Noloa! Lapsi 7 v. ei osaa ajaa fillarilla eikä luistella.

jos nuo taidot oppii vasta myöhemmin, kun motivaatio lisääntyy. Jos nyt pääsisin itse takaisin 10 vuoden päähän, tekisin kaikki aivan toisin. Unohda ympäristön paineet ja keskity vain hyviin asioihin lapsessasi, saat onnellisen ja hyvällä itsetunnolla varustetun nuoren!

mikään kansalaisvelvollisuus sen kummemmin kuin luistelukaan.

esim. siskollani oli vaikeaa oppia lustelemaan ja pyöräilemään ja siksi ne eivät kiinostaneet häntä. Ikää oli sillon joku 5-6 v. Jotain kautta hän sitten eksyi fyssarille joka totesi jalkojen olevan hiukan eri pituisia (ei mikään harvinainen vaiba kuulemma!) ja se aiheuttu vaikeuksia juurikin tuollaisissa tasapainoa vaativissa "lajeissa"

Mun jo 8-vuotias ei kanssa osaa ajaa pyörällä eikä luistella eikä muuten osaa uidakaan. Ei vaan kiinnosta ei, niin ja menee jo tokalle luokalle syksyllä.

Eli eipä tule ikinä osaamaan keulia tms.



Luistella ei juurikaan osaa, ja uida osaa vaan selkää.



syksyllä täyttää 10v meidän poika.



Meillä on kyllä ihan diagnosoitu motorinen kömpelyys, että johtuu siitä.



Ope tokaluokalla ihmetteli miksi ei osaa luistella kunnolla, ei ollut sitten lausuntoja tajunnut lukea sitä ennen...

koska se on muka niin normaalia osata jo 3-vuotiaana ajaa jne...



Osaa hyppiä yhdellä jalalla ym. eli ei ole mitään poikkeavuutta motorisissa taidoissa. Pari vuotta sitten osasi ajaa apareilla, viime kesänä ei halunnu tpyörän selkään ollenkaan. "Luistelemassa" päiväkodissa kävi kerran, sen jälkeen ei enää suostunut.



En ole yhtään nyt pakottanut, koska siitä jää vain ikävät muistot..

Lapsi ei opi koskaan, jos ei tule tilanteita, joissa voisi oppia. Mukavia pyöräretkiä, retkiä uimarannalle tai uimahalliin jne. Näillä keinoilla ainakin omat lapset ovat noita taitoja oppineet leikin varjolla. Mukavia ja pakottomia liikkumiselämyksiä ja onnistumisen kokemuksia.

meillä on poika 4 ja oppinut vasta ajaan ilman apurenkaita :) oli työn ja tuskan takana saada uskomaan että osaa ja pysyy pystyssä,mutta siitä se lähti metri kerrallaan :) Ja nyt on todella tyytyväinen uuteen taitoonsa!



Koita kannustaa ja valaa itseluottamusta. Helposti lasta aletaan kiusaamaan , jos tälläiset ns. normaalit taidot puuttuvat.. ainakin meilläpäin, missä lapset kulkevat pyörällä kouluun

pyörällä kun vasta ylemmillä (n, neljännellä) luokilla. Koulusta siis ohjeistus.

Tuo luistelu ei niin haittaa mutta ettei osaa pyöräillä on ikävä juttu. Noin vanhana sen oppiminen on jo vaikeaa

En minäkään tuon ikäisenä osannut, vaikka ihan normaali olen älyltäni, tasapainoltani ja motoriikalta. Ja kyllä minua opetettiin harvese päivä kesällä pyöräilemään ja talvella luistelemaan ja kesällä uimaan. Kaikki sujuu nykyään mutta keskivertoa huonommin kuitenkin. Ja hiihtää en vaan osaa. Ei se elämä siihen kaadu.



Mieheni on ihan toisenlainen, on itse opetellut kaikki tuollaiset, päättänyt vaan että nyt opettelee ja harjoitellut niin kauan että osaa hyvin.

