Lue keskustelun säännöt.
Suurin älykkyyden osa-alue on mielestäni tunneäly.
13.06.2010 |
Siis jos sellainen määritelmä on edes olemassa, mutta mitä järkeä on olla vaikka joku proffa tai vastaava, jos ei tajua elämästä yhtään mitään?
Tarkoitan, että jos on niin tasapainoinen ihminen, että aivot eivät ole suuntautuneet mihinkään erityisesti, niin se lienee parasta?
Periaatteessa ja ehkä käytännösäkin ihan tavalliset ihmiset siis.
Suurin älykkyys, mitä arvostan on se,että osaa ottaatoiset huomioon ja tukee heikoimpia, opettaa ihmisiä löytämään sen elämänlangan.
Se ei todellakaan löydy tv:n suosikkisarjoista, eikä suosituimmista leffoista - ei varsinkaan tuosta sinkkuelämää - leffasta.
Miten kaikki ihmiset on niin muiden vietävissä nykyään? Eikö teillä ole mitään juuria/periaatteita?
Lööppilehdet ja löpinätkö teidän raamattuja on?
Lukisitte joskus oikeaa Raamattua, niin voisitte jopa itsenne löytää jonakin päivänä oikeasti.
Kommentit (8)
hukassa olemisessa ja neuvoo väkisin itsensä löytämisessä, on tooodella kaukana mistään tunneälystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunneälyn puolesta vouhottavat aina ne, jotka eivät ole lahjakkaita oikein missään. Ja ihmisillä on joku ihme harhakuvitelma, että heille on tunneälyä siunaantunut, kun taas muille ei. Vähän sama kuin että kaikki pitävät itseään keskimääräistä parempina autoilijoina...
että jotkut ihmiset ovat sosiaalisesti älykkäämpiä kuin toiset, kutsuttiin sitä nyt miksi älyksi tahansa.
Useimmat eivät ole millään yhteiskunnassa arvostettavalla alalla erityislahjakkaita. Esimerkiksi minusta tuntuu, että olisi sosiaalisesti ja taloudellisesti paljon kannattavampaa olla vaikka erityislahjakas muusikko tai vaikka puuseppä, kuin entinen yhdeksikönoppilas, joka ei sitten ole kuitenkaan erityisen hyvä missään. Tai ehkä erityislahjakkuuteni oli opiskelu. Koulussa sinällään en totisesti viihtynyt.
Mutta mitä se tunneäly on. Jotkut näyttävät kuvittelevan että se on kykyä muodostaa faktatietoja vaillinaisin perustein, jonkun hämärän intuition perusteella. Samat (naiset) näyttävät myös luulevan tietävänsä, mitä toiset ajattelevat.
Minulla ei ole tunneälyä. Päin vastoin, lääkäri on todennut minulla olevan asbergerin syndroomaan viittaavia oireita. Niinpä haluaisin lukea jotensakin vakuuttavan tunneälyn määritelmän. Sellaisen, joka olisi edes jotenkin looginen, eikä vain tunteilla kasattu, kaunis lausahdus.
Jotenkin tässä kuitenkin törmätään samaan kuin puheessa sydämensivistyksestä. Minusta mikään oppi ei ole sivistystä, jos sitä ei käytetä hyvään. Ei ole erityisen sivistynyttä käyttää ydinfysiikan oppeja atomipommin tekoon. Sydämensivistys on ihan hyvää sivistystä, jos se on kokemusta, suopeutta ja hyvää tahtoa. Vain nämä seikat tekevät oppisivistyksestä jotenkin oikeaa hyvää.
Samoin kaiketi on tunneälyn laita. Jos se on kykyä huomioida toisia ihmisiä, niin sitten se on ihan jees juttu. Voisiko siis puhua sosiaalisesta älykkyydestä. Siis kyvystä arvioida, mitä kussakin sosiaalisessa tilanteessa on kehittymässä ja mitä tilanteista seuraa edelleen? Sellainen taito olisi varmasti minullekin hyväksi, mutta siltä osin olen nyt toistaiseksi moukka. Ehkä hyvä tahto auttaa minuakin lopulta.
Edellisestä huolimatta olen myös sitä mieltä, että joskus tunneälyä ja sydämensivistystä käytetään vain ja ainoastaan vapisen egon pönkitykseen.
Muistin juuri, että jotkut ovat ammatissaan poikkeuksellisen lahjakkaita, mutta eivät osaa selvittää taitojensa syitä erityisen hyvin. On olemassa lääkäreitä jotka tekevät diagnooseja muita täsmällisemmein ja joiden potilaat paranevat keskimääräistä paremmin. On olemassa hävittäjälentäjiä (ja kaiketi myös muita sotilaita), jotka suoriutuvat taisteluista huomattavasti keskimääräistä paremmin. On myös opettajia, joiden oppilaat saavuttavat huomattavan hyviä tuloksia, ja joiden ei tarvitse tehdä mitään erityistä auktoriteettinsä säilyttämiseksi luokassa.
Näissäkin tapauksissa voisi ehkä puhua tunneälystä, vaikka kyseessä ei niinkään olisi sosiaalinen kyky tai toisaalta surun, vihan, ilon, rakkauden tai pelon tunteet. Muistaakseni jossakin tenttikirjassa käytettiinkin tämänsuuntaisisa esimerkkejä tunneälyn määrittelyssä. Ehkä kyse on intuitiosta, jotka aiheuttavat tuntemuksen, että nyt kannattaa toimia niin tai näin. Tai arvelee että tämä on varmaan borrelia, vaikka näyttää reumalta, jos sattuu olemaan lääkäri...
Ihmisen looginen ajattelu on rajallista. Tehdessään loogista johtopäätöstä ihminen ei kykene huomioimaan kovinkaan monta muuttujaa. Edes logiikan kurssilla ei esiinny tehtäviä, joissa käsiteltäisiin suuria muuttujamääriä itsenäisesti. Taulukoita ja ennusteita niistä laaditaan. Tunneäly, tai ehkä pikemminkin intuitio voisi olla sitä, että ei ajattele jokaista irtoasiaa erikseen, vaan että tekee oikeat tilannearviot nimenomaan puuttumatta joka pikkuseikkaan. Toisaalta kyse voi olla myös siitä että valikoi juuri keskeisimmät perusteet johtopäätöksilleen esimerkiksi kokemuksen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku Sinkkuelämää- leffa liittyy asiaan?? Joo olispa kiva kun kaikki ihmiset tyytyisi olemaan vaan mukavia muille, jäisi muutamat sairaudet parantamatta ja röntgenlaitteet keksimättä.
Kyllähän täällä olisi parempi elää (vaikka ilman uusimpia teknisiä koneita), jos vaan osattaisiin tulla toimeen keskenämme.