Lue keskustelun säännöt.
Miehen käytöksestä - normaaliako?
25.01.2009 |
Mua ottaa niin paljon päähän mieheni käytös, että pakko kysyä täältä, kuulostaako tämä ihan normaalin miehen käytökseltä vai onko mun miehessä jotain vialla?
Mies ei siedä ollenkaan minkäänlaista kritiikkiä tai ihmettelyä. Tässä pari esimerkkiä tältä viikolta.
*Mies kävi kaupassa ja osti sieltä pyytämiäni perunoita 2 kg valmiissa pussissa. Huomasin, että osa perunoista on ihan rupusia ja kysyin, eikö mies koskaan katso, minkälaisia perunoita ostaa, kun osa perunoista on ihan rupusia. Mies oli tietokoneella, eikä vaivaantunut vastaamaan, vaikka menin siihen viereen ja kuuli mun kysymyksen. Kysyin uudestaan, johon mies vastasi, että ei katso, kun ne kaikki on ihan samanlaisia. Sanoin, ettei kaikissa pusseissa ole saman laatuisia perunoita ja jostain syystä tossa vaiheessa mies veti herneen nenään ja muuttui todella inhottavaksi. Mä halusin vaan selvittää, että kun samalla rahalla saa hyvälaatuisia perunoita, niin ois kiva, jos katsoisi, miltä ne näyttää, Miehelle siinä oli jotain liikaa. Sama juttu, kun ostaa kaupasta viimeisen myyntipäivän leikkeleitä yms. kun ei katso niitä päiväyksiä, niin hänelle ei voi yhtään sanoa siitä, kun raivostuu heti.
*Miehellä on tapana säilyttää autossa lompakkoa, jos käy jossain, missä ei lompakkoa tarvitse. Tänään oltiin tunnin verran muualla ja kun mentiin autoon, mies mietti, missä lompakko on. No, se oli tippunut käsijarrun vierestä lattialle. Yleensä on siis ihan näkyvällä paikalla siinä käsijarrun ja vaihteiden vieressä ja joskus onneksi hanskalokerossa. Sanoin miehelle, ettei mun mielestä ole fiksua pitää lompakkoa autossa, kun niistä kuitenkin pöllitään kaikenlaista ja koska meillä on yhteinen tili, myös mä kärsin siitä, jos miehen lompakko varastetaan. Mies raivostui, kun kehtasin sanoa, mitä mieltä asiasta olen. Miehellä on tapana pitää myös esim. kirjastossa, kaupoissa ja muilla julkisilla paikoilla kännykkää ja lompakkoa takin taskussa ja takin jättää sitten esim. naulakkoon tai ostoskärryihin ja on itse monen hyllyn takana niistä. Ei siis huomaisi ollenkaan, jos joku ottaisi sen takin ja siinä samassa kännykän ja lompakon. Kun sanon asiasta, vetää herneen nenään.
*Tänään vietiin kellarikomeroon tavaraa ja siellä on ihan kamala kaaos miehen jäljiltä. Mulla on ollut tuolla komerossa sen takia hyvä järjestys, että sieltä löytää sitten helpommin etsimänsä ja koska se on niin pieni, että kaikki tavarat pitää ottaa komerosta pois, jos haluaa sieltä takaa jotain, niin musta se on helpompaa, kun on kaikki roina kasseissa yms. eikä levällään siellä lattialla ja laatikoiden päällä. Pyysin miestä laittamaan ne takaisin sinne, missä on ollut, että mun on sitten seuraavalla kerralla helpompi mennä kellariin hakemaan tavaroita, johon mies sanoi rumasti: "Vali vali, vittu lopeta se mussutus ja valitus". Sanoin miehelle, että on tosi epäreilua, että se sotkee sen kellarikomeron ja mulla on sitten kamala homma löytää sieltä mitään, johon mies vaan jatkoi tota "vitun mussuttaja"-juttua. Tuli tosi paha mieli.
Mä en siis ymmärrä, mikä miestä vaivaa, kun sille ei voi mistään asiasta sanoa, kun suuttuu heti ja muuttuu tosi ilkeäksi ja inhottavaksi. Ja sen käytös johtuu sitten tietenkin aina musta (omien sanojensa mukaan). Tiedän, että sanon joskus miehelle ikävästi noista asioista, kun olen niin kyllästynyt miehen käytökseen, mutta tänään sanoin joka kerta noi asiat ihan asiallisesti, joten mua ei kyllä voi siitä syyttää. Pitäis varmaan vaan pitää suu kiinni ja olla sanomatta mitään, mutta musta on epäreilua, että mies esim. sotkee kellarikomeron, eikä siivoa jälkiään ja se jää sitten mun hommaksi. Jos kehtaan asiasta miehelle sanoa, suuttuu. Ja millainen ihminen suuttuu siitä, jos sanon, että mun mielestä ei ole fiksua säilyttää lompakkoa autossa, jos itse on esim. tunnin jossain muualla? Onko toi mies ihan normaali?
