miksi vammaisten äidit

Tämä naapuri nyt sattuu vain olemaan vammaisen tai adoptoidun lapsen vanhempi.

Mikset vain ole ylpeä siitä mitä sinulla on? Eikö niistä itsetehdyistä voi olla iloinen ilman naapurisi alentamista?

ja noihin itsetehtyihin vaatteisiin tulee. Kyllä meidän vammaisella (kuin varmasti tulevalla terveelläkin) lapsella on usein itsetekemiäni neuleita. Ihan samasta syystä kuin muitakin vaatteitaan, ovat lämpimiä, kestäviä ja hyvännäköisiä. Nuo vauvalangat joista pienimpien vaatteet neulon, ovat melko tyyriitä ja siihen kun lasken päälle työhön käytetyn ajan, niin itse pidän noita vaatteita ihan yhtä arvokkaina kuin kalliita merkkivaatteitakin.



Miksikään säästökeinoksi en osaa tuota itse neulomista laskea. Minulle se on vaan harrastus joka on tullut tavaksi tv:tä katsoessa tai hiljaisina työ-öinä. Samalla saan lapselleni ainutlaatuisia, juuri häntä varten suunniteltuja vaatteita. Ja mitä turhamaisuuteen tulee, omalla kohdallani juuri nämä vaatekappaleet korostavat juuri sitä piirrettä.

erottamaan kuka lapsi on adoptoitu ja kuka biologinen? Ja vammojakin on niin monenlaisia, itse en läheskään kaikkien kohdalla näe vammaa päälle. Vai pitäisiköhän ruveta tarkkailemaan niitä vaatteita huolellisemmin " tuolla on kalliit vaatteeet päällä, ei ainakaan päälle päin vaikuta vammaiselta, lienee siis adoptiolapsi"

Vierailija:

saman olen huomannut adoptio äideillä..sillä ainokaisella on oltava kaikki viimesen päälle ihan kuin se vauva tietäisi et onks mulla nyt reimaa vai halpahallin vaate...musta hienointa on itse tehdyt vaatteet ja neuleet ,saa sellaisia kun haluaa (ilman välikäsiä) ja ei muilta löydy...

:D:D Ihan kuin mä! :D Paitsi että tuo ei kauaa ole ainokainen.

KUule kun on uraa joutunut tekemään ja rahaa säästämään vuosikaudet kestävän adoptioprosessin ajan, niin kyllä sitä sit riittääkin vaatteisiin ja on kauhea hinku päästä shoppaamaan lastenvaatteita. Ja tekemään - jos vain osaisin, tekisin minäkin TODELLA mieluusti vaatteet ja neuleet omalle lapselleni, vaikka kutomista inhoankin.

Niin ja sitten on se, että jos lapsi on ns. normaalin resuisesti puettu, sitä kuvittelee bioäitien ajattelevan, että jos oli varaa adoptoida niin ON SE KUMMA jos ei oo varaa pukea...

masentuneet tai henkisesti vammaiset kulkevat hienoissa merkkivaatteissa?Mutta se vammasuus ei näy päällepäin.....

että monet vammaiste puetaan kotona asuessa aika huonosti. Toki vaatetutkseen panosaviakin vanhempia löytyy ja mikäs sen parempi ulkoiluvaate on esim down nuorelle kuin Rukkan goretex asu kun on ongelmia verenkierron kanssa ja nuori palelee helposti.



Ehkä pienten lasten vanhemmat kaikkineen kiinnittävät enemmän huomiota lasten vaatteisiin.



t. kehitysvammaisten ohjaaja

tarkka varsinkin lapsen ulkovaatetuksen kanssa. Koska lapsen liikunta on vielä ikäistään heikommalla tasolla hän päätyy usein istumaan/makaamaan maahan. Ja tällöin kunnon kosteussuojat ovat asiaa. Ja tulevat varmaan olemaan sitä jatkossakin kun lapsella tuo leikki- ja remuamisikä jatkuu pidempään.



Ja lisäksi asiaan vaikuttaa tämä infektioherkkyys. Jos lapsi muutenkin sairastuu helposti, ei kai sitä nyt mielellään edesauta heikoilla vaatteilla.



Yleensä kyllä uskon että ne jotka pukevat vammaisen lapsensa kalliisiin vatteisiin, tekevät tämän siksi että pitävät kyseisistä vaatteista. Pukisivat varmasti samalla lailla terveenkin jälkikasvunsa. Itsestäni tuntuisi kyllä kovin oudolta miettiä että tälle lapselle ostan kallimpia vaatteita kun siskolleen, koska hän on terve!

Haluavat toitottaa että " vaikkei lapseni olekaan terve, olen silti sinua parempi äiti. Minulla on varaa pukea lapseni kalliisiin vaatteisiin sinun terveiden lastesi kulkiessa ryysyissä."

Vierailija:

että monet vammaiste puetaan kotona asuessa aika huonosti. Toki vaatetutkseen panosaviakin vanhempia löytyy ja mikäs sen parempi ulkoiluvaate on esim down nuorelle kuin Rukkan goretex asu kun on ongelmia verenkierron kanssa ja nuori palelee helposti.

