Mitä mieltä olet minusta; haluan päästä elämässäni mahdollisimman helpolla

mä pidän sellaisesta elämästä, että mä hoidan eteen tulevat asiat, mutten järjestä niitä itselleni ehdoin tahdoin lisää. Nyt olen hoitovapaalla, ja etsin helppoa työtä joka ei vastaa koulutustani (sillä alalla ei ole olemassa helppoa työtä sellaisena kuin minä haluan, ei siis henkisesti rasittavana). Mun suunnitelma on tehdä hanttihommia osa-aikaisena kunnes lapset on isoja. Mä en ole siis mitenkään uraorientoitunut, ja koen siitä ehkä jonkin verran syyllisyyttä, koska kuitenkin olen käynyt 20 vuotta kouluja saadakseni tehdä niitä töitä. Nyt olen herännyt siihen, että mä olenkin elementissäni kaikkein eniten kotiäitinä, jokainen hetkin on täyttä elämää.

Eli siis esimerkiksi asumme kerrostalossa ja täällä aion aina asuakin. En halua ylimääräisiä töitä, joita omakotitaloasujilla kerrostaloasujiin verrattuna on rutkasti enemmän.

Haen aina vain osa-aikaisia ja helppoja töitä, vaikka minusta olisi vaativimpiinkin töihin. En vaan halua stressiä elämääni enkä joutua "oravanpyörään".

Toteutan "helppoa elämää" monessa muussakin, esim. en lupaudu mihinkään luottamustehtäviin, yhdistystoimintoihin tms.

Harrastan yksinkertaisia asioita joita voin tehdä silloin kuin itselle sopii (eikä ole mitään tiettyä viikonpäivää ja kellonaikaa, jolloin PITÄÄ harrastukset "suorittaa") eli siis harrastan käsitöitä, lenkkeilyä, lukemista, elokuvia.

Koitan myös sopia tapaamiset ystävieni kanssa niin, että joka päivälle ei ole ohjelmaa, ja että aina on myös ns. väljää aikaa tehdä sitä, mitä kulloinkin sattuu huvittamaan.

Olenko mielestänne outo? :)

hedoinisti (enkä viitti ees googlettaa oikeinkirjoitusta). Tykkään kyllä urheilla, että siinä mielessä vähän rääkkään itseäni.

Yhteiskunta ei kehittyisi eikä säilyisi, jos kaikki olisivat kuten sinä. Siksi on aika outoa, että täällä elämäntyyliäsi ihastellaan. Mutta nykyisin ei kai ole arvoja tai tavoitteita, joita kohti mennä. Esimerkiksi yhdistystoiminnassa tekee tärkeitä asioita muiden samanhenkisten ihmisten kanssa ja samalla voi auttaa muita. Monesti tukea ja apua kyllä ollaan sitten vaatimassa, vaikkei itse olisikaan motivaatiota auttaa muita.



Kun vanhana miettii omaa elämäänsä, haluaa kai kuitenkin että sai jotakin aikaan. AInakin jollakin elämänalueella.

Mä olen kokenut voimakkaan arvomaailman muutoksen lapsen myötä. Ennen lasta kuvittelin, että tästä elämästä saa jonkinlaisen arvosanan jossain vaiheessa sen mukaan, miten sen elää - ja nimenomaan ulkopuolisia odotuksia toteuttaen. Enää en ajattele niin. Mä olen esimerkiksi käyttänyt tuhansia tunteja vapaaehtoistyöhön elämäni aikana, toimin tälläkin hetkellä aktiivisesti yhdistyksessä, enkä koe sitä mitenkään saavuttamiseksi. Se vaan on tapa elää.



Kotiolotkin varmasti vaikuttaa; mun vanhemmat just on saavuttaneet elämässään paljonkin noin yhteiskunnallisella mittapuulla. Mä koin lapsena, että kaikki muu on vanhemmilleni tärkeämpää kuin meidän lasten kanssa vietetty aika. Aina oli jotain muuta; töitä lähinnä ja yhdistystoimintaa, mut sit mieletön määrä omaisuuden hoitoon liittyviä asioita, jotka vei kaiken vähäisen vapaa-ajan. Koska mä en voi saada sekä uraa, omaisuutta että kiireetöntä aikaa perheeni kesken, valitsen jälkimmäisen, ja nautin siitä.

