Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muiden 2-vuotiaat tällaisia?
20.05.2010 |
Ulkona viihtyy paremmin kun hyvin. Ei muistakaan minua ulkoillessa muuten kun satuttaessaan itsensä. Sisällä taas pitäisi olla KOKO AJAN sylissä. Mitään ei voi itse leikkiä tai tehdä. Isoveljen kanssa ei voi mitään touhuilla yhdessä, aina pitäisi mun olla mukana. Ei mukamas voi syödäkään itse, vaan minun pitäisi syöttää.
Mä en voi mitään tehdä ilman lasta. Nytkin istuu tässä sylissä, kun tätä kirjotan.
Kommentit (5)
eli ulkona on pitkään ns ilman sua, niin tarviihan se läheisyys taas tankata, että seuraavalla kerralla jaksaa ja voi taas ulkoilla ns yksin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisin omaa tekstiä lukenut.
päiväuniaika on ainut kun saan tehdä jotain mutta niitäkään unia ei kunnolla nuku jos en ole vieressä.
lisään vielä jatkuvan ininän.
tsemppiä, kiva kun tietää ettei ole ainut.
Meillä 1,5- vuotias puuhaa ulkona pihassa omiaan, ei haluaisi sisällekään lyhyen ulkoilun jälkeen.
Sisällä taas sylittelyä. Jos syötän vauvaa, tulee silitteleen vauvaa ja pussailee tätä.
Ei sinänsä ole ongelma, mutta tutulta kuulostaa!
Meillä ruokailut tehdään yhteistyönä. Kummallakin on oma lusikka! Syötän lasta mutta lusikoi myös itse ruokaa suuhunsa.
Samaten teen näppiruokaa, jota lapsi ottaa itse. Hedelmiä ja kasviksia pieninä suupaloina.
Kyllä se siitä ohi menee!
Nyt on tosiaan helpompaa ulkona, kun aiemmin roikkui ulkonakin kiinni minussa.
Hän osaa syödä itse todella hyvin. Ja isänsä kanssa syökin, mutta mun kanssa aterioiminen on vaikeaa.
Toivottavasti pian helpottaa. Ap
Alue: Aihe vapaa
Tosin sillä erotuksella, että myös ulkona pitää roikkua koko ajan minun lahkeessani.
Parempia aikoja odotellessa...