Mä en JAKSA tuota lasta!!!

Hyvä jos yhtään tuli mieli paremmaksi! Tosiaan näistä puhuminen on yleensä aika hiljaista, kun "meillähän menee ihan hyvin". Paha tilanne olisi minusta, jos ei ollenkaan yritettäisi puuttua oman lapsen käytökseen ja kuitattaisiin vain että kaikki on ok. Se on vain helpompaa, koska silloin "ei tule" jaksettavaa kun suljetaan silmät. Todella hienoa, että olette perheneuvolatoiminnassa mukana! Koeta jaksaa vaikka pikku pätkät kerrallaan.



Vaikka nyt tuntuu siltä ettei mikään onnistuisi, niin teet arvokasta työtä pitkällä aikavälillä. Ja loppujen lopuksi, vaikka kaikkensa tekee, niin kaikkeen ei voi vaikuttaa. Voit kuitenkin joka päivä mennä levollisesti nukkumaan, että olet kaikkesi tehnyt ja siitä ei jää mikään kiinni!



Oi, teillä on myös pieni vauva! Ehkä jos mies/mummo lähtisi isompien lapsien kanssa viikonloppureissulle tai johonkin? Voisit olla ainakin vauvan kanssa kaksin. Toki se on tilapäinen apu, mutta antaisi lepoa kuitenkin. (Usein muuten nainen ainakin tuntee olevansa enemmän vastuussa lasten käytöksestä, mutta älä syyllistä itseäsi, jos isä ei kanna samalla lailla huolta / osallistu.)



Yksi mahdollisuus on, että kuusivuotiaalle voisi saada "vastuutehtäviä", ihan pieniä, kun hän on nyt isoveli/-sisko ihan vauvalle. Useinhan lapset nujakoivat suunnilleen kokoistensa (tai isompien) kanssa, mutta varovat (tai ovat ainakin jokseenkin välinpitämättömiä) ihan pieniä - kuten teilläkin tuntuu olevan. Sellaisia tietysti, että voit kontrolloida ettei hän vahingoita vauvaa. Ei sellaista "voitko hakea vaipan" -juoksupoikatehtävää vaan jotenkin ikään sopivan vastuullista, vaikka vahtia ihan pienen hetken, ettei vauvalta putoa tutti kun tämä nukkuu tms. Siis sellaisia, joista hän saisi onnistumisen tunteita ja voisit aidosti kehua. Ja tulisi positiivisia sisaruskokemuksia. Toki voi olla, että tämäkään ei maistu, eikä kannata väkisin yrittää tai mieltään pahoittaa!



Ja jos et tosiaan saa pikku lomaa (kuten useimmat meistä :), niin suo itsellesi kivoja pikku juttuja: hieronta, uusi kampaus tai jos nekin on hankala järjestää - kuten vauvaperheessä usein - niin jotain arjen pikku luksusta tai pientä kaunista ihan päivittäistavarakauppareissulta.



Tsemppiä & kaikkea hyvää!

muksuoppiin, kirja löytynee kirjastosta.

kahdenkeskeistä aikaa?



Tai palkintona, niinkun meillä puheterapeutti sanoi että jos vaikka viikon kunnolla opetellaan niin mennään kaksin perjentaina uimahalliin.



Ootko kokeillut?

Että varmaan mitä tahansa onnistumisia/myönteistä huomiota voisi yrittää "järjestellä". Eli luoda tilanteita, joissa hän voisi saada aidosti kehuja. Pitkällä aikavälillä niitä ei tarvitsisi ehkä tietoisesti luodakaan.



Sitten saisi itselleenkin vahvistettua sitä myönteistä puolta lapsesta. Hänkin ehkä ajan kanssa hakisi huomiota mieluummin myönteisistä asioista.

6 v lapsille tuo käytös. Siis jos vähänkään on taipumusta tuohon käytökseen, niin 6 v se puhkeaa esiin. Sille et voi mitään, sitä ei muuta mikään asia mitä olet jo tehnyt tai mitä teet tai tulet tekemään. Pientä hienosäätöä voit kasvatuksella tehdä, mutta luonne on mikä on. Ja 6 v luonne on juuri tuo, jos se sitä on.

t nimim. samoja kokemuksia

että kuulostaa kuusivuotiaalta. Kuusivuotiskriisi siis meneillään, monesti tuntuu, että lapsi muuttuu niin, ettei samaksi meinaa tunnistaa! Jaksuja!

Tosiaan aika tyypillistä että 6-vuotiaana on tuollaista, mutta ylilyönnit on kyllä hyvä yrittää kitkeä pois, missä ap tekee mielestäni ihan oikein. Eli ei saa lyödä ja tietyt muut rajat pitää vaatia. Jos vain antaa mennä, niin menee vain vaikeammaksi vuosien päästä.



Miten ois jokin liikunnallinen ohjattu harrastus? Esim. muksujudosta oli hyvä juttu Hesarissa oliko viikko sitten. Ulkopuolinen ohjaaja ja mielellään ihan uudet kaverit voisi antaa hyvän tilaisuuden. Esim. noista naapurin lapsista ja heidän jutuistaan tuli mieleen, että joskus lapset haluavatkin nähdä jonkun riehujana, jos on joskus sitä ollut. Toki hyvä että suhtaudut vakavasti, etkä vain ohita että puhuvat soopaa. Todennäköisesti kuitenkin moni muu naapuruston lapsi rymyää myös, mutta se nyt jäi sinulle raportoimatta... Eihän se oman lapsen touhujen merkitystä vähennä, mutta hyvä muistaa ettei tule epätoivo.



