Hei raivotautinen äiti!! Tunnen sut. Älä huuda enää jälkikasvullesi, huoli suuri.

ja teidät, että sen uhmakkaan katseen takana on pelokas lapsi.. joka pelkää omaa äitiään... ainoa keino suojautua on yrittää olla urhea.



halaus ja pari rohkaisevaa ja rakastavaa sanaa on aina paikallaan. huuto ja solvaus jättävät jälkensä, kuten tiedät... mutta halaus ja sanat "rakastan" lohduttavat ja antavat voimaa, varsinkin lapselle ne ovat korvaamattomia tekoja ja sanoja.

lapseni kuulevat monta kertaa päivässä miten niitä rakastan, mutta kuulevat myös sanoja "idiootti pentu, vihaan sinua"



-2-

MISTÄ PÄIN ???????????

mutta EN KOSKAAN vois sanoa omalle lapselleni enkä kenellekkää muullekkaan lapselle että vihaan sua!

lapseni kuulevat monta kertaa päivässä miten niitä rakastan, mutta kuulevat myös sanoja "idiootti pentu, vihaan sinua"

-2-

että vihaan sinua?

Meillä näytetään kuule kaikki tunteet voit painua sä vaikka kaatopaikalle....tekopyhä L..

raivohullu...ainakin välillä ihan omastakin mielestä. pakko oli tänäänkin karjua kun toinen raahaa pikkusisarusta väkisin niin hyvä ettei käsi mennyt sijoiltaan. karjasin kun näin ja ryntäsin paikalle ja huusin vielä. toinen kerta kun läpsii pienenpää jatkuvasti, komentaa eikä anna olla ollenkaan rauhassa. Ja taas aloin karjua monen komennuksen ja jäähyn jälkeen. kun ei sana tehoa ei pysty olla huutamatta. halatakko olis pitänyt ja sanoa rakastan sua jatka toisen muksimista? kyllä myös rakastan ja halaan mutten tuollaisissa tilanteissa. esikoinen sai tänään raivarin ja huusi täyttä kurkkua, itki ja kiljui. läiski ovea ja räyhäsi kuinka ei enään rakasta äitiä. pikkuinen myös pelästyi ja huusi. siinä syitä miksi täällä on tänään karjuttu. sori koitetaan olla huomenna hiljempaa ihan kuin joka päivän jälkeen ajatellaan ja toivotaan.

lapsen raivarin jälkeen otin syliin ja keskusteltiin pyydettiin molemmat anteeksi ja halattiin. sanoin rakastavani häntä ja selitin miksi huusin ja sanoin rumasti.

Huudan ihan samoista asioista, kun ei tunnu yksi kerta tehoavan. Ei tuollaisista asioista voi vain olla hiljaa ja halita. Mutta myohemmin halaan ja sanon, et rakastan sitten kun molemmat ollaan taas rauhallisia. Annan varoituksen ennen rangaistusta, mut silti ei aina tehoa. En halua huutaa, mut huudan joskus silti ja kiehuu yli.

Todellinen monsteriäiti sanoo noin.

Mulla 3 lasta melko pienillä ikäeroilla, nyt isoimmat jo esimurkkuja, erilaisissa kehitysvaiheissaan olleet välillä todella uhmakkaita ja uppiniskaisia, mutta

aniharvoin karjun niille, koska olen huomannut, että kuiskaaminen toimii paljon paremmin...



Silloin kun karjumista on tapahtunu, olen ollut itse yliväsyny, pms tai muuten hermoheikolla tuulella =(

Ja IKINÄ ei ole tullut pieneen mieleenikään että vihaisin!!!



Valitettavasti liian usein kaupungilla ja kaupoissa näkee yliväsyneitä ihmisraunioita, jotka mielipuolenlailla huutaa lapsillensa.

Se on todella surullista.

Tulee mieleen oma lapsuuteni, jossa oma äitini työstään stressaantuneena ei kestänyt minun, ainokaisensa lapsenluontoa.. Vaikka anteeksi olen antanutkin, koskaan en sitä unohda, niin paljon itseluottamukseeni ja sitä kautta elämänvalintoihini se on vaikuttanut...

Sen pitäisi sanoa että vihaa asioita joita lapsi tekee.



Joskus sitä sanoo asioista väärillä nimillä.

Ehkä äiti kuitenkin sanoo myös rakastavansa, pitää sylissä jne? Jos ei niin soitto johonkin taholle. Lastensuojelun tarkoitus on nimen mukaisesti se lapsen suojelu.

Ehkä pelkkä keskustelu tätin kanssa auttaa ymmärtämään miten tärkeää on suutuksissakin muistaa se kasvatus eikä vaan oma purkaantuminen.