Yhteiskunta ei kehittyisi eikä säilyisi, jos kaikki olisivat kuten sinä. Siksi on aika outoa, että täällä elämäntyyliäsi ihastellaan. Mutta nykyisin ei kai ole arvoja tai tavoitteita, joita kohti mennä. Esimerkiksi yhdistystoiminnassa tekee tärkeitä asioita muiden samanhenkisten ihmisten kanssa ja samalla voi auttaa muita. Monesti tukea ja apua kyllä ollaan sitten vaatimassa, vaikkei itse olisikaan motivaatiota auttaa muita. Kun vanhana miettii omaa elämäänsä, haluaa kai kuitenkin että sai jotakin aikaan. AInakin jollakin elämänalueella.

Nimenomaan pakottomuudesta kumpuaa uusia ideoita ja luovuus kukoistaa.

ole urasuuntautunut pitäisipitäisi ihminen, mihin nykyaika meitä monia ajaa.



Jatka samalla tiellä :)

En kuitenkaan sanoisi, että haluan päästä helpolla, sillä on niin negatiivinen kaiku :) Kuulostaa siltä, että elelisin tuilla jne. Olen vain mukavuudenhaluinen ja tykkään laiskotella. Eikä muuten ole minkäänlaisia ongelmia jaksamisen, unen jne. kanssa!

En kuitenkaan sanoisi, että haluan päästä helpolla, sillä on niin negatiivinen kaiku :) Kuulostaa siltä, että elelisin tuilla jne. Olen vain mukavuudenhaluinen ja tykkään laiskotella. Eikä muuten ole minkäänlaisia ongelmia jaksamisen, unen jne. kanssa!

työasioissa olen minäkin sen verran kunnianhimoisempi, että mulla on kokopäivätyö, mutta sellainen josta nautin.

t. edellinen

vaan mulla on pienet menot, pienien tulojen lisäksi :)



ap

kuulostaa täysin tutulta! Itse elelen hyvin samaan malliin, ja tyytyväinen olen. Mielestäni ylimääräisten juttujen tekeminen vain siksi että niin "kuuluu" tai "pitää" tehdä, on turhaa. Haluan elää omalla tavallani, viettää vapaa-aikani rennosti ja siten, kuin itse ja perheeni parhaaksi kokee.



Mielestäni et siis ole outo, vaan pikemminkin mukavuudenhaluinen ja rento ihminen, joka ei stressaa turhia tai täytä kalenteriaan vain täyttämisen ilosta ja muiden "pakosta". :)



Rentouttavaa kesää sinulle!

hyvinkin tutulta.



Ainoa harrastukseni tosin vaatii kelloon katsomista mutta muuten otetaan rennosti.



Elän vain kerran -siitä otetaan ilo irti!

Haluan päästä aina helpolla, en tee yhtään mitään ylimääräistä, en mitään mikä rasittaa mua. Paitsi jos pitää auttaa ystäviä, vaikka se ei niin huvittaisikaan, tai jopa rasittaisi ihan helvetisti, niin ne jutut kyllä teen.

vakituinen. Nyt on sitten jostain syystä päätetty että olen liian kyvykäs ja koulutettu nykyiseen hommaan, ja joudun vaativampaan tehtävään. Vituttaa jo etukäteen. Se tulee menemään päin persettä, en todellakaan halua skarpata ja uurastaa.

Uteliaisuudesta kysyn: miten tyydytät kunnianhimoasi, vai etkö ole kunnianhimoinen? Tarkoitan haasteita millä elämänalueella tahansa, sellaisia, jotka pelottavat, ovat vaikeita, mutta joissa onnistuminen antaa henkistä tyydytystä, uutta tietoa, riemua yms. Ja niissä epäonnistuminenkin kasvattaa elämänkokemusta ja viisautta :) Koetko elämäsi emotionaalisesti ja älyllisesti joskus liian tasaiseksi? Koetko ulkopuolisuutta/ sivullisuutta suhteessa ympäröivään maailmaan? Onko sinulla joskus tylsää?

Minäkin pyrin minimoimaan kaiken pakollisen, mutta kun asuu omakotitalossa ja on kaksi pientä lasta, niin sitä hommaa piisaa silti ihan tarpeeksi ja ylikin. Mutta esim. en halua kukkapenkkejä tai kasvimaata pihalleni, jottei niitä tarvitse hoitaa. Meillä on mahdollisimman vähän koriste-esineitä tms. joihin kertyisi pölyä = pääsee helpommalla siivouksessa. Haluaisin päästä paljon helpommalla, koska välillä olen jaksamiseni äärirajoilla, mutta näillä nyt mennään. Jos saisin valita, niin voisin jäädä kotiäidiksi, kunhan lapset jatkaisivat hoidossa! Minä, laiskimus! :)