Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minua ei enää ole puolen vuoden päästä
09.12.2004 |
Minulla on ollut rintasyöpä nelisen vuotta. Tänään olin taas kerran sairaalassa kontrollissa ja nyt tultiin siihen tulokseen, että hoitoja on enää ihan turha jatkaa. Muutaman kuukauden päästä sitten pääsen saattohoitoon. Minulla on kaksi lasta, 8- ja 6-vuotiaat. Onneksi mieheni, lasteni isä on fiksu ja sukulaisia ja ystäviä on paljon. Muistakaa, kuinka pieniä monet asiat loppujen lopuksi ovat.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en käsitä sitä voimaa mikä sinulla täytyy olla, että pystyt kohtaamaan näin raskaan asian. ELämä on niin epäreilua joskus. On väärin, että äiti ei näe lastensa kasvavan, kehittyvän, aikuistuvan, saavan omia lapsia. Sydämeni särkyisi, jos itse saisin tietää, että en näe kun poikani täyttää 2-vuotta, tai menee kouluun, ihastuu ekan kerran... Liian rankkaa.
Ja sydämeni särkyy lapsiasi ajatellessa, he menettävät äidin. Liian paljon.
Tiedän, että tällaista elämä on, ihminen syntyy, ihminen kuolee. Syöpä voi viedä nopeastikin nuorenkin ihmisen. Eli ihan kukkujuttu on että aina rintasyöpää sairastava parantuu. Ystäväni 26-v kuoli muutama vuosi sitten rintasyöpään, tai siis hän löysi keväällä kyhmyn rinnastaan ja kuukausi sen jälkeen hän oli kuollut. Syöpä oli ehtinyt levitä ja mitään ei voinut tehdä.
Voimia sinulle ja perheellesi ap koko sydämestäni!
Niin erilaisia ovat ihmiskohtalot... Usein mietin, kuinka tulisin toimeen jos oma puolisoni sairastuisi vakavasti, olen hänessä niin kiinni.
" Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho. Hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole."
Voimia ap:lle ja kaikille hänen läheisilleen!
En ole tämän ketjun ap!
Tuli vain mieleeni tuo ketju yhtä äkkiä, joten rupesin kyselemään, mitäköhän ap:lle mahtaa kuulua..
Toivottavasti kaikki olisi kuitenkin hyvin!
Siunausta!
Ja ap puhui, että elinaikaa puoli vuotta!!! Kaikkea sitä tapahtuukin, toivottavasti ap:lla kuitenkin rauha sielussaan olkoon sitten missä tahansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystäväni oli 8 kun äiti sairastui. 12v kun hän kuoli. Olen surullinen kaikkien lapsien puolesta jotka joutuvat liian varhain menettämään vanhempansa.
Jätä lapsillesi vaikka videokuvaa ja paljon valokuvia.
Voit vaikka kirjoittaa etukäteen kirjeet lapsillesi jotka saavat aina tiettyinä syntymäpäivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma arvostukseni omaa tervettä elämääni kohtaan ainakin lisääntyi taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut jättää lapsille joitain muistokirjeitä/ videoita tmv.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
....mieheni ja lapseni isä menehtyi syöpään puolitoista vuotta sitten. En pysty sanomaan mitään, mikä auttaisi, mutta iso halaus!
Älä huoli, perheesi pärjää kyllä.
Ei voi muuta toivoa kuin että kuviossa on lapselle läheisiä aikuisia, isiä taikka sukulaisia - joka rakastaa lapsia kuin oma äiti.
tällaisen tiedon saatuaan ensimmäisenä vauvapalstalle kirjoittamaan asiasta ( varsinkin kun aiemmin ei ole kirjoitellut).
Lisäksi rintasyöpään ei kuole, jos syöpä ei ole myös muulla vartalossa ja siitä ap ei puhu mitään. Ap ei voi mitenkään sanoa sitä, että koska hän pääsee/ joutuu saattohoitoon tai kauanko hän elää elipäänsä.
Jos joku haluaa pelleillä näillä asioilla, niin kannattaisi mennä psykiatrille. Ko. tilanteessa on oikeasti ihmisiä ja heille toivon voimia ja kaikkea hyvää.
Alue: Aihe vapaa
Tuli todella paha mieli kun luin kirjoituksesi, ap!