Lue keskustelun säännöt.
Kuka täällä on elänyt teinivuosiaan 80-luvulla?
27.05.2010 |
Täytin nyt keväällä 40 ja karmea kriisi iski. Sain vanhoilta ystäviltäni synttärilahjaksi mahtavan leffakokoelman, jossa oli mm Sixteen Candles, Breakfast Club, St Elmo´s fire ja Pretty in Pink. Katsoin ne putkeen viime viikonloppuna ja voi että mikä ihana nostalgia-aalto tulvahti ylitseni: ihanat, suloiset näyttelijät, typerät juonet - ja ne vaatteet, hiukset ja musiikki. Voi että 80-luku oli ihanan mautonta aikaa :-)
Kommentit (29)
kultainen 80-luku... Ihanaa aikaa, ja silloin tehtiin parasta musiikkia ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tunnistan kyllä jotenkin nuo jutut mitä on mainittu (leffoja lukuunottamatta), mutta mitään nostalgiaa ne ei herätä. Olin nuorena punkkari joten oli vähän eri jutut ;-) Oon koittanu joskus muistella vaikka bändejä mitä silloin kävin katsomassa, mutta nimet ja biisit on kyllä häipyny mielestä...
mustaa, niittejä ja solkia kyllä riitti :-) Ja sitä hiuslakkaa...
Kaikki kylän nuoret ostivat sieltä vaatteensa ainakin pari vuotta, se oli Sokoksen MicMac-malliston lisäksi ainut "nuorisovaate"paikka. Puserot ja mekot hentoa persikkaa ja muita pastillivärejä, takit lyhyitä ja ylhäältä leveitä ja löysiä, korut isoja ja muovia - ja pastillivärejä. Katselin just kuvaa meidän luokkaretkeltä keväällä 1985. Ihanan suloisia, kiharahiuksisia nuorukaisia Särkänniemessä käymässä.
kun en tiennyt kuka se oikein oli. Täytyy sanoa että ei heti uskois miehen nykyisestä ulkonäöstä kuinka pehmeäposkinen söpöliini hän on nuorena ollut :-)
Mä olin nuorena ihan umpirakastunut Andrew McCarthyyn
Ainoa syy, miksi katsoin Lipstick Junglea viime syksynä...80-luvun musiikki on aina ollut mun juttuni, en ole koskaan lakannut kuuntelemasta sitä enkä paljon muuta kuuntelekaan - vaikkakin tyyliltään kuuntelen musiikkia laidasta laitaan.
samaa kuuntelen taas nykyään, enkä pelkän nostalgian vuoksi.
Minulla on kanssa kananpoikasen värinen hiuskuontalo ja todella raskaat meikit. Ne hämähäkkihousut, punaiset korkkarit ja "punk"-takki :) Kajalia ja tupakkaa kului niihin aikoihin, hiuslakasta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli rauhallista teini-ikää 80-luvulla
Ja olihan se ihanaa huoletonta aikaa, vielä kun oli nuori ja kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johon kaikki luokkani tytöt olivat lääpällään ja joka ei meihin edes vilkaissut. Lukiossa hän lähti vaihto-oppilaaksi ja sieltä palattuaan tuli samalle luokalle mun kanssa. Eikä edelleenkään huomannut mua. Lukion jälkeen lähdettiin eri suuntiin opiskelemaan, eikä hän koskaan tullut luokkakokouksiin tai muuhun. En tiedä mitä hänelle nykyään kuuluu, onko elossakaan. Mutta muistan edelleen, kuinka yläasteella makasin sängyssäni iltaisin ja vingutin vanhalta c-kasetilta Madonnan Crazy for you:ta ja haaveilin hänestä
Hauskaa kun radiossa soitetaan silloisia hittejä, kuten vaikka Life is life, jota muistan kuunnelleeni Kreikan diskoissa vuonna 85. Ap:n mainitsemista elokuvista St. Elmo's fire on jäänyt mileen... Oli se 80-luku kyllä aika kivaa aikaa kaikkine kaameine väreineen, vaatteineen ja hiuksineen. Mullakin oli sähkönsiniset silmälasit, AARGH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen "vasta" 36, mutta nuo leffat tuli katsottua. Yläasteella poukkoilin vielä 80-luvun loppupuolella. Olin parasta Dingo-fani-vuosikertaa, ei vielä murkkuikäkään kunnolla päällä, kun piti sifonkihuiveilla koristautua ja kuolata c-kasetilla vinkuvat Nipan perään (taivas, miten mies onkaan muuttunut, huhhuh).
Fame-telkkusarjaa katselin myös silloin pikkulikkana ja ihailin kovasti.
Discoissa (kun sinne pääsin) paukkui Life is Life, Bananarama, Madonna, Eurythmics, Sabrina, Samantha Fox, Scorpionsin Still loving you ja myöhemmin mm. Europen Final countdown.
Mulle kasari jäi mieleen nousukautena, meidän perheellä oli yllättäen paljon rahaa ja ostettiin kaikkia ylellisyyksiä kuten mikroaaltouuni, korvalappustereot, sähköhammasharja jne. Radiossa soi Nuorten sävis ja telkussa näkyi Hittimittari ja myöhemmin Heli Nevakare piti niitä nuorten musaohjelmia.
Ja olihan se ihanaa huoletonta aikaa, vielä kun oli nuori ja kaunis.
Mä oon vieläkin kaunis. Täytän 39..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olihan se ihanaa huoletonta aikaa, vielä kun oli nuori ja kaunis.
Mä oon vieläkin kaunis. Täytän 39..
Meidänkin perhe vaurastui silloin. Vanhemmat ostelivat kaikenlaista.
90-luku oli kuin sangollinen kylmää vettä päähän. Ei työpaikkaa valmistumisen jälkeen, tiukkuutta ja ahdinkoa vuodesta toiseen. Eikä vieläkään ole tullut takaisin 80-luvun kaltainen hyvä ja iloinen aika.
Jotenkin tuntuu hiukan petetyltä. Ei meitä sen ajan nuoria varoiteltu yhtään, että ajat voivat olla ankeita ja aikuisuus rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun en oo ikinä nähnyt tuota Breakfast clubia, vaikka se on KLASSIKKO. Ehkä se joskus tulee vastaan...
ja lähetin sille Universalin studioillekin jonki fanikirjeen. Sain signeeratun kuvan sieltä postissa. Kaverista ei koskaan tullut mitään suurta tähteä, vaikka kuului Brat Packiin ja kaikkea. Huoh, mutta oli se supersuloinen...
mulla oli 80-luvulla aina permis. Ja mikä hassuinta karsein silloinen kampaukseni löytyy sykyään Saimi Hoyerin päästä.
mulla oli 80-luvulla aina permis. Ja mikä hassuinta karsein silloinen kampaukseni löytyy sykyään Saimi Hoyerin päästä.
Hävettää...
Ainoa syy, miksi katsoin Lipstick Junglea viime syksynä...
80-luvun musiikki on aina ollut mun juttuni, en ole koskaan lakannut kuuntelemasta sitä enkä paljon muuta kuuntelekaan - vaikkakin tyyliltään kuuntelen musiikkia laidasta laitaan.