Lue keskustelun säännöt.
Eskaripojan erikoinen käytös. Aspergeria?
27.05.2010 |
Poika on eskarin kevätpuolella alkanut riehua eskarin välitunneilla (koulun pihassa). On aina mukana jossain tappelunnujakassa, tai ollut puhuttelussa kiroilusta. On joko kiusattuna tai kiusaajana. Tuntuu että lukee toisten viestejä väärin tai toiset hänen. Sosiaaliset suhteet on aina takunneet, mutta nyt eskarin keväällä homma on mennyt lähes mahdottomaksi.
Kavereita ei kotiympyröissä ole, kokeiltu on vuosien mittaan varmaan ainakin kahdeksaa eri kaveria, mutta tuttavuudet päättyvät aina ennemmin tai myöhemmin.
Meillä on muitakin lapsia jotka ovat oikein innokkaita leikkijöitä. Mutta jos 7-vuotias menee kaveriksi, tulee siellä tappelua ja riitaa jatkuvasti. Ja pikkusisarusten leikit ovat liian vauvamaisia.
Naapureissa ei ole kavereita, jonkin matkan päässä asuu muutama ikätoveri mutta poika ei tykkää kenestäkään. Eskarissa on jotain seuraa. Poikaa ei kiinnosta käydä pyytämässä esim. ketään ulos. Kahden eskarikaverin luona on ollut kylässä, mutta ei niistäkään tuttavuuksista tullut sen kummempaa. Kavereita on pyydetty meille, mutta kun pitempiaikainen kiinnostus lapsen puolelta puuttuu, niin..
Leikkiminen ei ole koskaan kiinnostanut, pleikkapelit ja tekniikkalegot kylläkin.
Huolestuttaa. Miltä tämä teistä vaikuttaa?
Kommentit (6)
ihan samalta tarinalta kun tällä palstalla 7-vuotiaasta tytöstä kirjoitettu. vähän liiankin samalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi lainasin osia siitä ja editoin omaan juttuuni. Olen juuri viime päivinä miettinyt samaa asiaa. Mulla on aika paha mieli kun en tiedä miten voisi asiaa auttaa. Koulusta tulee valitusta toisen perään. Ei kuitenkaa mitään ehdotuksia miten tilannetta voisi korjata.
ap.
ihan samalta tarinalta kun tällä palstalla 7-vuotiaasta tytöstä kirjoitettu. vähän liiankin samalta.
Voi olla että iso meluisa luokka on liian haastava opintoympäristö.
usein ovat arkoja niitä ehdottamaan, koska niin monet mammat täälläkin nousevat heti hyökkäysasentoon, ettei "minun lapseni mitään tarvitse, muissa on vika" ja se ei ole kovin hedelmällinen alku yhteistyölle.
Minulla on hyviä kokemuksia kaikista auttavista tahoista.
t: as-pojan äiti
Siksi lainasin osia siitä ja editoin omaan juttuuni. Olen juuri viime päivinä miettinyt samaa asiaa. Mulla on aika paha mieli kun en tiedä miten voisi asiaa auttaa. Koulusta tulee valitusta toisen perään. Ei kuitenkaa mitään ehdotuksia miten tilannetta voisi korjata.
ap.
ihan samalta tarinalta kun tällä palstalla 7-vuotiaasta tytöstä kirjoitettu. vähän liiankin samalta.
Jos poika on vasta menossa kouluun, niin entä jos soittaisit neuvolaan ja kertoilisit asioista ja toiveesta saada pojalle jotain apua. Hänellä lienee kouluunmenotarkastus, jossa lääkäri voi tarvittaessa kirjoittaa lähetteen esim toimintaterapeutin arvioon. Minä soittaisin etukäteen, jotta voit rauhassa tilittää. Lapsen kuullen, kun ei mielestäni ehkä kannata selittää, että voi voi, kun on niin vaikeaa. Lapsella voi olla jotain as-piirteitä, mutta ei varsinaisesti aspergeria. Tällöin voi hyötyä muusta terapiasta. Minulla on 6v si-lapsi (sensorisen integraation häiriö). Hänellä on joitain as-piirteitä, mutta ei todellakaan ole as-lapsi. Hän on ollut toimintaterapiassa ja minusta sai sieltä apua paljonkin. Minäkin sain apua, kun tiedän miten poikaa kannattaa pyörittää.
En tietysti tiedä, mikä lapsellasi on, mutta minusta kannattaa hakea apua ja minä aloittaisin neuvolasta. Meillä ero ennen avun hakua ja nyt on varsin merkittävä, siis ihan tavallisen arjen puuhissa ja minun mielenterveydessä ja siten myös varmaan lapsen.
mutta suosittelisin kyllä ottamaan yhteyttä koulupsykologiin tai koulun erityisopettajaan, jotta poika saisi apua sosiaalisten suhteiden harjoitteluun mahd. varhaisessa vaiheessa.
t:as-pojan äiti