Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

AHISTAA mielettömästi kun lapsellani ei sisaruksia

Vierailija
15.05.2010 |

Minulla on 6-vuotias tyttö, joka on ainoa lapsi. Olemme useita vuosia (5,5 v) yrittäneet saada toista lasta siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt minua ahdistaa ihan jumalattomasti lapsen yksinäisyys. Kotona ei siis kaveria, muuten on kyllä kavereita, tosin hekin asuvat vähän kauempana.



Tämä asia tosiaankin vaivaa minua ja SURETTAA. Iän puolesta en enää pysty toista lasta saamaan.

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
15.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

(tai onneton) kuin niistäkin, joilla on sisaruksia.

Vierailija
2/18 |
15.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja olen pahoillani. Muista, että koet todennäköisesti itse asiasta suurempaa surua kuin lapsesi. Ainoana lapsena voi elää kuule oikein upean elämän. Eikä ainoista lapsista todellakaan tule itsekkäitä ym höpötystä, vaan ihmissuhteita opitaan muidenkin kuin sisarusten kanssa.



Voit toki hankkia lapsen myös luovutetuilla munasoluilla jos olet valmis laittamaan siihen rahaa.. Itse miettisin sitä vaihtoehtoa tosissani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
15.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun miehellä ei ole yhtään sisaruksia ja mulla on kaksi nuorempaa sisarusta ja olemme kyllä ihan yhtä onnellisia omasta osastamme.



Koita ajatella niitä etuja joita lapselle (ja miks ei teillekkin)on siitä kun on kun on yksi lapsi :)



Vierailija
4/18 |
15.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja oman osani olen asiasta surrut,mutta olemme eronneet lapseni isän kanssa enkä ole uudessa suhteessa.Exäni on nyt rakastunut naiseen,jolla 2 lasta,ja sieltä oma poikakin saanee sisaruskokemusta.Mutta en usko lapsen tuollaisestä kärsivän,oma poika on ainakin supersosiaalinen,kun leikkikavereita ei ole kotona niin tutustuu helposti pihapiirin lapsiin ja nytkin on naapurin muksujen kanssa Särkänniemessä.

Itse olen keskimmäinen 3 lapsesta,mutta kyllä ne kaverit oli kullakin lapsena omat,me sisarukset lähinnä riideltiin:)

Pointti siis,on maailmassa kamalampiakin juttuja kuin olla ainokainen.

Vierailija
5/18 |
15.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai joku muu kiva lemmikki. Siitä on seuraa ja sitä saa hoivaa:)

Vierailija
6/18 |
15.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joillan ei vaan oo empatiakykyä.



Samassa veneessä oltiin. Suuri lapsen kaipuu ja suru esikoisen puolesta. Ei siihen auttanut kuin vasta odotettu kuopus.

Nyt kyllä osaan nähdä yksilapsisen perheen edut. Kadehdin todella paljon sitä aikaa ja rahaa mitä voi lapseen käyttää. Ja kyllähän niistä ainoista lapsista tulee ihan kasvatuksen mukaisia. Eli itsestä kiinni "lelliikö" pilalle.

Meillä on ollut pitkään ainoana olleelle tiukat rajat, nyt kahden kanssa on väsymystä ja tulee lepsuiltua.

Paljon onnea Teille ap vauvatoiveen täyttymiseksi.

Ehkä olette jo käyttäneet muutakin kuin onnea? Kaikki keinot vaan käyttöön, kokemusta on ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
15.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

meilläkin on tällä hetkellä 2 eri perheiden iltatähteä leikkimässä kahden lapsemme kanssa

Vierailija
8/18 |
15.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos teille ihanista vastauksistanne. Ehkä asia tosiaan on niin, että itse suren enemmän kuin lapsi. Lapsella on kuitenkin tällä hetkellä hyvät ja aktiiviset vanhemmat ja kavereita on. Onnelliselta tuo kyllä vaikuttaa.



Hoitoja on kokeiltu, eivät tuoneet tulosta. Tämä lapsi tuli kyllä ihan spontaanisti. Ikää minulla jo 43 eli lapsentekoaika auttamattomasti jo ohi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
15.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä täysin sama tilanne ja vaikka olen kuinka onnellinen, että meillä on edes tämä yksi lapsi, niin silti...



En ilkeäisi puhua kenellekään ahdistuksestani muualla kuin täällä palstalla.

