Minkä ikäisiä lapsia panette yksin kesäleirille?

Meidän esikoinen oli vajaa 9-vuotiaana neljä yötä partioleirillä. Tosin, että kävimme puolessa välissä vierailulla

Ja siellä leirillähän niitä kavereita sitten saadaan. En ymmärrä logiikkaa, että leirille voisi mennä vain jos olisi jo oma kaveri mukana.

Viime kesänä ei ehdottomasti halunnut vielä, mutta tänä kesänä ehdottomasti halusi, vaikkei todella tiedä, ketä sinne tulee.

Ja siellä leirillähän niitä kavereita sitten saadaan. En ymmärrä logiikkaa, että leirille voisi mennä vain jos olisi jo oma kaveri mukana.

lapsi on hädin tuskin seitsenvuotias, siitä kaverista on hurjasti henkistä tukea. Vanhemmallekin lapselle olisi.

ap

TOisella luokalla oli parin sadan kilometrin päässä jääkiekkoleirillä neljä yötä, ilman ketään tuttavaa.



Mutta takaisin tuli monta uutta kaveria ja kokemusta rikkaampana, vaikka välillä ikäväkin oli.

enkä ainakaan yksin. Siinä iskee vielä koti-ikävä moneen kertaan ja jos muut on kaverin kanssa liikkeellä, jää herkästi ulkopuoliseksi.

Miettikää mammat itse, oisko teistä kiva olla viikko yksin jossain telttaleirillä - ja te ootte sentään aikuisia.

Mitään erityistä ikärajaa en määritä, se on lapsikohtaista. Mutta en nyt vielä ekaluokkalaista ainakaan, yksin siis.

Meillä on kaikki koululaiset olleet heti ekan jälkeen leirillä, eikä olla suunniteltu kavereiden kanssa yhteisleirejä. AIna on hyvin onnistuneet. Leirin päätyttyä on kotiin palannut iloinen, mutta väsynyt leirilainen.

enkä ainakaan yksin. Siinä iskee vielä koti-ikävä moneen kertaan ja jos muut on kaverin kanssa liikkeellä, jää herkästi ulkopuoliseksi.

Siellä oli selvä enemmistö reissussa yhden tai useamman kaverin kanssa, tosi vähän oli yksin olijoita.

Ohjaajat toki pitää pienimmistä erityisesti huolta, mutta eivät hekään vanhempia korvaa, kun illalla tulee suru puseroon. Kännyköitä ei saanut olla mukana, joten eivät lapset voi soittaa kotiinkaan tms.

Toivottavasti selviävät siitä kunnialla, itse en raaskisi.

ap

Pääasia, että saan omaa aikaa.

Isosisko lähti yksin ensimmäisen kerran 6vuotiaana 2 yön leirille ja pikkuveli lähtee tänä kesänä saman ikäisenä samalle leirille, nyt tosin isosiskon kanssa. 9v sisko on ehtinyt leireillä jo monet leirit, joskus on lähtenyt ilman kaveria, joskus kaverin kanssa. Mutta koskaan ei ole tarvinnut yksin olla, aina niitä kavereita on löytynyt viimeistään leiriltä.



Itse olen ollut ihan samanmoinen, olen lapsena nimenomaan halunnut lähteä yksin semmoiselle ratsastusleirille tms. missä ei ole ennestään tuttuja, jotta saan uusia ystäviä. Myös rippileirini valitsin tällä perusteella, silloin toki jo vanhempana, eikä pikkulapsena.

leireillä jo 8 kesää. Kaikenlaisia lapsia on tullut nähtyä.



Mitään ikärajaa ei tietenkään voi sanoa, lapset ovat yksilöllisiä. Mutta totta kai on paljon lapsia, joiden paikka ei vielä olisi oikeasti yöpymis-leireillä. Joka kerta joukossa on joku reppana, joka takertuu meihin ohjaajiin ja itkeskelee yksin teltassa. Muutaman olen passittanut kotiinkin, ja se on kova paikka meille, lapselle ja usein vanhemmillekin. Pahimmassa tapauksessa vanhemmat raivostuvat aika lailla, kun kehtaamme epäillä heidän lapsensa kykyä olla poissa kotoa!



Me ohjaajat tietenkin yritetään auttaa, kun huomataan tuota. Mutta aina ei ehditä apuun eikä voida käyttää koko aikaa yhden lapsen hoivaamiseen.



Tässä pätee sama asia kuin muussakin lastenhoidossa: osa vanhemmista varjelee ehkä hiukan liikaakin lastaan, mutta osa laiminlyö ja viimeksi mainituille leirit ovat keino päästä eroon lapsesta viikoksi tai jopa kahdeksi.



Useimmille lapsille leiri on mukava tapa opetella ryhmässä oloa ja pärjäämistä ilman vanhempia. Mutta joskus homma ei valitettavasti suju.

useimmille leiri on hieno kasvu paikka ja kehittää itseluottamusta.

Aika hullua, jos joku vanhempi alkaa teille raivota, kun soitatte ja kerrotte, ettei lapsi pärjää leirillä!

ap