Miksi kaikki oman elämän ongelmat laitetaan kiusaamisesta johtuviksi?

siksi se on niin tuhoisaa ja vaikutukset ulottuvat kauas

siksi se on niin tuhoisaa ja vaikutukset ulottuvat kauas

ja toisaalta hyvät ihmissuhteet pelastavat huononkin päivän

Jos olisit lihava ja ruma, niin olettaisitko, että suurin osa elämäsi vastoinkäymisistä liittyisi näihin asioihin vai olisitko oikeasti sitä mieltä, että hirveä määrä läskiä ei ikinä ole estänyt sinua saamasta sitä, mitä haluat?

Lapsuus- ja nuoruusajan kiusaaminen jättää helposti pysyvän jäljen ihmisen itsetuntoon ja sosiaalisiin taitoihin. On selvää, että se puolestaan vaikuttaa ihmissuhteisiin ja sitä kautta moneen arkiseen asiaan. Ihmisiä on hankala kohdata ja varsinkaan ajatella, että he suhtautuisivat sinuun positiivisesti eivätkä suinkaan yritä häiritä / pilata elämääsi.



Opettelemalla ja työstämällä pahimmasta skitsoilusta pääsee eroon, mutta harvoin sitä täysin saa pyyhittyä pois.

En kuitenkaan usko, että ongelmani olisivat kiusaamisesta johtuvia. En ole määritellyt itseäni kiusaamisen kautta.



Nyt varmaan moni tulee sanomaan, että minua ei ole kiusattu oikeasti. Kuka sen määrittelee?



Isosiskoani kiusattiin oikein rankastikin, mutta ei hän silti ole jäänyt piehtaroimaan asiaan ja on onnellinen ja tasapainoinen ihminen. Siskollani ei ollut yhtään koulukaveria ennen kuin peruskoulun jälkeen; minullakaan ei juurikaan ollut. Minua kiusattiin mm. isosiskoni "omituisuudesta" ja pukeutumisesta.

Ovatko kiusatut sellaisia ihmisiä, joilla ei ilman kiusaamista olisi mitään ongelmia ollut?

TÄhän ei enää kukaan pysty vastaamaan. Koskaan. Ja kiusaaminen todella vaikuttaa ihmiseen pitkästi. TYöpaikalla kiusatut kärsivät siitä vuosia eteenpäin, lapsuudessa psyyken vielä kehittyessä koulukiusatut joutuvat kantamaan noissa oloissa vaurioitunutta psyykeään koko lopun ikäänsä. Vaikka se korjaantuisi, siitä ei koskaan enää tule vahingoittumatonta.