Lue keskustelun säännöt.
Kadehdin niitä, joilla ei ole ollut paino-ongelmia koskaan
10.06.2010 |
Itselläni on teini-ikäisestä saakka ollut erikoinen suhde kroppaani ja syömiseen. Koko ajan (puolet elämästäni) olen jojotellut, 2-20 kg haarukassa, moneen, moneen kertaan.
Kropallani on mulle tosi paljon merkitystä. Joka ikinen päivä katselen itseäni peilistä, toisinaan tyytyväisempänä, toisinaan kauhistuneena.
Voin väittää, että tiedän teoriassa IHAN KAIKEN mitä laihduttamisesta tai painonhallinnasta voi tietää, tiedän eri ruokien ja ruoka-aineiden kalorit ulkoa, hiilihydraattipitoisuudet, proteiinit.. tiedän mistä saa mitäkin hivenainetta ja vitamiineja ja mistä saa minkäkinlaista rasvaa ja mitä keho tarvitsee. Olen lukenut niin paljon erilaisia laihdutusoppaita, kuin myös ravitsemusoppaita.
Merkittävästi lihava en ole vielä koskaan ollut, enkä myöskään alipainoinen.
Koen, että mulla on jonkinlainen syömishäiriö.. tai ei, paremminkin ehkä siis ruoalla on mulle ihan liikaa merkitystä. Mä rakastan ruokaa ja syömistä. Se on oikeastaan parasta, mitä tiedän. Nauttia jostain herkullisesta ruoasta ravintolassa, se voittaa ihan kaiken!
Rakastan ihan kaikenlaista ruokaa. Äsken söin kokonaisen kurkun, rakastan kurkun raikasta makua, varsinkin jääkaappikylmänä. Rakastan kyllä myös kaikenlaista epäterveellistä, myönnän.
Pysyvästi en siis ole onnistunut hoikistumaan, koska syöminen merkitsee minulle liikaa ja saan siitä sellaista mielihyvää, jota en saa mistään muusta. Siksi vain viisi ateriaa päivässä tuntuu kurjalta! Haluan syödä usein, pieniä annoksia mutta hyvin usein, suunnilleen kerran tunnissa, vähintään kerran kahdessa tunnissa.
Ja siksihän minä en hoikaksi pääsekään. Enkä halua kuitenkaan pelkkää kurkkua koko päivää syödä, haluan makuelämyksiä monelaisesta ruoasta.
No, en tiedä, ehkä sitten saan paremman motivaation joskus laihduttamiseen, mikäli terveys alkaa reistailemaan. Nykyään ylipainosta huolimatta olen kuitenkin energinen, tykkään ja pystyn oikein hyvin liikkumaan, vaatteitakin nykyään läskikin löytää ja kun vielä olen opetellut korostamaan vartaloni hyviä puolia ja häivyttämään huonoja, ja muuten tykkään laittaa itseäni, en mielestäni näytä edes mitenkään hirveältä, joten en saa tarpeeksi motivaatiota hoikistumiseen sitäkään kautta.
Kokonaan en silti pysty kroppaani ja painoani hyväksymään. Joka toinen päivä mietin, että pitäisi alkaa laihduttamaan, ja joka toinen päivä päätän olla tyytyväinen tällaisena...
Tätä tämä mun elämäni on varmaan hamaan loppuun saakka. En osaa edes kuvitella elämää niin, etten juuri ruokaa tai syömistä ajattelisi, painosta puhumattakaan.
Kuulostaako omituiselta?
