Lue keskustelun säännöt.
Emppu koira nukkui ikuiseen uneen..:´(
16.09.2005 |
Keskiviikkona 14.9 jouduttiin rakas koiramme Emppu (Newfounlandinkoira), rakas ystävämme ja perheen jäsenemme nukuttamaan ikuiseen uneen. Ikä (10.5.v) oli tuonut mukanaan monenmoista vaivaa ja loppujen lopuksi oli pakko kohdata väistämätön ja antaa ystävän mennä ja päästä kivuista ja säryistä.
Tilalle jäi suuri ikävä ja suru. Tuntuu ettei kyynelille tule loppua ja kotikin tuntuu niin tyhjältä ilman koiraa.. Olin tähän kyllä jo osannut varautua, mutta silti surun määrä pääsi yllättämään.
Onneksi on monet ihanat muistot ja kasa päin valokuvia yhteisistä seikkailuista.
Hyvää matkaa rakas ystäväni. Tulet aina säilymään muistoissamme.
Kommentit (6)
harmi että kerkesitte niin vähän aikaa elää yhdessä kisun kanssa.. Itselläni on 3 kissaa joista vanhin täyttää keväällä 20 vuotta, olen siis niin kiitollinen että olen saanut tämän ihmeen luokseni pitkäksi aikaa! terve kissa vieläkin, joten eteenpäin mennään päivä kerrallaan yhdessä tassutellen!:) Terveisiä kaikille kissojen ystäville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaan aluksi tosi raskasta, mutta viisaammat sanovat, että ajan kanssa helpottaa. Meillä on myös nöffi, tosin nuori vielä ja toivommekin sille sekä sen eri rotuiselle kaverille terveyttä ja pitkää ikää. En tiedä miten sitten joskus selviän kun on aika jättää jäähyväiset. Koira on kuitenkin niin täydellisesti perheenjäsen, että se on kovin rakas. Joten otan osaa.
Itsekki juuri suren eilen kuolutta lastemme mummolan koiraa. Ikää oli vajaa 14 vuotta ja liikkuminen oli hankalaa... Itse olin kans kiinteessä suhteessa tuohon koiraan joten suru yllätti vaikka koira ei ihan oma ollutkaan mutta yhtä perheen jäsen kuitenkin. Lasten suru on vielä kanss aika kova mutta aika parantaa...
...eikä sillä rakkaalla koiralla ole enään kipuja.
Eläimet on niin ihania mutta onhan niistä kamala luopua. Oma rakas perheenjäsenemme, 3,5 vuotias kissa piti nukuttaa keskiviikkona ja suru on puserossa. Kissa laihtui ja ei syönyt ja lääkärissä löytyi laajalle levinnyt syöpä suolen ympärillä. Muuta vaihtoehtoa ei ollut. En edes ehtinyt hyvästellä, koska jätimme huonovointisuutensa takia kisulin mun vanhemmille (eri paikkakunnalle) ja he käyttivät kissaa lääkärissä.
Lapsuuden kodissani on ollut 2 koiraa ja 2 kissaa, joista vain toinen kissoista katosi, muut on jouduttu lopettamaan. Kissa vuosi sitten, koira 2 vuotta sitten syksyllä. Surullisia tapauksia kaikki mutta tämä oman kodin kissan menetys tuntuu tällä hetkellä käsittämättömän raskaalta. Odotin niin, että vielä ainakin 10 vuotta taivallettais yhdessä. Ikävä on kova mutta kisulilla on nyt hyvä olla.
Ystävästä luopuminen on raskasta ja pohjattoman surullista. Surkaa suru rauhassa. Antakaa ikävän tulla, muttei jäädä asumaan.
Kevään tullen ehkä jo mieleen hiipii ajatus uudesta " pienestä" mustasta. Ei uudesta Empusta, vaan ihan omasta persoonastaan. ;)
*halaa*