Voi helevetti mikä stressipäivä takana!

Olen vasta nyt yöunien ja noin tusinan kahvikupillisen jälkeen saanut itseni oikeille raiteille ja toimintakykyiseksi.

Meillä siis kävi eilen ilmi, että 16-v ysin lopettanut poika ei päässyt yhteisvalinnassa mihinkään hakemalleen linjalle amikseen. Keskiarvo ei riittänyt (oli vaan 5.6 ja juu, on tiedossa että se on huono, mutta poika pisti ysiluokan niin ranttaliksi että itse asiassa se on hyvä koska poika olis voinut jäädä luokalleenkin ellei oltais vahdittu sen koulunkäyntiä tosi tiiviisti koko kevään, hyvä ettei kädestä pidellen saateltu kouluun ja vieressä vahdittu kokeisiin lukua...)

Poika ja isänsä ottivat sitten todella rajusti yhteen tämän jatkokoulutuksen tiimoilta, tuli kauhea riita niille ja viittä vaille oli, etten tosiaan kutsunut poliisia hätiin kun mies ja miehenkokoinen tappelivat.

Vetelähän tuo poika on, siitä ei pääse mihinkään ja osattiin kyllä jollain tapaa odottaakin tätä, mutta isällään hitsasi heti kiinni kun asiasta tuli täyttä totta ja poika itse vain kohautteli olkiaan kun isänsä raivosi ja huusi että mitäs herra meinaa nyt tehdä. Nyt on sitten keskusteluyhteys täysin poikki ja poika huutaa, että menee mieluummin vaikka vankilaan kun minnekään jämäpaikoille jotka ei kiinnosta.

Jotenkin tuntuu, että kyllä sitä kiinnostaa ja suoraan sanottuna vituttaa ja se nimenomaan sattuukin häneen, kun itse tiedostaa, että on omalla käytöksellään ihan itse sössinyt oman tilanteensa.

En jaksaisi aina toimia sovittelijana mutta kyllä kai se jumankauta on taas koottava itsensä ja ruvettava potkimaan poikaa perseelle ja tyynnyttelemään miestä.