miten päästä irti häpeästä tai syyllisyydestä?
Onko joku onnistunut siinä?
Jotenkin olen aina tilanteessa jossa joudun häpeämään tai häpeän jotain, miestä,miehen käytöstä...
Kommentit (4)
tai sitten vaan yhdestä korvasta sisään ja tosesta ulos... ketä se hyödyttää että jäät murehtimaan????
kirjallisuutta. Tommy Hellsteniä esimerkiksi. Jotta ymmärrät häpeän olemuksen, mistä se juontaa ja mitä se kertoo. Ehkä saat otteen siitä, miten sinua on kasvatettu. Ja sanotaan, että häpeä on periytyvää, eli omat vanhemmat välittävät lapsilleen oman häpeäntunteensa.
Syyllisyyhän on sitä, että tiedostan, että olen tehnyt väärin. Häpeä on pahempi muoto, koska se ei ole enää tekemistä, vaan olemista: minä olen huono.
Näin ollen syyllisyyshän on tervettä (tiettyyn rajaan asti), mutta häpeä ei ole koskaan tervettä.
Kyllä häpeästä on mahdollista vapautua! Ei kuukaudessa, eikä ehkä vuodessa. Mutta kun alat tekemään töitä siitä vapautumiseksi, niin joku päivä huomaat eron!
Eli olen lukenut Hellsteniä joka kehoittaa ottamaan syllisyyden itselleen ja käymään läpi kaikki suvun ja menneisyyden tunteet. Olen yrittänyt mutta tuntuu että en ehkä ole valmis? Pelkään täydellistä musertumista kaiken alla, miten äiti oli työnarkomaani ja itse hemmoteltu lapsi joka kiukutteli ja isän pettäminen ja äidin huono olo ja heidän riitansa, syyllisyys kaikesta että olisi jotenkin ollut syyllinen kaikkeen. Äidin huono itsetunto omasta itsestään.
En vain ole sinut itseni kanssa, enkä tiedä olenko koskaan, töissä vaikeaa, kun pitäisi ruveta työtovereihin tutustumaan niin menen paniikkiin. Alussa helppoa mutta mitä kauemmin työpaikassa olen niin ongelmat alkaa kasautua minulle. Miten tästä eroon? Tai onko kellään kokemusta tai vinkkejä?
Lue aihetta käsittelevää kirjallisuutta. Yritä ajatella että sinä et ole mitenkään vastuussa ja määräävässä asemassa jonkun toisen käytökseen. Yritä suhteuttaa hävettävä tilanne siihen mitä toisille tapahtuu.