Mielipide-eroista parisuhteessa (etenkin uusioperheessä)
Heippa,
paljonko teillä on 'erimielisyyksiä' perheissä ja ajattelin lähinnä uusioperheitä, joissa toisen lapset, omat jne... Eli kyseessä lähinnä mitä yhteiseen kotiin hankitaan, kenen mielipide painaa 'enemmän' ja miten saatte kotirauhan pysymään hyvänä.
Itse olen todennut nyt reilun puolen vuoden tuntumalla meidän uusioperheessä, että meillä on aika eri käsitykset asioista, mitä lapsille hankitaan jne. Siis kyse vähän isommista asioista, tramboliini, mopo... Mieheni poika on nyt 16 v. ja jo aikaa sitten mieheni sanoi, että hänen poikansa ei saa mopoa. Kyseessä rauhallinen ja vastuuntuntoinen nuori, ettei kyse siitä, ettei 'uskaltaisi' sitä ostaa, rahastakaan ei ole kyse. Minusta olisi kiva, että poika pääsisi sillä kouluun, harkkoihin jne. Tähän tietysti minulla ei olekaan suurta sananvaltaa, koska ei ole 'oma lapsi' kyseessä.
Lapset haluaisivat tramboliinin (asumme nyt ekaa kesää talossa, jonka pihalle se mahtuisi), mutta olen melko varma, että mieheni ei sitä haluaisi meille ostaa. Totta, melko varma tarkoittaa, ettemme asiasta ole vielä kunnolla puhuneet.
Tuntuu oudolta, että olemmeko näin eri aaltopituudella. Ja miten olisi hyvä sumplia asiat, kun pitäisi kyetä kompromisseihin ja ettei kenenkään mieli toistuvasti pahoitu yms. : )
Kommentteja otan ilomielin vastaan!
Kommentit (22)
kyseessä uusperhe tai ei. Jollain tavalla vanhempien pitäisi löytää yhteinen linja. Ja jos samassa perheessä on sun ja mun lapsia, pitäisi heille olla mun mielestä yhteiset linjat ja sama elintaso, ei voi olla niin, että toisen lapsi saa kaikkea ja toisen ei mitään. Mä näenkin uusperheen suurimapana haastena tuon raha-asioiden hoidon. TOisaalta ei voi vaatia toista vanhempaa maksamaan toisen lapsen kulujam, mutta toisaalta perheessä tulisi olla ytheiset rahat ja sama elintaso kaikilla, joten yhtälö on vähän hankala. Tuo mopo asia ei ole ihan pelkkä raha-asia. Vaikuttaako miehen mielipiteeseen myös se, että mopot ovat aika vaarallisia kapistuksia? Mun mies on ambulanssissa töissä ja on sen verran monta mopoilijaa ja moottoripyöräilijää kerännyt palasina kaduilta, että on tosi vahvasti sitä mieltä, että meidän pojalle ei koskaan tule mopoa. Ajokortti maksetaan sitten, kun ikä siihen riittää.
Totta, mopossa on muutakin kuin se raha, en oikein osaa sanoa, mikä siinä on, että mieheni on tuolla kannalla. Onko se se vaarallisuus vai mikä. Mutta kuten alussa totesin, mieheni poika on tosi kunnollinen, eikä koskaan mene mihinkään hölmöyksiin mukaan (siis ainakaan vielä ole mennyt), joten hänelle jos kenelle mopon soisin. : )
Mutta mitä enemmän aikaa menee, lapset kasvavat, näitä eroja tulee varmasti lisää ja niiden keskellä sumpliminen vaatii kyllä aikamoista taiteilua..
Välillä heikkoimpana hetkenä mietin minäkin, miten 'helppoa' olisikaan lasten kanssa kolmisin taas.
ap
Aika harvoin mitään hankintoja jää tekemättä siksi, että toinen ei missään nimessä suostu. Neuvottelun ja perustelujen jälkeen siis. Joitain järjettömyyksiä on tosin ollut pakko torpata, mutta ne on mies itsekin jonkin ajan päästä tajunnut huonoiksi ideoiksi.
Ei sekään toimi, jos toinen osapuoli sanelee säännöt ja toinen on ainoa, joka joustaa.