Antaisin tyttärelleni kovan litsarin jos hän ilmoittaisi olevansa raskaana 15-vuotiaana
Kommentit (25)
äitin epäonnistumisen syytä? voi voi, eipä ne vanhemmat sille mitään voi, jos teini aikoo seksiä harrastaa
vai onko joku vanginnut teini-ikäisensä niin, että vaan koulua on voinut käydä?
Ikävää , mutta täysi totuus.
ihan niistä oikeanikäisistä äideistäkään :D
Ja ap:lle, jaa.. no varaudu samaan samanlailla takaisin.
ja olisin todella vihainen jos ei sitä suostuisi tekemään. Litsaria en antaisi, muuten kyllä osoittaisin etten hyväksyisi vauvaa.
Jos sen tahtoisi pitää, hoitakoon sen itse.
Adoptiota en edes ehdottaisi.
niin eikö mummo joudu lastenlasta hoitamaan? Ja ottamaan päävastuun asiasta.
Parempi ehkä olisi jos teini lapsineen joutuisi muuttamaan esimerkiksi ensikotiin tms.
mun koulukaveri sai lapsen. Sen jälkeen on hankkinut yliopistokoulutuksen ja on hyvässä työpaikassa töissä.
että mikä ois litsari...
ite tekisin kuitenkin ihan toisin!!
vois luulla että siinä vaiheessa lapseni tarvitsisi kaiken tukeni ja ymmärrykseni ja vielä paljon muutakin apua!! piti hän sitten vauvan tai ei!!
Niille, jotka ei tiedä, litsari = läimäys poskelle avokämmenellä.
olisi sitten oiva-alku isovanhemmuudelle.
Luuletko tosiaan että tilanne ei ole tyttärellesi jo muutenkin kova paikka... huhhuh!
Se olisi ensimmäinen reaktio ja seuraavaksi varmasti syyttelisin itseäni pilalle menneestä kasvatuksesta. Myös aborttia suosittelisin, tyttären päätöstä kuitenkin kunnioittaisin.
Tosin antaisin siskonsa pikkuvauvan muutamaksi päiväksi täyshoitoon. Noin nuorilla tuppaa olemaan ruusunpunaiset unelmat ja ei mitään käsitystä tosielämästä kun elämänkokemus on niin suppea.
En halua, että tyttäreni tuntisi myöhemmin menettäneensä nuoruutensa ja kokisi itsensä ulkopuoliseksi saman ikäisten ystäviensä parissa.
Nuoruus eletään vaan kerran ja hyvä koulutus on tärkeää. Lapsia voi saada myöhemminkin jos siunataan.
Abortista tulee vaikeuksia synnyttäjälle ja lapselle itselleen. Se on aina adoptoidulle lapselle rankkaa kun miettii miksi bioäitinsä hylkäsi.
Itse tulin raskaaksi 16 vuotiaana. Toisen kerran raskaaksi kun olin 17.
Sen jälkeen vasta opiskelin, hankin ammatin ja aloin tekemään töitä.
Ja molemmat harkitusti. Vanhemmat oli ensin kauhuissaan ja käski miettiä vielä tarkkaan.
Kun esikoinen syntyi sain kaiken mahdollisen tuen vanhemmilta. Myös raskausaikana.
Toista lasta odottaessa vanhemmat oli helpottuneita kuinka nuori voi pärjätä hyvin ja jaksaa hoitaa jopa paremmin kun vanhemmat.
Nyt lapset 5v ja 6v. Itsekkin vielä nuori ja 90% kavereista ei ole vielä edes puhunut lapsista puolisoidensa kanssa.
Ihanaa olla nuori äiti.
Jos oma tyttö sanoisi olevansa raskaana antaisin kaiken mahdollisen tuen teki minkä päätöksen tahansa. Oli ikä mikä vain.
Mutta näin äitinä kannustan ehkäsyyn ja maksan pillerit heti kun ajankohtaista.
Koska rahasta moni jättää ne hankkimatta.
Se olisi ensimmäinen reaktio ja seuraavaksi varmasti syyttelisin itseäni pilalle menneestä kasvatuksesta. Myös aborttia suosittelisin, tyttären päätöstä kuitenkin kunnioittaisin.
Tosin antaisin siskonsa pikkuvauvan muutamaksi päiväksi täyshoitoon. Noin nuorilla tuppaa olemaan ruusunpunaiset unelmat ja ei mitään käsitystä tosielämästä kun elämänkokemus on niin suppea.
