Miten jaksaa?

Siis äitini auttanut välillä siivouksessa kun en jaksa. Mies suuttui eilenkin että se "lehmä" ei tule siivoamaan tänne. Haluaa itse siivota kotinsa. No rupesi suutuksissaan siivoamaan ja kun sanoi asioista mitä ei "muistanut" tai jätti kesken niin suuttui entisestään. Vikahan ei ole hänessä vaan muissa. =(

siis sanoin piti olla

Suurin osa miestä naisista käyttäytyisi kuin miehesi jos anoppi olisi tulossa siivoamaan. Teillä näyttää olevan aika pattitilanne menossa. Luulen ettette kahdestaa ilman ukopuolista apua selviä tuosta. Sinulla on myös sairaus joka kuluttaa puolisoasi. Mieheltäsi kyllä asiatonta nimittelyä siitä huolimatta.

Miehelle siimaa hoitaa hommia omalla tavallaan, ja ei mitään ulkopuolisia taloon, jos toinen osapuoli ei tahdo.



Kaksi päällepäsmäriä - anoppi ja vaimo - olisi tuollaisessa tilanteessa kauhea stressi kenelle tahansa. Nyt sinun täytyy keskustella miehesi kanssa, ja molempien pitäisi myöntää omat mokansa, että sopiminen voi alkaa.



Koska et voi myöntää miehen pahoja tekoja miehesi puolesta, voit myöntää vain ne kohdat, jossa itse käyttäytynyt ikävästi. Sitten voit rauhallisesti ja analysoiden, ei syytellen, kertoa, miten sinusta tuntuu pahalta näiden riitojen aikana, kun mies käyttää tuollaista ikävää kieltä.



Älä dramatisoi, huuda, itke jne. Älä tee itsestäsi uhria.



Kerro selkeästi mikä on mielestäsi pielessä.



Nyrkkisääntö on, että kerrot ensin omista mokistasi, ja myönnät omia virheitäsi, sitten kerrot miltä sinusta tuntuvat miehen ikävät sanat, ja sitten taas kerrot omista mokistasi.



Suhde näillä osatekijöillä on 1:1:1, ei 1:48:1.



Kuuntele miestäsi, anna hänen puhua, keskeytyksettä. Älä yritä auttaa lauseita loppuun, äläkä ajattele hänen puolestaan valmiiksi.

mies vaan kääntää kaiken minun syykseni. Jos sanon että voisit olla poikasi kanssa enempi kun selvästi arastelee muita poikia (mies pelaa kyllä tietokonetta pojan kanssa mutta ei muuta) ei ole koskaan ulkona. Niin siihen sanoo että et sinäkään ole ulkona paljoa. Niin olen masentunut!

Miten löytää yhteisymmärrys jos toinen vaan löytää sinusta viat?

ja haukkui hulluksi ja onko lääkitys kohdallaan ym.

Voisit esittää asiasi vähän toisella tavalla. "Ville, tykkäisi jos... Luuletko että voistitte..." Jos ilmaiset asiasi noin kuin kirjoitit niin en ihmettele että miehesi on takajaloillaan. Asian voi ilmaista niin monella tavalla. Voisittehan te vaikka yhdessä tehdä jotain jos miehesi ei "osaa" kahden pojan kanssa tehdä/harrastaa.

Molemminpuolista syyttelyä ja miehesi nimittelee aika rankasti.

eroa.mäkin just....

On joo tulehtunut ja molemmat uupuneita.

Ehkä en osaa asiaa esittää rakentavasti. Mies ajattelee että masentuneena minä jaksaisin hoitaa kaikki asiat ja lapset ja hän vain käy töissä. Sitten jos otan puheeksi asian niin näkee vaan viimeajat jolloin on enempi tehnyt kotitöitä kuin minä. Sitä ennen ollut kyllä toisinpäin.

eli ei suostu tulemaan yhdessäkään ulos ja jotenkin tuntuu hassulta että minä joudun olemaan kaverina hänelle kun itse pärjään hyvin lasten kanssa ulkona. Miehellä sosiaalisia pelkoja ja on vähän nörtti tossukka. Ei kuitenkaan suostu työstämään niitä ongelmiaan. Äiti hoitaa edelleen poikansa asioita paljon.

Minä suosittelisin sinulle ihan yksilöterapiaa, niin pääset työstämään, mitä elämältä haluat. Kenenkään ei tarvitse kuunnella huoritteluja.

niin terapiassa tarkoitus aloittaa. Minulla takana kiusaamista koulusta ja sen jälkeen otin mieheni. Olin pettynyt häneen mutta ollaan oltu yhdessä 11v. Miten jaksaa arkea kun tälläistä tämä?

Katso, mitä tapahtuu, kun annat hänen itse tehdä päätökset. Älä kontrolloi. Jos sieltä sitten paljastuu sellainen ihminen, jonka kanssa et voi elää, niin tee päätökset siinä vaiheessa.



Keskity omaan paranemiseesi ja niihin asioihin, mitkä voisivat tuottaa tässä hetkessä hyvää mieltä.

pelkkiä vikoja. Ei ihme, jos hänellä hiukkasen tökkii.



Relaapas vähän, ja anna miehen tehdä hommia omalla tavallaan.

Mitä jos saan kauniista jutuista ja asioista mielihyvää. Olen esteetikko. Mitä jos saan läheisten kanssa olemisesta mielihyvää (tuttujen ym sukulaisten) pienistä asioista. Mies ei ole sellainen, ei nauti niistä samalla tavalla tai en tiedä. Mies hyvin erilainen kuin minä. Äiti ostanut vaatteita kirpparilta ym. ja sitten minä en siedä niitä vaatteita mitä hänen äitinsä ostaa. Mies ihan ymmyrkäisenä itse eikä tiedä mistä pitää kun ei välitä.

eihän sekään ole kivaa jos itse pidän laitettuna olosta ja mies vierellä nukkavieruna. Ja lapsetkin paremmin puettuna kuin isä. Mies ei pidä silmätikkuna olosta ja sellaiseenhan hän joutuu.

nyt mies laittoi viestin jossa pyysi anteeksi käytöstään ja haukkumista, molemmissa oli vikaa kuulemma. Aina tämä ja aina anteeksi pitäisi antaa kaikki haukkumiset.

niin terapiassa tarkoitus aloittaa. Minulla takana kiusaamista koulusta ja sen jälkeen otin mieheni. Olin pettynyt häneen mutta ollaan oltu yhdessä 11v. Miten jaksaa arkea kun tälläistä tämä?

Onpa kurja tilanne. Kumpikin vaikuttaa väsyneeltä, eikä ihme. Koittakaa saada helpotusta arkeen, voiko lasta viedä luotettaville tutuille/sukulaisille hoitoon, että saisitte levätä? entä siivoja? Olisin ehdottanut pariterapiaa, jos se ei onnistu, niin hae edes itsellesi tukea terapiasta. Hae tukea ystäviltä. Pidä puolesi, terota miehellesi, ettet tahallaan tee tätä, vaan että olet todella uupunut. Koita tehdä asioita, joista nautit tai olet ennen nauttinut. Hemmottele itseäsi. Masentuneena tulisi löytää rakkauden tunne jostain, koita suunnata rakkautta lapseesi ja itseesi.