Mistä johtuu sairaanloinen mustasukkaisuus?

ei ole koskaan pystynyt rakentamaan omaa minuuttaan turvallisesti..



yleensä todella turvaton lapsuus...

Se on sairaalloinen. :)

Se on sairaalloinen. :)

Kyllä tuo asia selvisi.

Omat vanhempani riitelivät jatkuvasti, välillä pelkäsin niiden eroavan ja välillä toivoin eroavan että riitely loppuisi. Samoin jo yläasteikäisenä aloin olettamaan että isä kävi huorissa matkoillaan. Koskaan ei puhuttu mitään siihen suuntaan, mutta ajattelin näin. Pelkäsinkin mieheni menettämistä ihan valtavasti. Enää en pelkää, on näet ihan yksi ja sama vaikka jäisi seuraaville kaverin synttäreille. Ero muutenkin jatkuvassa harkinnassa, ei paljoa surettaisi vaikka mies päättäisi tehdä oman ratkaisun tilanteelle. En kuitenkaan usko että olisin kauhean mustasukkainen uudessa onnellisessa suhteessa. Mutta ideana sanoisin että lapsuuden epävarmuus vanhempien rakkaidettomasta ja riitaisasta suhteesta siirsi varmaan sen jatkuvan eron ja menettämisen pelon omaankin suhteeseen ja siksi tarrauduin epätoivoisesti. Minulla oli myös hyvin huono itsetunto. En ole koskaan pettänyt miestäni enkä olisi voinut edes harkita silloin kun vielä rakastin häntä. Eli ei päde tämä ikuinen -ne jotka itse pettää -vastaus.



Mieheni on edelleen sairaalloisen mustasukkainen ja on mm suoraan epäillyt jokaisessa kolmessa raskaudessa isyyttään. Jopa siinä jossa oltiin raskaaksitulo viikko ulkomailla ja käytiin erikseen vain vessassa ja silloinkin toinen odotti... Isyysepäilypuheet loppuneet vasta kun olen uhannut teetättää itse isyystestit että haukkuminen loppuisi.



Miehelläni on myös huono itsetunto, masennusta, vanhempien riitaisa liitto, juopotteleva, vainoharhaisen mustasukkainen ja aggressiivinen isä ja äiti joka ilmeisesti nai jokaista hymyilevää miestä ja taisi kerätä lapsiakin kotipihaa kauempaa... Eli hänellä myös epävarma parisuhdemalli lapsuudessa ja jatkuva pelko vanhempien eroamisesta. Mieheni taas taitaa kuulua näihin jotka itse pettää. Olen joskus kostoksi ratsannut sen puhelimen kun olen tajunnut sen tutkineen minun puhelimeni. Kummasti sillä on aina meneillään yksi nainen jolle älttämästi viestejä. Saapuneet aina poistettu, muttei ole tajunnut poistaa lähetettyjä. Ihan sama minulle tässä vaiheessa. Eikä sen puhelin kiinnostaisikaan mutta olen alkanut tekemään sille aina saman minkä se minulle. Tosin pettää ei tarvitse kun luulisi minun tekevän niin vaikka kävisin kodin ulkopuolella vain kirkossa... Olen jopa alkanut vastaamaan isyysepäilyihin että "ei hätää, seuraava on varmasti jonkun muun"... (Ei tarvitse alkaa moittimaan, tiedän etten saisi kostaa, mutta tästä suhteesta ei saa enää onnellista joten otetaan nyt edes se piriste irti minkä saa muurahaispesän sohimisesta)



Eli lapsuudesta vanhempien onnettomat liitot, heikot itsetunnot ja kaikinpuolin sairas parisuhde niin saadaan aikaiseksi sairaalloista mustasukkaisuutta, oli sitten aiheellista tai aiheetonta.

kestin 15 vuotta...erosin ja silti kaipaan ja odotan, että hän muuttuisi, mutta turhaan tietenkin.

että sairaalloinen mustasukkaisuus johtuu isosta menetyksestä eroahdistusiässä, n. 8kk iässä siis.



Minulla on kaveri, jonka äiti kuoli kaverini ollessa juuri tuon ikäinen. Kaverini on erttäin mustasukkainen.



Tunnen muitakin vastaavanlaisia tapauksia.

oman kokemuksen mukaan voisi olla myös eräänlainen rippuvuuden muoto... Yks exäni oli sairaalloisen mustasukkainen, mutta vain niinä aikoina, kun ei ollut riippuvainen jostain muusta. Ensin oli alkoholi, pääsi kuiville, mutta alkoi pelaamaan (siis pelasi KAIKEN), räpiköi kuiville, mutta oli sairaan riippuvainen minusta (ihmissuhteesta) ja kun se loppui, selvisi, että oli alkanut käyttää huumeita... Aina oli jotain...

Keksii ihan olemattomia juttuja, kuten että toinen lapsemme eiole hänen, vaikka on eniten hänen äitinsä näköinen. kaikkea sooopaa, on tosi riippuvainen minusta, ehkä pelkää,että heitän hänet.

Ei sairaalla ole loista.

Yksi merkittävä tekijä voi löytyä niinkin kaukaa kuin varhaisista vuorovaikutusmalleista. Turvattomasti tai ristiriitaisesti huoltajiinsa kiinnittynyt vauva ei kykene muodostamaan mieleensä malleja terveestä tavasta olla vuorovaikutuksessa. Ja nämä muistijäljet ovat hyvin pysyviä.

Mun mies on mustasukkanen, koska hänen vanhempansa ovat olleet kautta aikain todella riitaisia ja itsekin mustasukkaisia. Osuuko päätelmä? Jos mieheni osoittaa kotona mustasukkaisuutta minua kohtaan, voiko se "periytyä" lapsillemme? Joskus todellakin meillä puhutaan lujasti, vaikken ole omassa kotonani siihen tottunut.

Ei sairaalla ole loista.

Ja tää sitä paitsi on käsitelty täällä jo.

Ihmisen mieli on kimurainen kiekura. Ihminen ensin luulee ja sitten lopulta uskoo asian olevan niin. Mustasukkaisen ihmisen usko on vahva hän uskoo asiaansa 100% :sti. Hän hakee uskolleen vahvistusta luulemalla lisää. Luulo vahvistaa luuloa. Pohjalla on pelko totaalisesta hylkäämisestä ja tuhoutumisesta.

AV-maailmassa mustasukkaisuutta on olemassa vain miehillä, kun taas naisella on milloin mitäkin päteviä syitä tutkia puhelinta, taskuja tai sähköposteja.



Näitä neuvoja "pettäjien" paljastamiseksi myös täällä jaetaan suurella innolla ja kekseliäisyydellä.

olin aikanaan tosi mustasukkainen kun aloitettiin mieheni kanssa. Mulla tuo juonsi ihan puhtaasti siihen että oma isäni harrasti irtosuhteita (mulla on siskopuolikin jossain) ja koko lapsuuteni kuuntelin sitä tappelua ja huutoa isän "huorista". Tajustivat erota vasta kun olin teini.

Tapasin oman mieheni 18-vuotiaana ja aluksi elin koko ajan siinä ajatuksessa että "ihan varmasti tuo pettää" kun olin sen mallin parisuhteesta oppinut. Vei pitkään ennenkuin aloin luottaa siihen että tämä mies on hyvä ja kunnollinen ja pysyy rinnalla. Nyt ollaan oltu 21v yhdessä enkä enää ole lainkaan mustasukkainen.