Kommentit (25)
varmaan erota, helpottaisit sillä omaa elämääsi, ja varsinkin miehesi elämää, sen jälkeen kumpainenkin pitäisi kellaikomeronsa juuri niin siistinä kun haluaisi, söisi niin rupuisia perunoita kun itse kotiin kantaisi, ja hukkaisi lompakkonsa jos ei jaksaisi siitä huolta pitää... tommonen järkyttävä nalkuttaminen ei ainakaan mitään auta. tolla menolla jäät vielä ilman sitä lauantai-illan saunan jälkeistä 3 minuutin pikapanoakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parempi ja rakentavampi tapa kommunikoida asioista, jotka häiritsevät tai pahoittavatmielen tms.
Sanoisin että nykytilanteessa vikaa on niin sepissä kuin sysissäkin. Sinä huomautat aiheesta, mutta tavalla joka kuulostaa suoraan sanottuna aika ahdistavalta. Mies taas reagoi siihen vastahyökkäyksellä. Tällä menollateette toisenne vielä hyvin onnettomiksi.
Sanoisin itse että parisuhteessa on tärkeämpää olla onnellinen kuin olla oikeassa - se voisi olla hyvä asia pitää mielessä. Toisen ihmisen muuttaminen on myös aika toivoton yritys, ja tuntuu toisesta pahalta. Sen sijaan sitä teidän *tilannetta* voi koittaa muuttaa, ja nimenomaan muuttumalla itse; se usein houkuttaa toisenkin osapuolen joustamaan.
Sinua saattaisi auttaa joku hyvä parisuhteen kommunikointia käsittelevä kirja. Perusjuttuja jotka voisit oppia on mm. *kommunikointiajankohdan* valitseminen - parempi olisi nostaa keskustelunaiheet pöydälle rauhallisella hetkellä, ei silloin kun kumpaakin v!tuttaa.
Puhuessa on hyvä käyttää sitä ns. minä-kieltä. Eli sen sijaan että jankuttaa miten "sinä teet sitä ja tätä", alat kertoa omista tunteistasi: "minua on viime aikoina huolestuttanut, että joku varastaa lompakon...". Ja sitten voisitte sopia, että sanat "aina" ja "ei koskaan" ovat kiellettyjä, kun asioista puhutaan. Niistä tulee liian hyökkäävä tunnelma, eivätkä ne ole totta - maailman huithapeleinkaan mies ei "aina" osta ryppyisiä satsumia.
Koita kuunnella paljon. Yleensä ihmisillä on syynsä tehdä asiat niin kuin tekevät. Ne voivat olla huonoja syitä, mutta silti todellisia.
Ja sitten voisitte rauhallisella hetkellä keskustella tästä kuviosta, mikä teillä on: sinä natkutat, ja mies ahdistuu ja loukkaa takaisin. Voisiko molemmat tulla vastaan ja koittaa muuttua? Ja huom, kun keskustelette tästä teidän tavasta, *älkää* puhuko niistä aiheista, mistä tilanteet syntyy - puhukaa ihan vain kommunikaatiotavastanne. Älkää siis antako keskustelunaiheen karata käsistä. Jos menee riitaisaksi, sopikaa jo etukäteen että palaatte aiheeseen jonkun toisen kerran. Parisuhteet on neuvotteluja, joita käydään pitkien aikojen kuluessa; ei kannata odottaa muutosta heti ensi istumalta.
Yksi kiinnostava harjoitus mikä voisi auttaa sinua olisi kirjoittaa kuvitteellinen kirje miehesi perspektiivistä - jos miehesi vaikka meilaisi tällaiselle palstalle. Miltä tilanteet tuntuvat hänestä?
Ja vielä viimeinen kysymys: teettehän riittävästi jotain kivaa yhdessä? Arjen pyörittäminen käy hermoille ja kuluttaa parisuhdetta. Tutkimuksissa on todettu, että tärkeää ei ole ainoastaan aika, jota puolisot viettävät keskenään: parisuhteelle tekee parasta *harrastaa* jotain yhdessä.
Minä hermostuisin ihan hirveästi jos joku kuittailisi tuollaisista pikku asioista.
Miehesi on ap vain huoleton. Ne asiat, jotka sinä koet virheiksi, eivät häntä haittaa. Kukaan ei voi olla onnellinen parisuhteessa, jos joutuu koko ajan kuuntelemaan toisen valitusta eikä myöskään jos tuntee, että joutuu nalkuttamaan.
Teidän pitäisi löytää nyt joku yhteinen pohja ja rakentaa sen pohjalta kommunikointia. Aloittakaa nyt vaikka siitä, että teillä on erilliset tilit, niin sinua ei haittaa enää miten miehesi säilyttää lompakkoaan.
Toinen yhteinen sovittava asia on, että perunat ostetaan laarista. Pusseissa ne on aina rupuisia, joten ei se katsomalla parane.
Parisuhde kuitenkin perustuu sille, että kilvoittelette rakkaudenosoituksissa toisiaan kohtaan. Te kilvoittelette sillä, että kumpi saa toisen tuntemaan mahdollisimman kurjaksi.
Siis onko mies AINA, suhteen alusta asti ollut tuollainen? Vai onko käytös alkanut vasta viime aikoina?
Jos on vasta alkanut, niin sitten kyllä kannattaisin miettiä, miten asiansa esittää.
Jos taas on aina ollut tuommonen, niin sitten on äidin passaama.