Ja edelleen tärkeää, että huolehdit omasta jaksamisestasi. Sitä kautta koko perhe jaksaa paremmin.

- Nukkuuko lapsi hyvin (rauhallisesti ja riittävän pitkään) ?

- Syökö hyvin ja monipuolisesti ?

- Onko lapsen kanssa ollut aina ongelmia käytöksessä ?

- Onko lapsi koskaan /usein iloinen ja helppo

- Onko selvästi huompia "kausia" ?



Tiedän monia lapsia joilla siitepölyt, jotkut ruoka-aineet ja mausteet sekä lisäaineet saattavat aiheuttaa käytöshäiriöitä. Ja tämän on vahvistaneet myös allergioihin erikoistunut lastenlääkäri. Mutta valitettavasti tästä ei juurikaan puhuta julkisesti.



Meidän esikoinen on todella hankala lapsi ellei ruokavalio ole kunnossa. Jatkuvaa kitinää, kurjaa oloa, levottomuutta, rähinää, keskittymiskyvyttömyyttä ja pahoja raivareita (siis ei mitään normaaleja pikku uhmakohtauksia). Muutama päivä tällaista ja olen aivan poikki ja huomaan että koko perheen elämä on yhtä huutamista ja taistelua.



Mutta kun ruokavalio on kohdallaan on meillä normaali 6-v joka kyllä kitisee melkein päivittäiin tylsyyttä ja taistelee välillä sisarusten kanssa mutta toisaalta on iloinen, auttavainen ja kykenee keskittymään pitkään tehtäviin. Ja suuttuessaankaan ei vahingoita sisaruksia ja leppyy paaaljon nopeammin ja kykenee kuuntelemaan vanhemman puhetta ja ymmärtämään sen suuttuneenakin.



Meillä pahiksia: Siitepölyt, pähkinät, sitrukset, tomaatti, kaneli, inkivääri, kaardemumma, E412 (jugurteissa, jäätelöissä jne) ja E472c (margariineissa jne) sekä näin keväisin raaka omena ja porkkana.



Jos tämä mahdollisuus kiinnostaa niin kannattaa kokeilla muutama päivä ihan perusruuilla ja seurata vaikuttaako se lapsen käyttäytymiseen. Jos helpottaa niin kannattaa hakeutua HYVÄN allergioihin erikoistuneen lääkärin puheille. Vinkkejä hyvistä lääkäreistä löytyy esim. histamiini.com sivustolta samoin kuin paljon vertaistukea ym.



Tsemppiä ja jaksamista kovasti toivottelee kolmen allergisen lapsen äiti

valkoinen leipä, pitsat ja makaroonit, tilalle kokojyvätuotteita, paljon vihenneksia ja hedelmiä ja vähemmän proteiinia, eiköhän ala rauhoittua.

palasin niitä tänään lukemaan.



Muutamaan kommentoin:



- lapsella on ollut ohjattu liikuntaharrastus. Istui puoli vuotta salin reunalla ja kieltäytyi osallistumasta mihinkään.



- lapsi syö erittäin valikoivasti ja hyvin huonosti. Neuvolassa oltiin nyt jo huolissaan kasvun notkahduksesta. Tarjoamme kuitenkin viisi oikeaoppista ateriaa päivittäin.



ap

etten edes saa kommentin kommenttia. Kiitos vain, helpotti kovasti.

Ei varmasti ole kaukana muiden kokemuksista, noista vaan ei usein rohjeta puhua. Moni kuusivuotias on tosi villi, vaikka pitkäjänteisesti yritetään vaatia ikään sopiva käytös ja pitää rajat.



Hienoa että olet hakenut apua ja uskallat puhua asiasta. Et varmasti ole kelvoton äiti! Olethan nimenomaan yrittänyt kaikkesi, etkä jättänyt tilannetta/lasta sikseen. Voi olla pitkäänkin raskasta, kun pitää jaksaa vain vaatia ja kestää ettei edistystä tunnu tapahtuvan.



Voisitko saada itsellesi pientä omaa lomaa vaikka viikonlopuksi, jos mies/mummo tms. hoitaisi lapsia? Saisit vähän etäisyyttä ja voisit keskittyä ihan itseesi. Ansaitset hyvää oloa.



Ehkä sen jälkeen uudemman kerran avun hakemista tai ihan vertaisjuttelua. Vaikkei siltä tunnu, niin onni lapsellesi, että hänellä on äiti joka yrittää ja välittää hänestä. Moni antaa vain mennä. Ja jos ja kun et ihan aina jaksa, niin anna itsellesi anteeksi.

Itku tuli kun sitä luin.



En juuri nyt pysty saamaan lepoa lapsista, perheessä on myös pieni vauva. Häntä kuusivuotias ei sentään lyö.



Ollaan ilmeisesti aika pysyvästi perheneuvolan asiakkaita, mutta jotenkin se, niin kuin mikään muukaan, ei vain riitä.



ap