Onko asperger sairaus? Entä ADHD?
Nyt en tarkoita asperger piirteisiä enkä ADHD:n piirteitä omaavia "diagnooseja".
Vaan ihan puhtaita diagnooseja
Kommentit (13)
Meilläkin on lapsella diagnosoitu adhd ja siihen on lääkityskin, mutta en itsekään osaa luokitella adhd:ta mihinkään lokeroon.
Lapseni käyttäytyy erilailla kuin ei-asperger-lapsi. en halua ajatella että kyseessä olisi sairaus ennemminkin ominaisuus. Tukitoimilla lapseni on kehittynyt roimasti mutta minusta on ikävä ajatella että hänen pitäisi "parantua". En tiedä oasisinko tuoda ajatukseni esille ymmärrettävästi.
Meillä vahva diagnoosi. ADHD ei "parane" koskaan, oireet toki voivat helpottua, mutta itse sairaus ei poistu.
Millä perusteella sanot, että se on sairaus, eikä vamma tai ominaisuus?
Ja lapsi itse sekä perhe "kärsii" sairaudesta. Ei pysty selviytymään ikätasoisesti arjesta, tarvitsee erilaisia tukitoimia.
Mielestäni kyseessä on neurologinen sairaus joka ei siis parane koskaan.
saako siihen kelalta sairaan lapsen hoitotukea
sen sijaan, jos oireet ovat hankalia, siihen voi saada "alle 16-vuotiaan vammaistukea" ja kuntoutustukea (jota ei makseta vanhemmille vaan kuntouttajalle).
Ja lapsi itse sekä perhe "kärsii" sairaudesta. Ei pysty selviytymään ikätasoisesti arjesta, tarvitsee erilaisia tukitoimia.
Mielestäni kyseessä on neurologinen sairaus joka ei siis parane koskaan.
Vaan sitä, se on mielestäsi sairaus EIKÄ eimerkiksi vamma.
Useimmiten neurologisilla sairauksilla tarkoitetaan jotain sellaisia kuin ms-tauti, alzheimer, nld ja niin edelleen. Näitä tarkoitettiin esim sikapiikinyhteydessä kun sanottiin että piikkiä ei saa ottaa jos on neurologinen sairaus. Mutta adhd ja asperger ovat aika erityyppisiä ilmiöitä, eikö vain?
ÄO heillä heikko.
Ei synnynnäisesti vammaisilla ole heikko äo, paitsi jos ovat KEHITYSvammaisia. Esim sokeat ja kuulovammaiset tai liikuntavammaiset, samoin aspegerit ja ad(h)d:t voivat ovat yleensä ihan keskimääräisen älykkäitä ja joskus paljon älykkämpiäkin. Meidän luokalla oli lukiossa yksi cp-vammainen ja kirjoitti yhden luokan parhaista yo-tuloksista, vaikka me oltiin pitkiel kielten ja pitkän matikan "hikariluokka".
Vammaisuutta ei myöskään välttämttä näe päälle. Kaverillani on kuulovamma, eikä hänestä näe mitään, ennen kuin hän ottaa kuulokojeen pois - silloinkaan ulkonäkö ei muutu, mutta hän alkaa käännellä korviaan hassusti puhujaan päin.
En oikein tiedä. Ja tosiaan on veteen piirretty viiva, missä menee piirteiden ja diagnoosiin raja näissä jutuissa, kun ei näitä voi verinäytteillä absoluuttisesti mitata.
ja ohittaa suvaitsevasti tiedon diagnoosista. Mies oli kuitenkin
-sairaalloisen omistushaluinen, meidän olisi pitänyt olla jo viikon tuttavuuden jälkeen joka hetki yhdessä
-vainoharhainen
-menetti malttinsa jos jokin meni vähänkin pieleen
-voimakkaasti kontrolloiva
-sai haukkuryöppykohtauksia
-vaati puhumaan juuri tietyllä tavalla, sanoi minulle lauseen joka minun kuului sanoa hänelle perässä!
-vaati (vihaisena) halauksia, suudelmia
-jos sanoin asian hänen mielestään väärällä tavalla tai pyysin ravintolassa hänen mielestä vääränlaista ruokaa, niin sai tic-oireita, kasvot nykivät, lopulta tästä oli helppoa lukea tuleva hermojenmenetys
Nämä em. oireet ehdin nähdä parin kuukauden seurustelun sisällä. Kokemukseni jälkeen olen pitänyt asperger-diagnoosia vammana ja jatkossa aion kiertää vastaavan diagnoosin miehet todella kaukaa!!!
vaan joko vamma (jos yhteiskunta on sellainen, että kyseisestä ominaisuudesta on haittaa, esim sokea jää helposti auton alle) tai ominaisuus (jos yhteiskunta on järjestetty niin, että haittaa ei ole, esim sokeita varten on kunnolliset äänimerkit suojateillä.) kuten esimerkieistä huomaat, sama ilmiö voi toisessa tilanteessa olla om inaisuus ja toisessa vamma.
Diagnoosin täydellisyydellä ei tässä ole mitään väliä.
Tarkkaan ottaen en tiedä, mikä vamman ja sairauden ero on. Jotkut puhuvat siitä, että sairaus paranee, mutta eihän se pidä paikkaansa esim reuman tai sle:n kohdalla. Jotkut puhuvat siitä, että vamma on ominaisuus joka on ja pysyy samanlaisena eikä etene mihinkään suuntaan (vaikutukset voi muuttua, syy ei muutu) mutta sekään ei pidä paikkaansa useiden esim aivovammojen kohdalla. Psyykkisiä sairauksia kumpmikaan eivät missään tapauksessa ole, sillä ne eivät johdu samoista syistä kuin psyykkiset sairaudet, vaan ihan neurologiasta (no masennuksen kohdallahan kyllä väitellään, josko sekin johtuisi vain neurokemiasta, mutta kuitenkin).