Mielipide-eroista parisuhteessa (etenkin uusioperheessä)

Meillä sama tilanne sillä isolla erotuksella, että tuosta syystä en suostu muuttamaan yhteen. En, vaikka meillä on jo yhteinen lapsikin.

Tuntuu oudolta, että olette noin eri aaltopituudella (niinkuin itse kirjoitit). Oletteko tehneet virhearvioinnin, kun olette muuttaneet yhteen?



terv. Uusperheen äiti

kahden kesken asiallisesti.

Ehditte hioa asiat kuntoon, ei vielä kannata olla huolissaan. Moni juttuhan tulee esiin vasta yhteen muuttamisen jälkeen. Mutta koeta avata suusi ja neuvotella asioista. Molemmilla on oikeus sanoa mielipiteensä ja molempien pitäisi myös olla valmiita kompromisseihin.



Meillä löytyy yleensä yhteinen linja aika helposti, ja jos ei löydy niin se voittaa, jonka lapsesta on kysymys. Tämä päätettiin meillä jo ennen yhteen muuttoa ja siitä on pidetty kiinni. Moni riita ratkeaa siihen, kun menettelytapa on sovittu etukäteen.



Nuokaan ap:n asiat eivät aiheuttaisi meillä hankaluutta. Jos mies ei halua pojalleen mopoa enkä saisi hänen päätään argumentoinnilla käännetyksi niin ei sitten mopoa. Minä taas saisin ostaa trampoliinin ihan omilla rahoillani pihalle milloin tahansa, en tarvitsisi siihen lupaa. Lapsille vain tehtäisiin säännöt perhepalaverissa.

ennen muuttoa? en itse ainakaan uskaltaisi muuttaa yhteen, ennen kun tärkeimmät linjaukset olisi sovittu ja ne suurinpiirtein olisivat kummallekin ok

vaan mennään ja ostetaan ilman toisen suostumusta. Ihan sama millä rahalla se hankitaan

Ehditte hioa asiat kuntoon, ei vielä kannata olla huolissaan. Moni juttuhan tulee esiin vasta yhteen muuttamisen jälkeen. Mutta koeta avata suusi ja neuvotella asioista. Molemmilla on oikeus sanoa mielipiteensä ja molempien pitäisi myös olla valmiita kompromisseihin.

Meillä löytyy yleensä yhteinen linja aika helposti, ja jos ei löydy niin se voittaa, jonka lapsesta on kysymys. Tämä päätettiin meillä jo ennen yhteen muuttoa ja siitä on pidetty kiinni. Moni riita ratkeaa siihen, kun menettelytapa on sovittu etukäteen.

Nuokaan ap:n asiat eivät aiheuttaisi meillä hankaluutta. Jos mies ei halua pojalleen mopoa enkä saisi hänen päätään argumentoinnilla käännetyksi niin ei sitten mopoa. Minä taas saisin ostaa trampoliinin ihan omilla rahoillani pihalle milloin tahansa, en tarvitsisi siihen lupaa. Lapsille vain tehtäisiin säännöt perhepalaverissa.

olemme kaksi aikuista ja erillistä ihmistä, olisi outoa, jos olisimme kaikesta täysin samaa mieltä. emme olleet sitä aina lasteni isänkään kanssa, kyse ei siis ole uusperhekuviosta.



pääpointti on keskustelu. jos olemme jostain asiasta eri mieltä siitä keskustellaan ja pyritään löytämään kompromissi. esimerkiksi teidän tilanteessanne haluaisin miehen selittävän syyn sille miksei lapsi voi saada tuota mopoa, jos kerran kyse ei ole suoranaisesti rahasta tai siitä, ettei lapseen voi luottaa. kun tietäisin miksi, voisin joko yrittää perustella vastakkaista kantaani tai olla jopa samaa mieltä, jos syy on sellainen, että se sopii minunkin ajatuksiini.

ennen muuttoa? en itse ainakaan uskaltaisi muuttaa yhteen, ennen kun tärkeimmät linjaukset olisi sovittu ja ne suurinpiirtein olisivat kummallekin ok

Onko trampoliini iso linjaus...? : )

Eihän kaikista asioista voi sopia etukäteen niin, että kaikki on molemmille ok ja ollaan samoissa linjoissa (eikä noin ole ydinperheessäkään, siinä vain erona, että lapset ovat yhteisiä).

Sinä joka kirjoitit, että ostaisit sen trampoliinin (minulla ei siis kyseessä, että miehen pitäisi se kustantaa) ja sanoit, että asiasta pidettäisiin perhepalaveri - tarkoittaa mitä käytännössä?

kävelisin kauppaan hakemaan. Kai sitä nyt aikuinen ihminen saa jotain ostaa ilman puolison lupaa. Autossa menee musta raja, jonka jälkeen toivon voivani olla kaupoilla mukana. Toisaalta sekin riippuu siitä, onko kyse miehen käyttöön tulevasta ja halvasta autosta. Kalliimman ykkösauton ostamisessa haluan olla mukana.

kyseessä uusperhe tai ei. Jollain tavalla vanhempien pitäisi löytää yhteinen linja. Ja jos samassa perheessä on sun ja mun lapsia, pitäisi heille olla mun mielestä yhteiset linjat ja sama elintaso, ei voi olla niin, että toisen lapsi saa kaikkea ja toisen ei mitään.