Kommentit (6)
jotta se kompensoisi syömääni ruokamäärää.. mutta käytännössä siihen ei ole mahdollisuutta, ainakaan nyt pienten lasten äitinä :)
Joskus mietin, että mikäli kävisin joka aamu tunnin juoksulenkillä, päivällä uisin tunnin ja kävisin vielä jossain aerobicissä tai spinningissä illalla, pysyisin varmaan hoikkana syömisistäni huolimatta. Mutta tuollainen määrä liikuntaa.. ei onnistu :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen itse nyt 178 ja 66 kg. en siis ole laiha, mutta hoikka. olen ollut tässä painossa niin pitkään kuin muistan, eli ainakin 20 vuotta. koko aikuisikäni, voisin sanoa. kahta raskautta lukuun ottamatta painoni on heitellyt korekintaan +/-3 kg.
nuorempana suhtauduin ruokaa kuin sinä: mietin tarkkaan, mitä söin ja miten paljon. jos herkuttelin, pyrin kompensoimaan syömisiäni pitämällä paastopäiviä.
jaksoin jatkaa näin monta vuotta, kunnes aloin tekemään fyysisesti erittäin raskasta työtä jolloin suhteeni ruokaan muuttui. ruuasta tuli nautinnon sijasta polttoainetta, jota piti saada jaksaakseni työpäivät kunnialla loppuun. mikäli en syönyt hyvin, paljon ja terveellisesti, se kostautui energiattomuutena ja lyijynraskaina käsi- ja jalkalihaksina.
huomasin, että minulle tuli tärkeäksi syödä' reiluja annoksia säännöllisin väliajoin. en enää tee niin raskasta työtä, mutta liikun hurjan paljon sekä hyöty- että harrastusmielessä. saan syödä ihan mitä tekee mieleni, myös herkkuja, jotta jaksan! mieheni ihmettelee monesti, miten voin syödä suurempia annoksia kuin hän itse, mutta kulutukseni on sitä luokkaa, että ruokaa täytyy olla ja paljon!
painoni pysyy silti mainitsemissani lukemissa eikä yksi kerralla syöty suklaalevy näy eikä tunnu missään.
Ja ikää 38 v. Ikinä en ole laihduttanut, lasten jälkeen paino on pudonnut itekseen takaisin.
MUTTA: En minäkään ole tyytyväinen kroppaani, ei ole esim kunnon tissejä...
En usko että monikaan nainen tässä maailmassa olisi tyytyväinen kroppaansa koskaan.
Ja ikää 38 v. Ikinä en ole laihduttanut, lasten jälkeen paino on pudonnut itekseen takaisin.
MUTTA: En minäkään ole tyytyväinen kroppaani, ei ole esim kunnon tissejä...
En usko että monikaan nainen tässä maailmassa olisi tyytyväinen kroppaansa koskaan.
mutta tämä painoasia saisi lakata vaivaamasta minua joka päivä. Etten niin miettisi aina sitä miltä näytän.
ap
Minulla on ihan vastaavaa. Tällä hetkellä haluaisin laihtua epätoivoisesti, mutta yksinkertaisesti pelkkä laihduttamisen ajatteleminen saa syömään liikaa. Minua myös ärsyttää, että ulkopuoliset haluavat laihtumistani enemmän kuin minä itse. Olin pari vuotta sitten ihan normaalipainoinen jopa parin vuoden ajan.
Toisaalta mietin miksi laihtua? Siksikö, että voisin taas muutamassa vuodessa lihottaa itseni takaisin? Mitä järkeä? Tarvitsin oikeasti jotain hoitoa, mutta en ole myöskään merkittävästi lihava. Yksityiseen ei ole varaa.
Rakastan ruokaa liikaa ja syön vielä lisäksi mielialoihini. Olen yksikseni yrittänyt opetella pois ns. tunnesyömisestä, mutta todella vaikeaa se on. Normaalipainoiset (kuten mieheni) eivät vaan pysty ymmärtämään tätä, vaikka kaipaisin jonkun tukea. Heille on selvää jättää herkut syömättä ja syödä vähemmän kuin kuluttaa. Minulle syöminen on jotain paljon enemmän, että voisin niin toimia.
Minulla ei ole koskaan ollut oikeita paino-ongelmia. Tällä hetkellä bmi on noin 20. Ja olen ihan yhtä lailla ruokaorientoitunut kuin sinäkin. Miten nämä kaksi voi yhdistää? Liikkumalla älyttömästi, että voi syödä paljon ja pysyä hoikkana.
Suosittelen :)