Miten voin sammuttaa rakastumisen
Apua naiset,
Jos on käynyt niin hullusti, että ihan tahtomattaan ja vahingossa olen mennyt rakastumaan. Kokonaan ja pelottavan täysivaltaisesti. Mies ei ole hetken päähänpisto vaan vanha tuttu monien vuosien ajalta ja tiedän että hän tuntee samoin.
Minulla on hyvä perhe, ihana tyttö ja mukava mies, enkä tietenkään halua hajottaa mitään.
Mutta tunteet raastaa. Ovat raastaneet kohta jo vuoden. Haluaisin palata siihen aikaan, jolloin oli vain tämä tasaisen tuttu rakkauselämä mitä koen kotona.
Miten saan nämä tunteet sammumaan?
Miks missään ei kerrota?
Kommentit (20)
Sitä se koko "rakastuminen" on, pelkkä kemiallinen reaktio. Ei mitään elämää suurempaa.
Jos nyt eroat ja otat tämän uuden miehen, elämästänne tulee sitä tasaista arkea viimeistään kahden vuoden kuluttua, kun rakastuminen on haihtunut.
Lapsesi sen sijaan menettää perheensä loppuiäkseen. Mieti sitä!
Että oikein pistää vihaksi tällaiset aloitukset.
Kasvakaa aikuiseksi! Ei elämä ole mitään rakkauselokuvaa...
Olette kiinnostuneita toisistanne vain, koska teissä on toisillenne uutuudenviehätystä.
Ne jotka sinua todella rakastavat, ovat siellä kotona. Miehesi ja tyttäresi.
Usko minua, olen kokenut saman, ja melkein tuhosin perheeni! Ja se toinen mies, joka kuvitelmissani oli minulle se ainoa oikea, sielunkumppanini ja vaikka mitä paskaa, ei todellisuudessa ollut MITÄÄN.
masennusdiagnoosin. Saat masennuslääkkeet. Niitä muutaman kuukauden käytettyäsi huomaat että ihastumisen tunteet kuolevat täysin. Iloksesi voin kertoa että vaikutus voi olla SSRI-lääkkeissä jopa lopullinen, eli et ihastu kehenkään senkään jälkeen kun lopetat lääkityksen! Jee!
Ja lisäys, että mitään moraalitonta ei ole tapahtunut, ja siksi kysynkin apua ettei myöskään tapahtuisi.
ap.
ja yrität miettiä miksi oma perheesi on parasta mitä on.
Älä hajota omaa ja miehen perhettä vain huuman vuoksi... Onko miehellä perhe?
ja tuo "lääke" tosiaan toimi paitsi kyseiseen ongelmaan myös estämään ihastumiset jatkossa. 2
nelonen: Kun se olisikin niin helppoa. No, sitä mää tässä koko ajan yritän. Mutta se vain on todella vaikeaa, vaikka miten kuuntelen järjen ääntä.
Ei sillä ole väliä onko miehellä perhe, en joka tapauksessa halua alkaa mihinkään...
ap
Kyllä sillä nyt kuitenkin väliä on, että onko miehellä perhe vai ei.
Mutta eihän tässä nyt oikeasti ole mitään hätää, jos vaan päätät, että mitään ei tapahdu.
Mieti asiaa niin, että jos miehesi ihastuisi toiseen naiseen niin haluaisitko, että hän jättää teidät sen vuoksi. Sehän siinä riskinä kuitenkin on.
Totta, onhan sillä väliä onko miehellä perhe. Silloinhan tässä on kaksinkertainen suoja repsahtamiselle :). Että ok, silläkin on perhe.
Siksipä nämä tunteet ovatkin ihan turhia ja haluaisin niistä eroon. Ja siihen tehokkaita neuvoja kyselen.
En tietenkään toivo, että mieheni ihastuisi myöskään (enhän nyt toivo sitä itsellenikään, koska seuraukset pelottaa).
Yksi elämä täällä on elettävänä. Miksi ajattelet miehen vaimoa? Ehkä heillä ei mene kovin hyvin, ehkä rakastumisenne on kaikille hyväksi. Omalle perheellesi olet toki vastuussa tekemisistäsi.
että se tunne on nyt päällä ja se vaan tarvii työntää sivuun.
Keksi paljon puuhaa, se helpottaa prosessia.
Kieltäminen.
