"En aio hankkia silkkihansikkaita"

vastataan napakasti esim. heittämällä kehiin jokin lakipykälä, johon vedotaan, että tähän vakaumukseen mulla on oikeus tai persoonallisuuspuoleen, ettei sisälly sen muokkaus työsopimukseen. Ja jos ei homma toimi sovitun mukaisesti, niin ryhtyy silloin asianmukaisiin toimiin esim. työsopimuksen purkamiseksi.

Mutta että aletaan yleisesti suureen ääneen voivottelemaan ja itkuvirttä suoltamaan ja halutaan vielä kaikki työkaveritkin mukaan kuorolauluun on jotenkin ihan väärä tapa työpaikalla. Sitä tarkoitan levittelyllä. Sen voi tehdä teinit vanhemmilleen kotona, jos vaikka ei saa riittävästi viikkorahaa, dramaattinen vollotus voi niihin aikuisiin tehota. Mutta en kyllä keksi mihin muuhun tuolla olisi käyttöä. Kääntyy vain muissa tilanteissa vollottajaa vastaan.

Joo, mallin on kestettävä ulkonäön arvostelua, mutta onko kestettävä oman persoonallisuuden ja mahd. omien vakaumusten(-turkikset?) arvostelua myös?

Tulkitsit sitten tekstini veikeästi ihan jostakin omasta vinkkelistäsi.



Mä en puhunut MISTÄÄN tunteiden levittelystä (wtf mikä termi), säälittelyn tai myötätunnon kerjäämisestä ja mistä ikinä sä nyt hölisitkään siellä. Okei, en jaksa hakea rautalankaa, mutta jos tavaat tekstini, niin ehkä valkenee pointtikin. :) Siis mä puhuin ihmisistä, jotka laukovat suustaan vähän mitä sattuu ilkeyksiä, ja sitten muka eivät ole vastuussa sanomisistaan. Ei se niin mene.



5

eli: minä ainakin kierrän kaukaa sellaiset tyypit, jotka eivät kestä vähintäänkin normaalia kanssakäymistä tai vetävät aina herneen nenään vähästäkin, eli valitsen seurani sen mukaan

Osa ihmisistä on jotenkin niin tunteettomia! Joskus mietin, että puuttuuko joiltakin tyypeiltä päänupista joku melko iso ja oleellinen osa, kun ei yhtään tajuta ottaa toisten tunteita huomioon. Sanoa mölistään mitä vaan ja milloin vaan, ja itse he eivät kyllä yleensä kestäisi ollenkaan samalla mitalla takaisinpäin. Kiusaajathan ovat just tuota veruketta käyttäviä?

En vaan käsitä miten määritellään sitten se normaali kanssakäyminen jota on kestettävä...



Tällä kirjoittajalla lienee tietenkin täysi vapaus määritellä se ihan miten haluaa ja kaikkien muiden on sitten vaan sopeuduttava siihen.



Se tässä on pointtina, että tuleekohan yhtään mietittyä MITEN sen oman asiansa esittää, jos kommentit saavat aikaan voimakkaita reaktioita joissakin ihmisissä.

kaikkien ruodittavaksi ja sääliteltäväksi.

Ja jos on sellaisen työn ottanut esim. mallin homman, niin kyllä pitäisi miettiä etukäteen, onko minusta siihen myös henkisesti ja lopettaa kesken, jos ei ole. Mallin työhän on totaalisesti ulkonäön arvostelua.

Ja sitten on mietittävä keltä kerjää sitä myötätuntoa ja missä tilanteessa. Esim. kehityskeskustelu työpaikalla ei ole myötätunnon keruupaikka, vaan siellä näytetään reippautta. Kotona sitten purkaa tunteensa miehelleen ja saa halauksia.

Osa ihmisistä on jotenkin niin tunteettomia! Joskus mietin, että puuttuuko joiltakin tyypeiltä päänupista joku melko iso ja oleellinen osa, kun ei yhtään tajuta ottaa toisten tunteita huomioon. Sanoa mölistään mitä vaan ja milloin vaan, ja itse he eivät kyllä yleensä kestäisi ollenkaan samalla mitalla takaisinpäin. Kiusaajathan ovat just tuota veruketta käyttäviä?

Joo, mallin on kestettävä ulkonäön arvostelua, mutta onko kestettävä oman persoonallisuuden ja mahd. omien vakaumusten(-turkikset?) arvostelua myös?