Miten teidän 1-1,5-vuotiaat esikoiset on suhtautuneet vauvan syntymään?

esikoinen oli tosi mustasukkainen, joten rumbaa oli. Esim. imettäessä esikoinen kävi minun päälleni, rauhallisia imetyshetkiä oli vain yöllä esikoisen nukkuessa. Tosi pitkään oli pojilla kova kilpailu äidin huomiosta. Ja ovat tapelleet keskenään reippaanlaisesti (mutta ulkopuolista uhkaa vastaan kyllä puolustavatkin toisiaan, varsinkin pienempi isompaa) Nyt ehkä parisen vuotta on ollut helpomaa.

Minkäänlaista mustasukkaisuutta ei ole koskaan ollut, vaan ovat todella hyvät kaverit.

Siis erityisesti noista 1v3kk erolla syntyneistä. Meille tulee toinen lapsi 1v2kk ikäerolla ja jännitän kyllä miten menee. Esikoinen nyt 8kk. Toivottavasti menisi yhtä hyvin kuin joillain, ettei suuria ongelmia. Esikoisen imettäminen oli todella työlästä ja vaati hirvittävästi aikaa eikä maito koskaan oikein riittänyt, sitä jännitän nyt eniten. Ei kuitekaan ihan samanlaisiin maraton-imetyksiin ole aikaa kakkosen kanssa..

Suht hyvin kaikki sujui. Esikoinen (poika) oli ja on edelleen jonkin verran väkivaltainen vauvaa (nyt 7kk) kohtaan ja muksi ja heitteli häntä milloin milläkin. Imetys oli aluksi hankalaa, kun en voinut jättää vanhempaa yksin touhuilemaan vaan oli imetettevä olohuoneessa. Esikoinen tuli aina siihen ihan viereen karjumaan, kiipeili sohvan selkänojilla ja yritti väkisin tunkea syliin. Sama ongelma kyllä on edelleen. Yritin esikoiselle lukea kirjaa imettäessäni vauvaa, mutta eihän siitä tullut reipasotteisen pojan kanssa mitään, aina osui kirja vauvaa päähän tai muuta vastaavaa. Mustasukkaisuudesta ainakin osittain johtui ja ihan pelkästään siitä, että esikoinen vain on kovin utelias ja rämäpäiset otteet.

Mustasukkaisuus näkyi tottelemattomuutena, kun olin kiinni vauvassa, niin esikoinen alkoi puuhailla kiellettyjä eikä totellut mitään. Muuten suhtautui vauvaan aika uteliaan kiinnostuneesti eikä lyönyt tms.vauvaa eikä mua. Meidän esikoinen on kyllä ollut aina itsenäisempi, ei mikään sylissä viihtyvä. Kävellyt 10 kk ikäisestä, tosi avoin ja utelias kaikelle. Joten hänen maailmansa ei ilmeisesti siihen romahtanut vaikka pienempi (ja vaativa) vauva taloon muuttikin. Ja nyt ovat parhaat kaverukset, nuorempi ihailee suunnattomasti isompaa ja isompi nauttii kun saa ohjata pienempää leikeissä.

Aluksi esikoinen sai hirveitä raivareita. Oli tosi omatoiminen, kävelevä, liikkuva ja puhuva jo tuolloin. Oli mustasukkainen alusta asti. Sitten helpottui, kun oli vauva-aikaa ja sain jotenkin imetettyäkin. Ongelmat alkoivat, kun kuopus lähti liikkeelle. Myös esikoinen meni yli 2v ja sai hyvän uhman. Kun vauveli alkoi liikkua, esikoinen alkoi läpsimisen ja tahallisen törmäilyn yms. Siihen on sitten puututtu olan takaa ja koko ajan. Yksin heitä ei voi jättää leikkimään, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Tosin viimeaikoina leikkiminen on alkanut vähän sujua.



Nyt ongelmaksi nousee se, että kuopus vie kaikki tavarat, kun on vielä niin pieni eikä osaa leikkiä vuorotellen. Tästä esikoinen tietysti suuttuu.



Kuitenkin tämä kaksikko on erottamaton ja ihan kiinni toisissaan. Äiti on kovaa valuuttaa ja itseä saa todenteolla jakaa. Rankkaa on välillä, mutta aivan ihanaa myös enkä mihinkään maailmassa vaihtaisi. Tsemppiä teille.

Meille tulossa ikäeroksi 1v 6kk, lapsi nyt 1v 1kk. Kävelee pari askelta jo et oppinee kävelemään kunnolla oikein hyvin. Mut kovin on tietysti lellitty :)

myös kiinnostaa, meillä kakkonen syntyy kuukauden päästä ja ikäeroa tulossa tasan vuosi. oon kuullut että noin nuori esikoinen ei vielä osaisi olla mustis, onko kokemuksia?

Vanhempi oppi juuri kävelemään ilman tukea 2vk ennen vauvan syntymää. Minkäänlaista mustasukkaisuutta tai mitään ei ollut. Ei oikeastaan mitään ongelmia. Vauva ei juuri kiinnostanut vanhempaa, imetystuokiotkin puuhaili omiaan ihan kiltisti, mitä eniten jännitin etukäteen. Siinä nuo kaksi menivät hienosti. Rankinta ehkä oli kun alkuun sai kantaa molempia tietyissä tilanteissa, kun esikoinen ei jaksanut pitkiä matkoja kävellä.