Isäni ongelma: äitini!

Kun olin pieni, isällä oli aina kiire ja paljon omia menoja. Tiedän, että vanhemmat joskus asiasta riitelivät, mutta totuimme siihen, että isä ei ehdi Linnanmäelle tai sukujuhliin. Jälkeenpäin voisi sanoa, että äiti eli kokonaan lapsilleen, minkä töiltä ehti.



Kun me lapset kasvoimme, äiti hankki harrastuksia ja tavallaan me lapset ja äiti itsenäistyimme perheestä samaan aikaan. Isä ei sitä huomannut, koska hän eli edelleen omaa elämäänsä ja oli tyytyväinen, kun kukaan ei esittänyt vaatimuksia. Muistan, miten hän tuskastui aikanaan johonkin "korjaa mun fillari" -pyyntöihin, ja äitihän ne sitten lopulta korjasi.



Nyt isä jäi osa-aikaeläkkeelle ja keksi, että äiti voisi jäädä eläkkeelle myös, niin voisivat olla enemmän mökillä tms. Äiti taas ei aio luopua nykyisestä elämästään kaveripiireineen ja lapsenlapsineen. Isä soittelee meille lapsille, että mikä äitiä vaivaa, kun ei se tottele.

Isä ei usko, että äiti on elänyt omaa elämäänsä jo monta vuotta, hän kun ei ole ollut siitä kiinostunut. Olkoot yksikseen mökillä, jos siellä kerran viihtyy.