Ehkä pienten lasten vanhemmat kaikkineen kiinnittävät enemmän huomiota lasten vaatteisiin.

t. kehitysvammaisten ohjaaja

Ihan samoin, kuin vammattomien lasten vanhempienkin kohdalla on asia. Toiset pitävät vaatteita tärkeänä asiana, toisille ne ovat toisarvoinen juttu. Toivottavasti molemmissa ryhmissä lapset kuitenkin ovat tärkeitä, sekä terveet (vammattomat) että vammaiset samoin kuin biologiset ja adoptoidut.

?

ja hän kulkee selvästi sisaruksiaan huonompikuntoisissa vaatteissa. Äitinsä perustelee sitä sillä, että tuo lapsi konttaa ja koheltaa niin paljon että hänen vaatteensa ovat jatkuvasti rikki ja likaisia. Siksi hän ei näe järkeväksi ostaa tälle kalliita merkkivaatteita, koska ne olisivat hetkessä pilalla.

ja mutu tuntumalla sanoisin että heidän vanhempansa panostavat lapseensa keskimääräistä enemmän muutenkin kuiten vammaisten tai terveiden lasten vanhemmat keskimäärin. Hankkivat omakustanteisia terapioita jkelan kustantamien rinnalle ym.



t. kehitysvammaisten ohjaaja

Ostan kummallekkin merkkivaatteita koska löydän usein mieleisiä tietyistä merkeistä ja mielestäni lastenvaatteiden pitää olla laadukkaita(varsinkin ulkovaatteiden)



Kyllä se vammainen lapsi on osa perhettä eikä siinä aleta ketään erottelemaan vamman vuoksi ja näin ollen saman kaavan mukaan toimitaan -tasapuolisesti- niin vaatteissa, leluissa, karkkipäivissä kuin kasvatuksessakin!!!!!

*huoh*



No hyvä tietää, etten pue asperger-lasta liian hienosti. Ajattelin jo että on lähdettävä lähetyksen kirparilta hakemaan pojalle kouluvaatteet, jos uutena ei vaikka saisi ostaa kun poika ei ole normaali.



huhhuh...

ei asperger-lapset ole kehitysvammaisia.

ja kaikki asperger-lapset/nuoret/aikuiset eivät pärjää tavallisissa koulussa ja hoitopaikoissa joten he ovat mukana samoissa integroiduissa palveluissa kuin monet muutkin vammaiset siis MONET muutkin kuin kehitysvammaiset.



t. kehitysvammaisten ohjaaja (on vain työnimikkeeni tällä hetkellä) opintotutkinto sosionomi (amk) :)

Onko sinulla kokemusta myöhemmin lapsuudessaan vammautuneista ja taantuneista? Miten sellaiset puetaan? Sen verran voin kertoa, että lapselle ei ole koskaan voinut itse kustantaa mitään terapioita. Mielestäni Kelan kustantamat 6 tuntia viikossa on ihan tarpeeksi.

Vierailija:

pukevat lapsensa yleensä kalliisiin merkkivaatteisiin? luulevetko ettei vammaisuuteen silloin kiinnitetä niin paljon huomiota??? saman olen huomannut adoptio äideillä..sillä ainokaisella on oltava kaikki viimesen päälle ihan kuin se vauva tietäisi et onks mulla nyt reimaa vai halpahallin vaate...musta hienointa on itse tehdyt vaatteet ja neuleet ,saa sellaisia kun haluaa (ilman välikäsiä) ja ei muilta löydy...

Kysyin vain mielenkiinnosta. En tiennyt että osa aspergereista tarvitsee sellaista hoitoa tai kuntoutusta. Olen itse törmännyt vissiin vain niihin aspergereihin, jotka pärjää tässä yhteiskunnassa jopa paremmin kuin me tavalliset tallaajat.

ymmärrän sukulaisäitiäsi hyvin. Minulla on itselläni kaksi tyttöä, terveitä molemmat. Toinen on kuitenkin tuollainen rauhallinen ja siisti leikeissään, tykkää valtavasti hienoista vaatteista. Toinen taas on hyvin poikamainen ja villi, riehuessaan ovat vaatteet pian rikki ja likaiset. Itse hän ei edes välitä vaatteita tuon taivaallista.



Vieraiden ilmoilla liikkuessa puen molemmat siististi ja kauniisti ja pyrin pitämään villikkoni tuon hetken kurissa. Mutta kotona joskus hävettää kun tulee yllätysvieraita ja lapset ovat niin erilailla puettuja, toinen sievissä mekoissaan ja hiuskoruissa, toinen taas kulahtaneissa kirppisvaatteissa. Mutta mitä minun tulisi tehdä tasapäistääkseni tilanteen?

kuki vammaisten lasten perheessä. Onneksi asperger-lapsen äiti ymmärsi jutun juonen :)



Työntekijän kannalta on aivan ihanaa kun vammainen lapsi puetaan siististi ja tarkoituksen mukaisesti. Sillä ei ole mitään väliä mitä merkkiä tai minkä hintaista vaatetus on. Tosi kurjaa on viedä lasta/nuorta ulos jos ei ole talvella kunnon toppatakkia tai kenkiä tai jos lapsi on samoissa likaisissa ja haisevissa vaatteissa päivästä toiseen.



t. kehitysvammaisten ohjaaja