Luojan kiitos että meillä ei ole mitään uusperhettä!!

Jäin kuitenkin 25v iässä leskeksi ja neljän lapsen yh:ksi. Elin yksin 10v ja oin vakaasti päättänyt pysyä yksin. Kunnes sitten 35v tapasin nykyisen mieheni täysin sattumalta ja se oli vähintäänkin ihastusta ensisilmäyksellä. Vasta vuoden päästä tuosta tapaamisesta myönsin itselleni tunteeni tätä miestä kohtaan. Nyt tuosta on aikaa 5v enkä voisi olla onnellisempi.

Ensirakkauttani ja lasteni isää en ole unohtanut ja hänellä on aina paikka sydämessäni. Omat lapseni olivat jo melko isoja kun aloimme seurustella, mutta miehelläni oli myös neljä lasta ja hänen nuorin oli 2v.

Ei meillä kyllä ole ollut mitenkään säätämistä tämä meidän elämä. Ehkä osasyynä on se, että kun minulla on ne huonot kokemukset uusperheestä niin olen osannut olla tekemättä samoja virheitä.

Nyt meille on tulossa iltatähti, raskaus oli vahinko, mutta nyt kun ajatukseen uudesta raskaudesta on sopeutunut niin en voisi olla onnellisempi.

Jos en muuta niin sen olen elämässä oppinut, ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan.

Luojan kiitos että meillä ei ole mitään uusperhettä!! Luin tota ketjua kesälomareissusta ja niiden säädöistä. Jos tollasta vääntöä on parisuhde ja perhe-elämä, niin mielummin mä vaikka asuisin yksin!

Ja tietysti pieniä ongelmia on ollut, varsinkin lasten murrosiässä. Mutta eiköhän se ole kaikilla? Nyt lapset on aikuisia, ja heistä on vain iloa ja seuraa. Elämäni olis paljon "köyhempi" (henkisesti lähinnä:-)) ja tylsempi ilman heitä. Olen iloinen heistä.

Äitipuoli jo 19 vuotta...

Tosin miehellä ei ollut ennestään lapsia kun tavattiin, minulla oli yksi ja nyt meillä on yksi yhteinen. Mieheni on isä molemmille lapsille, ikinä ei ole mitään ongelmia ja molemmat lapset lähtevät aina mukaan joka paikkaan. Lapsi tapaa harvoin "oikeaa" isäänsä.

Tosin miehellä ei ollut ennestään lapsia kun tavattiin, minulla oli yksi ja nyt meillä on yksi yhteinen. Mieheni on isä molemmille lapsille, ikinä ei ole mitään ongelmia ja molemmat lapset lähtevät aina mukaan joka paikkaan. Lapsi tapaa harvoin "oikeaa" isäänsä.

Eihän sitä kukaan voi myöntää, kaikilla on ah..niin ihanaa ja autuasta, asiat sujuu ja ihmissuhteet on kondiksessa jne.

Uskoo ken haluaa!?

Eiköhän nää oo ihan perhekohtaisia.



Toisekseen eikös usein syynä ydinperheen hajoamiseen ole alkoholi. Onpas siis ollut ihanaa ydinperhe elämää..

meillä ainakin on vääntöä, mies on nykyään aina pahalla tuulella kun tyttärensä tulee meille:( Haluis sillon että mun tyttö katoaa.

Tosin miehellä ei ollut ennestään lapsia kun tavattiin, minulla oli yksi ja nyt meillä on yksi yhteinen. Mieheni on isä molemmille lapsille, ikinä ei ole mitään ongelmia ja molemmat lapset lähtevät aina mukaan joka paikkaan. Lapsi tapaa harvoin "oikeaa" isäänsä.

Eihän sitä kukaan voi myöntää, kaikilla on ah..niin ihanaa ja autuasta, asiat sujuu ja ihmissuhteet on kondiksessa jne.

Uskoo ken haluaa!?

Kun erot on hoidettu vuosia ennen uuden suhteen alkamista ja osataan käyttäytyä ja kohdella ihmisiä hyvin, niin mikäs siinä on elellessä.

Stressaa heitä ja ei osaa olla luonnollinen heidän kanssaan. En usko et paljoo puristaisi vaik ei heitä näkiskään kun vilaukselta parin kuukauden välein.

isoäitini meni lesken kanssa naimisiin, jolla oli 3 lasta, ja kasvatti vielä tytärpuolensa lapsetkin. Samoin äidinäitini meneti äitinsä pienenä ja isänsä meni uusiin naimisiin. Hyviä äiti-mummopuolia olivat. Ehkä tstä johtuen suvussa monella on kasvattilapsia, adoptiolapsia, ja muutenkin katottu muidenkin lasten perään. Itsellekin oli helppo suhtautua omiin lapsipuoliin.

Eiköhän nää oo ihan perhekohtaisia. Toisekseen eikös usein syynä ydinperheen hajoamiseen ole alkoholi. Onpas siis ollut ihanaa ydinperhe elämää..

Joten eipäs poiketa raiteilta!

Toisekseen eiköhän ne samat juopot jatka sitä juopottelua sitten niissä uusperheissä, akan tai ukon vaihtaminen kun ei aina ole ratkaisu ongelmaan.

Onneks mun tuttavapiirissä on paljon perheitä jotka on ehjiä.

50% päättyy eroon, uusperheistä 75%. Eiköhän niissä silloin ole joku osapuoli joka tekee elon niin hankalaksi ettei uusperhe jaksa.

Eiköhän nää oo ihan perhekohtaisia. Toisekseen eikös usein syynä ydinperheen hajoamiseen ole alkoholi. Onpas siis ollut ihanaa ydinperhe elämää..

Joten eipäs poiketa raiteilta!

