MIKSI 8 v puhuu palturia ja tarinoi?

kun itselläänkin tapahtuu mageita juttuja...

olen varmaan ahdasmielinen, niin ei minun omaa oloani yhtään paranna se, että kuvittelen omistavani trampoliinin, vaikka ei minulla sitä ole...



ap

eikä tohon nyt paljon mielikuvitusta tarvita, jos sanoo "mulla kans".



Miksi se sinua niin vaivaa? Omilla lapsillasi on varmasti ihan hyvä mielikuvitus.

jonka mukaan jo pienenä valheteklevat j atarinoivat lapset menestyvät hyvin elämässä. Heillä on hyvä mieleikuvitus ja nopea tilanteen arvioimiskyky.

http://www.independent.ie/lifestyle/parenting/lying-children-will-grow-…

olen varmaan ahdasmielinen, niin ei minun omaa oloani yhtään paranna se, että kuvittelen omistavani trampoliinin, vaikka ei minulla sitä ole... ap

*huoh*

ja kuten selitin syynkin: koska omat lapseni eivät ole sitä tehneet, niin pidän palturin puhumista (en siis puhu "valehtelemisesta") erikoisena.



Uskon kyllä tuon tutkimuksen, että palturin puhuminen kehittää ajattelun nopeutta: siinä kehittyy peittämään jälkiään keksimällä uusia selityksiä, mitä tuli eilen sanottua.



ap

Vähän niin kuin 1/3 osa täällä av:llakin.

Valehtelijat pärjää elämässä, kaikkihan sen tietää.

Naapurissa tällainen 8-vuotias, joka satuilee ja valehtelee lähes joka asiassa. Kaikki tietävät että mihinkään mitä tämä poika sanoo, ei voi luottaa. Tämäkö tekee lapsesta jalon ja hienon vai?

Ettei osaa puhua totta missään asiassa?

Valehtelijat pärjää elämässä, kaikkihan sen tietää.

Naapurissa tällainen 8-vuotias, joka satuilee ja valehtelee lähes joka asiassa. Kaikki tietävät että mihinkään mitä tämä poika sanoo, ei voi luottaa. Tämäkö tekee lapsesta jalon ja hienon vai? Ettei osaa puhua totta missään asiassa?

nyt teininä ovat jo vallan muuta, eli se on joskus vaan heillä vaihe, moni tokeentuu siitä kyllä. Ei pidä ajatella liian virallisesti.

8-vuotias ei enää satuile kuten joku 3-4-vuotias. Vaan tietää kyllä valehtelevansa. Tekee sen itsetuntoaan pönkittääkseen. Kun itsellä pitää olla aina enemmän kuin muilla.

kun on tehnyt jotain väärää. Esim. kun tappeli kaverin kanssa kertoi tarkkaan miten toinen oli häntä ärsyttänyt ja mihin häntä oli lyöty. Itse oli kuulemma vain puolustautunut. Tapauksen nähneet kuitenkin tiesi, että sanaharkan jälkeen mun poika oli lyönyt ensin.



Tämä on ihan vastaavaa kuin tuo ap:n mainitsemä satuilu, mutta kas kummaa, kukaan ei pidä sitä normaalina tai älykkyyden ja tulevan menestyjän merkkinä, vaan se tekee meidän pojasta sen kaikista isoimman roiston joka jupakassa.

Tunnen parikin tällaista poikaa, toinen on ekalla ja toinen kolmannella. He koko ajan tarinoivat. Tyyliin "Sedälläni on punaineen avoporche". AINA, kun joku kertoo, että hänellä on trampoliini, hänellä on synttärit Heurekassa - aina tämä toinen lapsi kertoo, että niin hänelläkin. Ja aina siis lopulta käy ilmi, ettei missään asiassa ole ollut perää. Minulla on kaksi lasta, ja kumpikaan heistä ei ole kukaan tarinoinut vastaavalla tavalla. Ei koskaan. Kyse ei ole mielikuvituksen puutteesta, ei ollenkaan. Siksi ihmettelen, MIKSI joku lapsi tarinoi?

kuvastavat poikien välistä kilpailua, eri lapsilla se ilmenee vähän eri tavalla. Ja tietysti toiset ovat kilpailuhenkisempiä kuin toiset. Eli siis kuullostaa, että yrittävät tehdä vaikutuksen toiseen ja olla toista parempia. Käsittääkseni tuo kilpailun tärkeys on ihan ikään kuuluvaa. Oma lapseni on vähän nuorempi, mutta samaa kilpailullisuutta olen havainnut. Hänellä se vaan kohdistuu urheilusaavutuksiin. Tietysti tuollainen valehtelu ei ole kivaa, mutta aika ymmärrettävää lapselta, jos ei muuten pärjää kehumiskilpailussa. Voin kuvitella, että joidenkin lasten kesken tuosta tulee helposti tapa ja siitä voi olla vaikea päästä eroon.

etten tarkoita, että valehtelu olisi jotenkin hyväksyttävää ja ikään kuuluva vaihe. Vaan että ikään kuuluva kilpailuvaihe ilmenee näillä pojilla ikävällä tavalla, valehtelevat pärjätäkseen "kilpailussa". Useimmilla lapsilla sama vaihe ilmenee toivottavasti muilla, hyväksyttävämmillä tavoilla. Yhtä laillahan tuon ikäiset pojat kilpailevat siitä kuka hyppää pisimmälle tai tekee enimmät jalkapallomaalit. Se on useimpien mielestä ihan ok kunhan ei mene liiallisuuksiin.



15

mun pitäisi saada kuulla niitä juttuja, kertovat vaikka mitä.

että he ovat huomanneet voivansa niin tehdä. He ovat hoksanneet voivansa muuntaa totuutta ja tajunneet sen, että heillä on eri tietoisuus kuin muilla ihmisillä.



Nuorempi tarinoi siksi, että fantasia on niin lähellä vielä. Kahdeksanvuotiaalla toki fantasiamaailma on vielä suht lähellä, mutta hän on jo huomannut, että hänen pään sisäinen maailmansa on eri kuin toisen ihmisen. Hän leikittelee sillä ja testaa sitä.



Liian tosikosti valehteluun ei kannata suhtautua, mutta kannattaa toki kertoa, että jos aina laskettelee luikuria, eivät muut ihmiset ymmärrä sitten, milloin kertomus on tosi ja milloin ei.

Toisille elämä on värikästä jännää seikkailua, ja toisille hyvin arkista ja tylsää. Ihan sama mitä puhuvat, etkö osaa puhua samalla tasolla, esim mainitset että teidän avo porschessa on 9000 hevosta, ja että bensan asemasta tankataan sokeria koska ne hevoset pitää siitä, katso sen jälkeen muksujen ilmettä.

Laput silmillä kulkeva, latistettu, mielikuvitukseton? Kyllä mun mielestä täkkäsellä värikkäällä persoonalla on vahva itsetunto, se ei välitä mitä joku muu ajattelee. kertoilee mitä mieleen tulee, ja mikä kuulostaa hauskalta. Meillä on muuten tuttava piirissä näitä ilonpilaaja äitejä, pitää aina olla totuudentorvena, ihan sama kertooko sitä juttua mies vai lapsi. Hauskimmassa kohdassa pitää sanoo et ei se nyt niin ollut, vaan näin ja näin, ketä kiinnostaa?

Se ei ole valehtelua. Heillä vielä kyky pujahtaa mielikuvitus maailmaan ja se on hirmu hyvä juttu.