Psyykkaat itsesi tilaan jossa ajattelet miehen olevan täysin arvoton kuraläjä ja inhottava nilkki.
Kun olet jättänyt hänet symbolisesti (ehkä montakin kertaa)ja poistanut puhelinnumeron, ero on selvä.
Missä näette?
Monenlaisia ideoita teiltä on kyllä tullutkin. Ehkä kokeilen jotain niistä.
Nrolle 14: nähdään töiden takia, eli karkuunkaan ei ihan helposti pääse :).
älä ryhdy siihen!! Tai sitten lopetat avioliittosi ja lähdet sen jälkeen uusiin seikkailuihin. Itse olen tosin petetty osapuoli, mutta silti. Ei tuo pettäjän osakaan näytä helppo olevan. Kaikki perheenjäsenet on ihan paskana, lapset ja aikuiset.
Siitä kaikesta toipuminen kestää kuukausia, jopa vuosia, eikä asia kuitenkaan unohdu koskaan. Sinun ja miehesi suhde muuttuu ikuisiksi ajoiksi. Kaikki on aloitettava alusta, jos haluaa korjata asiat. Ymmärrettävää, että ajatus on tosi kiinnostava, ja ihastumisia tulee, mutta mieti realiteetteja, haluatko todella aiheuttaa itsellesi ja etenkin perheellesi niin pahaa mieltä. Ehkä se ihastuminen siita hälvenee, ja muista, et edelleenkään tiedä siitä ihmisestä sen verran, että mitä elämä hänen kanssaan on arjessa. Älä tapaa häntä, poista hänet elämästäsi, ja yritä keskittyä parantamaan suhdetta miehesi kanssa. Jos hommanne ei toimi, niin mieti, kannattaako liittoa jatkaa ja sitten olet vapaa ihastumaan kehen vain ja toimimaan sen mukaan.
Mutta tätä paskaa, mitä itse parhaillaan elän, en toivo kellekään. Aamen.
Kokemuksesta voin sanoa, että jos näette jatkuvasti, ei tunteesta niin vain pääse eroon. Minulla on hieman samanlainen tilanne, ollut jo puoli vuotta. Mitään fyysistä ei ole tapahtunut mutta henkinen "yhteys" on niin vahva ja molemminpuolinen, että emme uskalla yhtään olla kahdestaan, vahingossakaan. En tiedä sitten kumpi on pahempaa, fyysinen pettäminen vai tällainen henkinen, eli olet oikeasti rakastunut toiseen.
Tunteet saattavat hiukan unohtua jos ette näe vaikkapa porrastettujen kesälomien vuoksi pariin kuukauteen mutta palaavat luultavasti heti kun taas näette toisenne.
En nyt siis osannutkaan antaa mitään neuvoja, enkä voi muuta kuin toivottaa rautaista itsekuria tilanteeseen.
Kiitos varoittavasta esimerkistä, nro 17.
Ja 18, tuo sinun tilanteesi kuulostaa juuri valitettavan tutulta. Itsekuria niin...
ap
sillä erotuksella, että lapsia ei ole. Houkutus olisi suuri kokeilla tuota korttia, etenkin kun miehen kanss aon isoja ongelmia. Eroaminen miehestä kuitenkin tuntuu kamalalta ja mies on pelkästä ajatuksestakin aivan rikki.
Kunpa voisin vain unohtaa tuon toisen...
Tältä päivältä löytyi vähän toinenkin samaan asiaan liittyvä ketju, joka kolahti omalle kohdalle myös. Jos osaisikin rakastua mieheen samalla tavalla kuin tähän rakkauden kohteeseen, niin sekinhän olisi yksi ratkaisu.
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1172058/miten_rakast…
-ap
...muista sekin että ihastumisen tunteet ovat "vain" tunteita, eli jos nyt eroaisit + olisit yhdessä tuon ihastuksen kohteesi kanssa, niin parissa vuodessa ihastuksen tunteet "normalisoituisivat".
Voisihan siitäkin sitten uusi hyvä ihmissuhde syntyä, mutta jos sinulla jo on hyvä suhde ja lapsikin, niin kannattaako se perhe-elämä rikkoa?
Uskon, että auttaa.
Ihastumisen tunteissa ei ole mitään pahaa. Jo se, että annat itsellesi luvan tuntea niitä tunteita mitä tunnet, auttaa.
Itsellä on samaa vaivaa. Nautin tilanteesta, niin kauan kuin ihastumista kestää.