Selviääkö ikinä erosta, joka ei ollut oma päätös?

niin huomaat erkaantuvasi ennen pitkää hyvin kauas koko normaalista maailmasta, ja ennen muuta miessukupuolesta.

ja vaikka ei ottaisi, niin silti kipin kapin terapiaan.

Tuskin se saa miestä takaisin perheenisäksi.



En tiedä. Ehkä ne sit osais manipuloida mut tunetmaan oikein.

enkä tunnustaudu sellaiseksi.



Meillä oli ihan hyvä, tavallinen perhe.

"All in all it seems to me, that you don't know what you got until it's gone.."

mutta auttaa se asian käsitteleminen jotenkin. Suosittelen siis minäkin. Onko puheyhteys ex-puolisoon olemassa, yhteishuoltajuus? Tuntuu kurjalta tuo ikävä lapsiin -kohta. Niin moni mies (oletan että olet mies) "unohtaa" lapset eron myötä mitä en ole ikinä voinut ymmärtää. Puhu ex-puolisolle siitä, miten tärkeää on että saat aikaa lasten kanssa.

En ainakaan kanna syyllisyyttä, sillä olin valmis vielä jatkamaan.



Toiseksi katkeroituminen ei auta ketään, se on sinun itsesi hankkima tunne ylimääräiseksi taakaksi, jos sellaisen hankit. Älä anna sitä nautintoa vihamiehillesi, että moiseen ajaudut.



Kaikkeen siihen jää kaipuu, minkä taakseen jättää. Kaipasin jopa sitä ex-anopin mustikkapiirakkaa, jota sain aina maistaa syksyisin. Surutyö näiden jättämisestä on vaan tehtävä. Mutta toisaalta ne ovat myös muistojen aarteita, joita voi keräillä talteen sinne muistojen joukkoon. Parempi muistoina kuin vallan kokematta.



Itse selvisin sillä, että kävin sosiaalitoimiston perheterapeutille juttelemassa useamman kerran. Sain yhteystiedot paperilla, kun jätin maistraattiin hakemuksen. Kirjoitimme sen hakemuksen siis kuitenkin yhdessä, koska en alkanut riitelemään asiasta, joka tuossa vaiheessa oli selviö. Siitä sieltä saadusta listasta sitten soitin terapeutille ja sovin tapaamisen. Se oli hyvä ratkaisu, ammattilaiset osaa nämä asiat. Siellä siis saa käydä ihan yksinkin ja oli ilmainen. Voin suositella.

Kylä minä jo ennen menettämistä tiesin, että paljon menee, mutta että NÄIN paljon..

saat voimia. Jumalan rakkauden avulla voitat katkeruuden.

Mutta en siis tahdo kestää edes näitä etävanhemman viikonloppuja... Ja stten pitäisi jaksaa tukea sitä hukassa olevaa isyyttä, vaikka mieluummin pitäisi lapset itsellä vaan koko ajan.

mutta auttaa se asian käsitteleminen jotenkin. Suosittelen siis minäkin. Onko puheyhteys ex-puolisoon olemassa, yhteishuoltajuus? Tuntuu kurjalta tuo ikävä lapsiin -kohta. Niin moni mies (oletan että olet mies) "unohtaa" lapset eron myötä mitä en ole ikinä voinut ymmärtää. Puhu ex-puolisolle siitä, miten tärkeää on että saat aikaa lasten kanssa.

ja vaikka itse jätinkin miehen, joka aiheutti meille kaikille vain pahaa..



juurikin Jeesuksen avulla....tajusin vihdoin, mitä on todellinen rakkaus! Eli TV7 opetti!

/Miksi mies jätti sut? Kauanko olitte yhdessä?

oisko ollut arki vaan? Että tässä tää elämä nyt on, ruokakauppaa ja vanhempainiltaa.

Ei kannata maksaa terapeuteille kuullakseen niitä asioita, jotka tiedät jo muutenkin ihan varmasti..



Avaa tv7 ja katso vaikka Joyce Meyerin ohjelmia:)

Pian huomaat, että kaikki on ihan ok!

/Miksi mies jätti sut? Kauanko olitte yhdessä?

oisko ollut arki vaan? Että tässä tää elämä nyt on, ruokakauppaa ja vanhempainiltaa.

muistan itsekin suunnitelleeni ukon paloittelemista kilon paloissa ja kuinka hänet sitten huomaamattomasti hävitän. Aikansa kutakin, nyt koko ex-ukko on ihan ok ystävä ja uusi onni on elämään löytynyt.



Ei tunteet ketään vahingoita, aikansa kutakin.

Mutta tähän ei usko nyt auta. Tartun tarjoukseen, jos minusta siltä tuntuu, mutta tähän erotuskaan en hae turrutusta uskonnosta.

Aloita vaikka merkkaamalla siihen kohtaan kalenteriin käynti kuntosalilla tai elokuvissa tms. Jos saat jonkun ystävän mukaan, niin kysele heitä seuraksi. Vaikka sitten hohtokeilaamaan tai vaan ihan shoppailemaan tai jotain sellaista. Kyllä ihan kiva on viettää joskus tyttöiltojakin ystävien kesken. Kun se meno on etukäteen kalenterissa, niin näitä etäpäiviä odottaa ihan erilaisin mielin. Suunnittele siis niihin ohjelmaa etukäteen.

Käsittämätöntä?



t. se kilon paloiksi pikkonut.

Mutta tarvitset ehkä vähän muuta perspektiiviä?

Jos miehesi jätti teidät, niin vika ei ole teissä vaan miehessä!



Oletin tuossa, että et ole itse mitenkään antanut aihetta siihen, että mies lähtisi esim. pettämisellä tai toisen teilaamisella tms?

Mutta se ei ole nyt apu mulle. Ehkä joskus, mutta ei nyt.