Mä näenkin uusperheen suurimapana haastena tuon raha-asioiden hoidon. TOisaalta ei voi vaatia toista vanhempaa maksamaan toisen lapsen kulujam, mutta toisaalta perheessä tulisi olla ytheiset rahat ja sama elintaso kaikilla, joten yhtälö on vähän hankala.



Tuo mopo asia ei ole ihan pelkkä raha-asia. Vaikuttaako miehen mielipiteeseen myös se, että mopot ovat aika vaarallisia kapistuksia? Mun mies on ambulanssissa töissä ja on sen verran monta mopoilijaa ja moottoripyöräilijää kerännyt palasina kaduilta, että on tosi vahvasti sitä mieltä, että meidän pojalle ei koskaan tule mopoa. Ajokortti maksetaan sitten, kun ikä siihen riittää.

sen vuoksi, että aiheuttaa kuitenkin paljon onnettomuuksia jne. riippuu siis paljon minkäikäisiä lapsia perheessä

Se on TRAMPOLIINI!

Samaan olisi minulla oikeus. Useimmista ostoksista kyllä keskustellaan etukäteen mutta tuosta nyt vain ei tullut puhetta. Toki meillä on kysymys pienestä trampoliinista, joka ei aiheuttane kovin suurta vaaraa kenellekään, ja lapsikin on jo kouluikäinen ja ymmärtää puhetta.



Perhepalaveri pidetään meillä viikoittain, ei pelkästään silloin, kun pitää jotain erityistä tähdentää. T. se, jonka voisi ostaa trampoliinin omalla päätöksellä.

Perhepalaveri pidetään meillä viikoittain, ei pelkästään silloin, kun pitää jotain erityistä tähdentää. T. se, jonka voisi ostaa trampoliinin omalla päätöksellä.

Siis ihan sovittu joku ajankohta tyyliin maanantaina klo 18-19 on aina palaveri?

Meillä todellakin on perhepalaveri joka sunnuntaiaamu klo 10. Käymme läpi joka perheenjäsenen kalenterit seuraavan viikon ajalta, allekirjoitamme koulupaperit, korjaamme tarvittaessa perheen sääntöjä, keskustelemme lomamatkoista yms yms.

toimii loistavasti niin kauan kun vanhemmat ovat samaa mieltä. Se ei ole paikka kahden aikuisen väliseen välienselvittelyyn mitä kunkin lapsi saa tai ei saa tehdä.

Ehkä ap:n tilanteessa perhepalaveriin ei vielä ole oikea hetki, ensin pitäisi saada aikuisten linjaukset sopimaan yhteen.

mutta en ole kuullut aikaisemmmin. Samoja asioita toki meilläkin tehdään, mutta pitkin viikkoa silloin kun tarve sille on. Lomamatkoja suunnitellaan koska vaan, kun vaikka ajetaan autolla tai ollaan illallispöydässä tms. Esim. kaikki koulupaperit ei aina voi odottaa sunnuntaihin.

t. 15

juuri tuollaisista syistä.



Minä ja avokki muutettiin yhteen ehkä liian pian ja yhdessä asuessa tuli monta ongelmaa eteen, kun huomattiin, että näkemykset oli esim. lastenkasvatuksen suhteen ihan erilaisia.



Minä katsoin parhaakseni erota vuoden yhdessäolon jälkeen, minusta se on lapsia kohtaan epäreilua jos molemmilla on ihan erilaiset mielipiteet ja kumpikin kohtelee omia lapsiaan eri tavalla.



Että näin meillä. Nyt asustan lasten kanssa keskenään ja en aio kyllä lähiaikoina kenenkään kanssa samaan talouteen muuttaa.

Suhtaudumme tähän juttuun niin, että sinun, minun ja meidän lapset on kaikki meidän yhteisiä lapsia. Samoin rahat ovat yhteisiä.



Kaikista vähänkin isommista hankinnoista keskustellaan yhdessä. Esim. joulun aikaan mies halusi ostaa lapsille lahjaksi isomman pelihässäkän, jota minä taas en olisi halunnut. Mies perusteli, miksi se olisi hyvä, ja sovimme että hän sen ostaa. Toisissa asioissa sitten taas toisinpäin. Esim. telkkarin katsomista rajoitetaan voimakkaasti, koska minä niin haluan.



Olemme myös naurettavuuteenkin asti tasapuolisia. Emme osta yhdelle lapselle jätskiä, jos olemme hänen kanssaan asioilla, vaan jätskin saavat kaikki sitten kotona, kun kaikki lapset ovat paikalla. Jokaiselle maksetaan harrastuksia, mutta kukaan ei voi ottaa itselleen liikaa aikaa/rahaa suhteessa muihin tai vaatia kuljetuspalvelua joka päivälle. Mutta toki siis niin, ettei taiteellisen lapsen ole pakko jumpata siksi, että kaikki jumppaisivat. :)



Meillä on kyllä alusta asti ollut tosi samanlainen linja lastenkasvatukseen, ei ole montakaan asiaa, josta olisi tarvinnut neuvotella saati riidellä.

kertokaahan lisää mielipiteitä asiasta. haluaisin kuulla, miten muissa perheissä toimitaan. meidän perhe siis hajosi juuri tällaisten asioiden takia, kun en kestänyt...