" jota suosittelen lämpimästi.
Hyväntekeväisyys ja kollektiiviset moraaliset vastuut ovat myös aika hyvin esillä, niihin pääse käsiksi vaikkapa artikkelista "famine affluency and morality" (tms, en nyt muista nimeä ihan tarkasti).
joiden varaan ei valitettavasti voi rakentaa yhteiskuntaa, vaikka miten paljon pitäisi kissastaan.
Päteviä huomatuksia marginaaliin toki.
ihmisistä on lähimpänä arkikokemusta, eikä idealisoitua höttöä. Siksipä hänen teesinsäkään eivät ole puhdasta haihattelua, ja niiden varaan voi rakentaa yhteiskunnan.
Sitäpaitsi Rawls mielesetäni vain selittää altruismin kovalle kielelle, ei kiellä sitä ilmiönä, joten hän ei suinkaan hylkää humaania ajattelua itsekkään kilpailuajattelun vuoksi. Päinvastoin - hän nimeonomaan ottaa huomioon realiteetit paremmin kuin juuri kukaan vertaisistaan.
Mä kuitenkin näen ongelmallisena sen, että Rawls toisaalta ottaa lähtökohdakseen sen, että ihmiset ovat (ainakin merkittävissä määrin) täydellisiä egoisteja, mutta olettaa kuitenkin , ettei heillä ole kovinkaan paljoa itseluottamusta. Se, miksi enemmistö ihmisistä jänistäisi ei musta ole Rawlsin konteksissa uskottovasti perusteltu (tosin Rawls ottaa sen aika annettuna muutenkin). Nimenomaan tuo realistinen/kyyninen ihmiskuva olisi minusta luontevampaa yhdistää siihen, että riskinotto olisi myös tyypillistä.
Mut toisaalta tuo on kyllä kiinnostava ajatus, että se, mitä väitän egoismiksi olisikin vain sitä, että altruismi sisältä käsin tarkasteltuna on odottamattomasti motivoitua.
[Tosin sivuhuomiona en pidä altruisimia edes käsitteellisesti mahdollisena, minusta se on joninlainen hiukka hömelä kristillisen etiikan heijastuma koko debattiin ja se (varsinkin sen idolisointi) pitäisi hylätä täysin. Kyllä Kreikassa osattiin, taas kerran. :)]
Oikeastaan taidat olla oikeassa (oikeilla jäljillä?) siinä, ettei Rawlsin ihmiskuva loppupeleissä ole kovin epähumaani. Aika raadollinen se tosin on.
Njah, se voi tosin liittyä siihen realismiin, joka Rawlsiin yleensäkin liittyy. Vastapuoli ymmärtää paremmin, jos puhuu sen kieltä ja niin edelleen. Mutta siitä huolimatta turhan raju veto minulle. Maailma on harmaa paikka, jos ei ole edes pientä uskoa hyvään - varsinkin, jos kyynisyyden muita ulottuvuuksia ei ole otettu mukaan kuten Rawlsilla.
joiden varaan ei valitettavasti voi rakentaa yhteiskuntaa, vaikka miten paljon pitäisi kissastaan.
Päteviä huomatuksia marginaaliin toki.
mutta minäkään en pidä sitä mahdollisena. Onhan Singerillä kuitenkin selkeä kanta moraalisen vastuun jakautumisesta ja suurudesta. Selkeä ja ylivertaisen idelistinen. Mutta ei kuitenkaan pelkkä karvaisten kaveri sentään, vaan ihan kokoniasvaltainen veikko minusta. Ja räväkkyyskin on musta enemmän projisoitua kuin sisäistä.
on paljon keveämpi lainsäädäntö kuin monessa muussa maassa. Ja lait ovat tämän yhteiskunnan tämänhetkinen yhteinen ajatus siitä mikä on oikeudenmukaista ja oikein kaikkia osapuolia kohtaan.
Teet AP lapsellesi karhunpalveluksen jos opetat hänelle angstia Suomen lakeja ja lainvalvojia kohtaan.
Monet kansanmurhatkin olis jääneet tekemättä jos ihmisten moraali perustuisi omien aivojen käyttöön eikä seuraa johtajaa -leikkiin.
Tätä palstaa seuranneena en yhtään ihmettele että ihan tavallisista kunnollisista ihmisistä sukeutuu kiduttajia ja tappajia, kun päättäjät siihen kannustavat. Lapsille pitäisi ehdottomasti opettaa muutakin kuin että totella kuuluu, käskettiin mitä vaan.
Totta kai järkeviä ja yhteiseen hyvään pyrkiviä lakeja kannattaa totella oman edunkin nimissä, sanktioitahan lain rikkomisesta tulee. Mutta ei moraali saa perustua niihin!