Vierailija
10/18 |
15.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

en taas uskalla kuin yhden lapsen koska sekä miehellä että minulla on niin synkät muistot isolapsisen perheen esikoisesta. Itsestähän se on paljon kiinni, mutta ehkä ihminen ei vaan voi olla tasapuolinen. Siksi yksi lapsi. Ja paljon sukulais- ja kaverikontakteja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
15.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

..ikinä ei ole ollut hänelle eikä meille ongelma... Nyt on 18-vuotias. Hänellä ei ole myöskään sisarpuolia, joita tuntuu olevan joka toisella, jos ei useammalla. Ei ole ex-ex-ex-kumppaneita eikä ränää kaikista sukulaisuussuhteista. Myöskään perinnöstä ei tulla riitelemään. Ja hänellä on kavereita. Hän ei ole koskaan ollut sellainen laumaeläin, että koko ajan pitäisi olla joku seurana. Viihtyy myös yksin. Yksi läheinen serkku on, jonka toivoisi kulkevan elämän matkalla mukana.

Vierailija
12/18 |
15.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja tosi tyytyväinen tilanteeseeni. Minun äidilläni oli minulle aikaa ja sain yleensä aina kaiken haluamani. Olin koulussa aina luokkani paras siitä yksinkertaisesta syystä että äiti ehti auttaa minua koulutöissä ja muutenkin harrastaa sivistäviä harrasteita kanssani. Itselläni on kaksi lasta ja säälin heitä usein.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
28.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


Juuri noin taitaa olla hyvä, vaikka itekin joskus haaveilen toisesta lapsosesta..

Vierailija
14/18 |
28.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsesikin saa siinä samall perspektiiviä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
28.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä ihan taaperoina oltiin toisillemme seuraa, mutta kouluiän lähestyessä meillä oli kyllä ihan omat kuviot. Kotona oltiin lähinnä toistemme tiellä ja riitapukareita. Meillä pieni ikäero, eli ei ollut siitäkään kiinni. Molemmilla vain oli "ikäisensä" kaverit ja niitten kanssa mentiin, tai sitten oli omia lukuhommia tms. puuhaa keskenään. Ehkä jotain leffoja katsettiin yhdessä, mutta eipä tosiaan kauheasti leikitty yhdessä.



Esikoiseni oli 10 vuotta ainoa lapsi, eikä kavereista ole ollut pulaa. On pienestä pitäen ollut yökyläilyjä puolin ja toisin, synttärivieraslista vaan kasvaa vuosi vuodelta ja koulun vaihtuessakin löysi heti uusia kavereita. Nykyään muksua näkee usein vain aamuisin ennen kouluun lähtöä ja illalla kotiintulon jälkeen.



Eli ei se yksinäisyys ole sisarusten olemassaolosta kiinni. Parin vuoden sisään lapsesi pääsee jo pyöräilemään tai menemään bussilla niiden vähän kauempana olevien kavereiden ja luokkakamujen luo. Pian huomaat, että joudut soittelemaan tyttöä kotiin ja vastaus on "emmävieläkerkee". :)

Vierailija
16/18 |
16.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta tosiaan tuskin lapsesi asiasti niin kärsii. Eikä lemmikin ottaminen ole ollenkaan huono ajatus, eikä sen ehdottaminen ainakaan empatian puutteesta kerro, päin vastoin!



Vierailija
17/18 |
16.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

älä hyvä ihminen tee ongelmaa. lapsesi ei varmasti tule kärsimään ainokaisuudestaan, jos et sitä tee siitä ongelmaa. ei se sisaruuskaan ole välttämättä herkkua. nauti lapsestasi. kyllä hän oppii sosiaalisuutta jopa enemmänkin kuin monilapsiperheen lapset. eli unohda toisen pennun yrittäminen ja KESKITY ELÄMÄÄN! älä sure!!!

Vierailija
18/18 |
16.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla oli myös sama tilanne.



Kyselin lapselta, että haluaisitko sisaruksia. Lapsi valehteli mielikseni ettei halua.



Surin asiaa aikani ja pitkään. Mutta jotku asiat kun vain nyt sattuvat olemaan "korkiammas käres". Tai ihan miten asiat nyt haluaa ilmaista...



Pidä huolta, että lapsellasi on kavereita. Onko sinulla/miehelläsi sisaruksia? Olkaa yhteydessä serkuksiin! Jos niitä on.



Älkää antako kaikessa periksi. Jos hän jää ainokaiseksi, hänestä kasvaa ihan kelpo kansalainen ihan varmasti.



Oma stoorini: rakastuin äkkiarvaamatta seitsemän helevetin yksinäisen yh-vuoden jälkeen ja sain toisen lapsen 43-vuotiaana.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi viisi yhdeksän