En halua, että tyttäreni tuntisi myöhemmin menettäneensä nuoruutensa ja kokisi itsensä ulkopuoliseksi saman ikäisten ystäviensä parissa.
Nuoruus eletään vaan kerran ja hyvä koulutus on tärkeää. Lapsia voi saada myöhemminkin jos siunataan.
Abortista tulee vaikeuksia synnyttäjälle ja lapselle itselleen. Se on aina adoptoidulle lapselle rankkaa kun miettii miksi bioäitinsä hylkäsi.
Totta, nuoruus eletään vaan kerran joten miksei hankkisi lasta kun jaksaa valvoa, hoitaa ja tehdä vaikka ympäri vuorokauden hommia kun unta tarttee vähemmän. Koulutuksen saa vanhempanakin ja jopa paljon paremman kun nuorena.
Todellakin olet kasvattanut väärin jos tarttee syytellä ketään. Anna lapsies elää oma elämä ja keskity sitä eläkeikään seuraavaksi.
Mä olen tullut äidiksi 28-vuotiaana eikä musta silti ole tullut eikä tulossa lääkäriä tai juristia. :) Tää maailma tarvii monenlaisia ihmisiä, ei vain niitä kaikkein korkeimmin koulutettuja.
Se olisi ensimmäinen reaktio ja seuraavaksi varmasti syyttelisin itseäni pilalle menneestä kasvatuksesta. Myös aborttia suosittelisin, tyttären päätöstä kuitenkin kunnioittaisin.
Tosin antaisin siskonsa pikkuvauvan muutamaksi päiväksi täyshoitoon. Noin nuorilla tuppaa olemaan ruusunpunaiset unelmat ja ei mitään käsitystä tosielämästä kun elämänkokemus on niin suppea.
En halua, että tyttäreni tuntisi myöhemmin menettäneensä nuoruutensa ja kokisi itsensä ulkopuoliseksi saman ikäisten ystäviensä parissa.
Nuoruus eletään vaan kerran ja hyvä koulutus on tärkeää. Lapsia voi saada myöhemminkin jos siunataan.
Abortista tulee vaikeuksia synnyttäjälle ja lapselle itselleen. Se on aina adoptoidulle lapselle rankkaa kun miettii miksi bioäitinsä hylkäsi.
Samaa selitystä ne pahoinpitelijät, tappajat, murhaajat ja ihan muutkin rikolliset käyttävät: Minä en voi impulssiivisuudelleni mitään. Normaali aikuinen ihminen kyllä osaa hallita tunteitaan niin, ettei turvaudu väkivaltaan kuin hädässä. Jos JO etukäteen tiedät, että löisit lastasi tuollaisessa tilanteessa ja syyttäisit itseäsi huonosta kasvatuksesta ( vaikka useimmat meistä jossain määrin sitä tekisivätkin ) niin sinun olisi aihetta katsoa peiliin, opetella tunteidenhallintaa ja kasvaa hieman ihmisenä ja kasvattajana. Vaikka olisi kyse vain yhdestä litsarista.
Hyvä kuitenkin että aiot kunnioittaa tyttären päätöstä jos tuollainen tilanne tulee.
että olisin äärimmäisen pettynyt häneen ja tekoonsa.
koska en ole vielä koskaan elämässäni ennenkään kenellekään litsaria antanut. Mutta aivan varma on myös minun tapauksessani, että mitään iloista onnitteluhalausta ei tyttö tulisi saamaan. Ei tarvitse kaikista lääkäreitä tai juristeja tulla, mutta ei 15-vuotiaana tarvitse lapsiakaan alkaa maailmaan pukkaamaan, kyllä jämpti on näin.
tyttäresi voi nostaa pahoinpitelysyytteen. Sitäkö haluat?
Suomessa kaikilla on mahdollisuus korkeakouluttautua, joten jos teiniäideissä on tilastollisesti vähemmän korkeakoulutettuja niin voidaan miettiä johtuuko se oikeasti siitä ettei nuorella äidillä ole mahdollisuuksia pärjätä vai esim. siitä, että elämänarvot ja tavoitteet ovat, tai muuttuvat lasten myötä, erilaisiksi verrattuna ensin kouluttautuviin ja lapset myöhemmin tekeviin. Onko "tavallisessa" ammatissa sitten jotain vikaa?