Oletko hymyautomaatti vai murjottaja?
Kommentit (8)
itse olin automaatti siihen asti kun tajusin että piruakos yritän kaikkia miellyttää.
Todellisuudessa ahdistunut ja masentunut. Hymyilen koko ajan että ihmiset olis mulle kilttejä enkä joutuisi konflikteihin. Tämä on muuten aika usein näin. Telkusta tuli kerran ohjelma jossa psykiatrit yritti ihmisten käytöksestä arvata mielenterveysongelmia. Sosiaalisesta fobiasta kärsivä oli juuri samanlainen ainahymyilijä kuin minä. Myös ahdistavissa ja kuormittavissa tilanteissa aina sama kestohymy naamalla.
Elämä on yhtä juhlaa niin mitäs sitä murjottamaan...
Olen niin äkkipikainen ja ailahteleva, että en jaksa pitää vihaa yllä. En hymyile ketään mielyttääkseni vaan päinvastoin jos joku ärsyttää tai en jostain pidä niin olen silloin viivahuuli.
Ei sille vain voi mitään jos moni asia alkaa hymyilyttämään ja jopa naurattamaan. Lapsena jopa häpesin, sitä kun en osannut olla hymyilemättä ja aikuiset huomauttelivat siitä.
Kuulen aina, että minä aina hymyilen, mutta itse en koe itseäni hymyileväksi. Tosin hyvin, hyvin harvoin murjotankaan.
Karjalaisen perimäni mukaisesti olen "Ilo pintaan, vaik' syän märkänis"-lajia.
suomalainen nainen on ruttuturpa vailla vertaa. :D
Todellisuudessa ahdistunut ja masentunut. Hymyilen koko ajan että ihmiset olis mulle kilttejä enkä joutuisi konflikteihin. Tämä on muuten aika usein näin. Telkusta tuli kerran ohjelma jossa psykiatrit yritti ihmisten käytöksestä arvata mielenterveysongelmia. Sosiaalisesta fobiasta kärsivä oli juuri samanlainen ainahymyilijä kuin minä. Myös ahdistavissa ja kuormittavissa tilanteissa aina sama kestohymy naamalla.