Toisekseen eiköhän ne samat juopot jatka sitä juopottelua sitten niissä uusperheissä, akan tai ukon vaihtaminen kun ei aina ole ratkaisu ongelmaan.

Onneks mun tuttavapiirissä on paljon perheitä jotka on ehjiä.

Onneksi mun tuttavapiirissäni jokainen voi itse päättää miten elää, eikä kukaan rupea arvostelemaan eri perhemuotoja...

Muutin kotoa heti, kun olin 18v. Isoäiti osti asunnon ja maksoi ruokarahaa, että sain opiskella. Isää ja äitipuolta tai sisarpuolia en ole sen jälkeen tavannut. Asuvat kuolinpesän (siis minun ja isän) omistamassa asunnossa, joudun maksamaan kuluista puolet, mutta en saa vuokraa tms. korvausta.



Olisin lähtenyt jo aikaisemmin, mutta äitipuoli ei päästänyt, koska sai siten kiristettyä perhe-eläkkeeni itselleen.

Muutin kotoa heti, kun olin 18v. Isoäiti osti asunnon ja maksoi ruokarahaa, että sain opiskella. Isää ja äitipuolta tai sisarpuolia en ole sen jälkeen tavannut. Asuvat kuolinpesän (siis minun ja isän) omistamassa asunnossa, joudun maksamaan kuluista puolet, mutta en saa vuokraa tms. korvausta.

Olisin lähtenyt jo aikaisemmin, mutta äitipuoli ei päästänyt, koska sai siten kiristettyä perhe-eläkkeeni itselleen.

Tosin miehellä ei ollut ennestään lapsia kun tavattiin, minulla oli yksi ja nyt meillä on yksi yhteinen. Mieheni on isä molemmille lapsille, ikinä ei ole mitään ongelmia ja molemmat lapset lähtevät aina mukaan joka paikkaan. Lapsi tapaa harvoin "oikeaa" isäänsä.

Eihän sitä kukaan voi myöntää, kaikilla on ah..niin ihanaa ja autuasta, asiat sujuu ja ihmissuhteet on kondiksessa jne.

Uskoo ken haluaa!?

Tottakai meidänkin elämään kuuluu haasteita ja ongelmia on ollut, mutta ne eivät ole ainakaan meidän tapauksessa ikinä johtunut uusperheestä. Ehkä miesten on helpompi asettua isäpuolen rooliin kun naisten äitipuolen?

Miten on niin vaikea tajuta, ettei kaikissa perheissä ole samat ongelmat. Ihan sama onko uus- vai ydinperhe. Eiköhän se ole joillain ydinperheilläkin pelkkää "vääntöä" parisuhde ja perhe-elämä, ihan yhtä lailla.

Tosin miehellä ei ollut ennestään lapsia kun tavattiin, minulla oli yksi ja nyt meillä on yksi yhteinen. Mieheni on isä molemmille lapsille, ikinä ei ole mitään ongelmia ja molemmat lapset lähtevät aina mukaan joka paikkaan. Lapsi tapaa harvoin "oikeaa" isäänsä.

Eihän sitä kukaan voi myöntää, kaikilla on ah..niin ihanaa ja autuasta, asiat sujuu ja ihmissuhteet on kondiksessa jne.

Uskoo ken haluaa!?

Tottakai meidänkin elämään kuuluu haasteita ja ongelmia on ollut, mutta ne eivät ole ainakaan meidän tapauksessa ikinä johtunut uusperheestä. Ehkä miesten on helpompi asettua isäpuolen rooliin kun naisten äitipuolen?

Meillä on tällainen pikkuinen uusperhe: äiti, tytär ja isäpuoli. Lapsia meillä on yhteensä viisi, joista siis yksi asuu kanssamme. Miehen lapset ovat iältään 22-30v ja minun esikoiseni on kohta 20v. Kuopukseni siis asuu kanssamme. yhteisiä ei ole, eikä tule.

Meidän elämämme on sitä auvoisaa, epäilyksistä huolimatta. Meillä ei väännetä yhtään mistään, mikä johtuisi uusperheydestämme. Jos ongelmia on, ne ovat asioita, joita ilmenee ihan ydinperhessäkin.

helvetillisessä ydinperheessä alkoholistin kanssa (alkoholisoitui vasta vihkimisen jälkeen), ja nyt elän onnellisessa uusperheessä. Ns. minun lapset tapaavat biologista isäänsä kerran vuodessa kun exä perheineen käy meillä kylässä, muuten elämämme ei erotu onnellisesta ydinperheen elämästä mitenkään.



Arvatkaa vaan kummassa lapset ovat onnellisempia?

Miten on niin vaikea tajuta, ettei kaikissa perheissä ole samat ongelmat. Ihan sama onko uus- vai ydinperhe. Eiköhän se ole joillain ydinperheilläkin pelkkää "vääntöä" parisuhde ja perhe-elämä, ihan yhtä lailla.

eikä eksien kanssa vääntää loma-ajoista tai jopa sen uuden puolison kanssa jne. Eiköhän niillä väännöillä tarkoitettu just niitä eikä mitään perheen pikkukinoja mitä nyt tottakai löytyy joka perheestä.

Muutin kotoa heti, kun olin 18v. Isoäiti osti asunnon ja maksoi ruokarahaa, että sain opiskella. Isää ja äitipuolta tai sisarpuolia en ole sen jälkeen tavannut. Asuvat kuolinpesän (siis minun ja isän) omistamassa asunnossa, joudun maksamaan kuluista puolet, mutta en saa vuokraa tms. korvausta. Olisin lähtenyt jo aikaisemmin, mutta äitipuoli ei päästänyt, koska sai siten kiristettyä perhe-eläkkeeni itselleen.

Sanan "kaikki" löydätte sieltäkin, missä sitä ei ole.