Pitääkö väkivaltaa tehnyt mies aina unohtaa ja juosta pakoon?

ja tulee hakatuksi aina vaan uudestaan...

enemmän voitaisiin tehdä tämän asian eteen. Uskon, että auttaisi myös naisia ja lapsia.

vaan apua tarvitaan ulkopuolelta. Miehen on haluttava itse muutosta, muuten kukaan ei voi auttaa. Pois on lähdettävä, jos väkivalta uhkaa. Väkivaltaiselle on annettava selkeä viesti, ettei väkivalta käy päinsä.



Täältä luulisi löytyvän apua



https://www.turvakoti.net/fi/etusivu/

löi mua pari kertaa kun olimme nuoria ja seurustelimme. En laittanut parisuhdetta heti poikki vaan kävimme asiaa läpi perinpohjin.



Mies ei ole sen koommin ollut väkivaltainen, vaan mitä parhain mies/isä. Aika paljosta olisin jäänyt paitsi jos olisin silloin lähtenyt.

jos ymmärtää itse tekonsa vääräksi ja on valmis tekemään jotain korjatakseen asian ja myös konkreettisesti hakee apua niin silloinhan ollaan jo hyvällä tiellä.



mutta jos mies itse ei näe tehneensä mitään väärää tai vain pyytelee anteeksi ja lupaa pyhästi olla enää lyömättä (ennen ensi kertaa) niin silloin ennuste on kyllä aika huono. en usko etä pelkästään sinä saat miestäsi muuttamaan käyttäytymistään, kyllä siinä tarvitaan myös ulkopuolista ammattiapua jotta muutosta todella tapahtuu.

kukaan koskaan lyö takaisin? Voisin kuvitella, että jos mies löisi mua, saisin raivarin ja löisin häntä vaikka jollain henkarilla. Olenhan mä teininäkin tapellut veljen kanssa. Ei sillä että se auttaisi, mutta enpähän olisi se alistuja.

ja olen aina ollut sitä mieltä että missään nimessä mies ei saa naista lyödä ikinä..



pariterapiaan mentiin, ja nyt kaikki on paremmin.

Miehellä oli paha kriisi, hän oli itse tullut törkeästi pahoinpidellyksi aiemmin ja sillä varmasti oli vaikutusta..

parantavansa kaikenmaailman psykopaatit ja alkoholistit. Se nyt ei vain ole mahdollista.

radiossa tuli joku ohjelma ihmisen kehityksestä ja parisuhteesta. Siinä joku asiantuntija, iäkäs ja fiksunoloinen ihminen puhui paljon viisaita ja sanoi mm parisuhteessa naisen tulee laittaa miehelle rajat, mies on monesti vähän vähemmän kehittynyt sosiaalisilta taidoiltaan tämän jotenkin fiksusti selitti eri sanoin kuin minä nyt. Mutta että heti parisuhteen alussa naisen tulee olla miehen kanssa tasaveroinen, ei liian roikkuvainen miehessä, omanarvontuntoinen ja tosiaan asettaa miehelle rajat. Puhui jotain miehen agressiivisuudesta, hormoonitoiminnan ryöpyistä jotka helpsti lähtevät käsistä. Tätä olen aina välillä miettinyt, että mitäse sanoi ja kuka oli. Siitä on niin kauan, ettei silloin oikein ollut ajankohtainen asia, etten kuunnellut sen tarkemmin.

ekaa kertaa annoin tyhmä anteeksi, mutta kolmatta en, tekikin sen niin että lapset näkivät ja koskaan hänessä ei ollut vikaa, hakkaaminen oli mun syytä. ja löin ja huusin kyllä takaisin.

päivääkään en ole katunut, että ukon pihalle heitin. sitä olen katunut, että ikinä menin hänen kanssaan naimisiin ja tein kaksi lasta.

on yks luuseri edelleen, haukkuu mua ympäriinsä, lähettelee haukkumakirjeitä esim mun uudelle miehelle jne.

Eli jos mies tajuaa tehneensä väärin ja hakee/suostuu vastaanottamaan ulkopuolista apua yksin / puolison kanssa (esim. parisuhdeterapia, psykologilla käynnit tms.) niin antaisin (ja olen antanutkin) yhden lyömiskerran anteeksi. Mutta jos on sitä mieltä ettei mitään apua tarvita niin suhde päättyy siihen.