Normaalikouluun ei saisi ottaa lasta joka ei osaa uida tai pyöräillä. Uimaan ei opi ellei uimassa käydä, se on työlästä ja aikaa vaativaa. Aikoinaan meiltä oli 33km matkaa lähimpään uimahalliin, sienne vaan menimme ja menimme. Ei laskettu bensalitroja, rahaa ei kylläkään ollut. Oli visio siitä että uimaanopettelu ei kuulu koululle. Sama pyöräilystä. Jos vanhemmat eivät keksi keinoa eivätkä opeta niin ei tarvi ihmetellä jos lasta aletaan kiusata.

ensin oppi hyvät vauhdit potkulaudalla ja sitten se fillarointi lähti sujumaan.

Tuo luistelu ei niin haittaa mutta ettei osaa pyöräillä on ikävä juttu. Noin vanhana sen oppiminen on jo vaikeaa

Normaalikouluun ei saisi ottaa lasta joka ei osaa uida tai pyöräillä. Uimaan ei opi ellei uimassa käydä, se on työlästä ja aikaa vaativaa. Aikoinaan meiltä oli 33km matkaa lähimpään uimahalliin, sienne vaan menimme ja menimme. Ei laskettu bensalitroja, rahaa ei kylläkään ollut. Oli visio siitä että uimaanopettelu ei kuulu koululle. Sama pyöräilystä. Jos vanhemmat eivät keksi keinoa eivätkä opeta niin ei tarvi ihmetellä jos lasta aletaan kiusata.

Siskoni poika ei halunnut millään opetella ja sisko on niin nahjus, ettei ottanut tilanteesta vastuuta. Lopputuloksena poika oppi ajamaan 10-vuotiaana ja ei koskaan kunnolla. Jäi sosiaalisesti eristyksiin, koska muut saman ikäiset jäbät veti tuolla pyörällä ympäriinsä ja tämä ei voinut koskaan lähteä mukaan.

samoin molemmat lapseni.

Vala ensin lapseen uskoa ("olen huomannut,että on enää ihan pienestä kiinni, että tasapaino löytyy" "sä jo melkein osaat.." jne).



Meillä lähtee pyöräkellarista sellainen noin metrin mittainen luiska. Sieltä lapsi (liian pienellä) pyörällä lasketteli alas, jalat valmiina ottamaan vastaan. Ei monta laskua tarvittu, kuin pyörä pysyi jo monta metriä pystyssä ja samana iltana huristeli jo pyörälenkkejä.

Jos lasta itseään ei häiritse, niin mitä väliä?



Havaitsetko itsessäsi heikkolahjaisuuden oireita vai miksi asia on sinulle niin arka?

Myönnän, että jollain tapaa minäkin koin asian vähän noloksi. Jos pyörälenkillä tuli muita lapsia vastaan ja huomauttelivat apupyöristä, kieltämättä se tuntui ikävältä. Vaikken sitä lapselleni mitenkään näyttänytkään ja muutenkin sivuutin toisten lasten kommentit huomiotta.



Omilleni olen yrittänyt muistuttaa, että toisten taitojen puuttumista ei ole mitään syytä kommentoida. Joku oppii jonkun jutun aikaisin, mutta vastaavasti jonkun taidon myöhemmin kuin kaverinsa. Sellaiset "hei, toi ei osaa.."jutut loppuu meillä alkuunsa, jos olen kuulemassa.

Mutta kyllä nuo kaikki taidot (uiminen, pyöräily ja luistelu) vaativat harjoitusta. Ja kannustusta. Jos vanhempi ei nolostumiseltaan viitsi kentän laidalla tai itse luistimet jalassa vierellä seurata kun lapsi opettelee, niin lapsi saa sen kuvan että hän on todella huono ja hävettävä kun ei vielä osaa. Ja harjoittelu voi jäädä sitten siihen. 7-vuotiaalla on jo sen verran kehittynyt näkemys omista ja toisten taidoista että ilman harjoitusta (ja mielellään salaa ettei kaverit näe) ei lähdetä kavereiden kanssa mitään tekemäänkään jos ei tiedä sitä jo osaavansa. Varsinkaan jos vanhempiakin hävettää lapsen "osaamattomuus".