Kumman tehtävä on kantaa vastuu suhteesta lapsenlapsiin, isovanhempien vai

mutta toki enimmäkseen lapsen omat vanhemmat tekevät siitä päätöksen, esim itse en ole kovin aktiivinen edistämään anopin ja lastemme suhdetta ja siihen on syynsä.



Sinun ei tarvitse kuskata lastanne noin kauas, sanot että teilläkin saa käydä ja sillä selvä. Muista että osa ihmisistä on myös tavan vuoksi valittajia. Vaikka kuinka usein näkisi, pitävät sellaista perusmarinaa että liian vähän nähdään.

...totta kai. Eli teidän tapauksessa esim. molempien pitää olla valmiita liikkumaan suuntaan ja toiseen suht tasapuolisesti.



Loppujen lopuksi kaikki riippuu isovanhempien halusta olla lapsenlapsen elämässä oikeasti mukana. Siis olettaen, että lapsen vanhemmat avoimesti antavat isovanhemmille tähän mahdollisuuden (kuten normaalisti tietty tapahtuu).



Osa isovanhemmista ei oikeasti ole kovin kiinnostuneita lapsen lapsistaan kun taas toisille he ovat elämän päätarkoitus. Ja sitten on kaikkea tältä väliltä.

ettei käydä tarpeeksi, vaikka sama matka molempiin suuntiin!vielä meillä ei pieniä. onko sulla vanhat vanhemmat? täällä alle 60v.

on niin hermo mennyt kaikkiin sukulaisiin. Ennen lapsia just mun oli niin helppoa aina matkustaa sinne ja kiertää kaikki perheet, matka tänne meille päin oli aina ihan ylivoimaisen pitkä. Nyt kun on lapsi, nyt se vasta onkin minun vastuullani tämä yhteydenpito kun "pitää tulla lasta näyttämään". Ja tästä ajattelutavasta ei pääse millään eroon! Eikä kyse ole vain vanhuksista, vaan ihan liikuntakykyisistä 50-vuotiaista, joilla on autot ja varaa junalippuun.