Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appiukko jauhaa koko ajan siitä, kuinka on omituista, ettei mulla ole mieheni sukunimeä
14.05.2010 |
Kun menimme naimisiin, pidin oman sukunimeni, samoin mieheni.
Häistä on jo kaksi vuotta ja appiukko jauhaa edelleen asiasta. Lopuksi hän aina sanoo: "No, onhan se teidän oma asianne." Ja sitten taas kuukauden päästä sama virsi!
Mä en enää tiedä, miten mä asian sille ukolle selitän! Olen perustellut kaikilla mahdollisilla aspekteilla, mutta kun ei tajua, niin ei tajua.
Kommentit (12)
'Niin, meitäkin on alkanut mietityttää kun ollaan eri nimisiä ja lapsikin tulossa. Aateltiin sitten koko perhe vaihtaa minun sukunimeen'
Siinä pärskähti kahvit sekä mieheltä että apelta. Ei puhuttu sukunimistä sen jälkeen, no kerran appi varovasti kiitteli, että mukava että lapsi on isänsä nimellä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'Niin, meitäkin on alkanut mietityttää kun ollaan eri nimisiä ja lapsikin tulossa. Aateltiin sitten koko perhe vaihtaa minun sukunimeen'
Siinä pärskähti kahvit sekä mieheltä että apelta. Ei puhuttu sukunimistä sen jälkeen, no kerran appi varovasti kiitteli, että mukava että lapsi on isänsä nimellä :-)
Meille on lapsi tulossa ja MINUN nimelleni. Siinä on appiukolla nielemistä.
ap
Tuo on se mitä ajatellaan ensimmäiseksi jos lapsi saa äitinsä nimen. Tai että isässä on jotain vikaa. Mietin vaan että saa edes isältään muutakin kuin puolet kromosomeita ja geeneistä.
Enkä ole koskaan kuullut kenenkään noin sanovan.
Meillä lapset mun sukunimellä, ja ajateltiin sen olevan järkevämpää, että lapset on äidin nimellä. Miehellä muutenkin yksi suomen tavallisimmista sukunimistä ja omani on harvinainen.
Ja minä myös ehdottomasti halusin lasteni kanssa saman sukunimen ja miehelle se oli ihan sama, joten siksi näin. Eipä sitä sen kummemmin oo kukaan ihmetellyt.
Mies ei kokenut omaa sukunimeään omakseen, joten ei halunnut antaa sitä lapselle. Mies oli siis saanut äitinsä aviomiehen sukunimen, ja hänen isästä ei oikeesti ollut tietoa. Lapsen nimeä ei vaihdettu edes silloin, kun avioiduimme ja otin käyttöön yhdysnimen.
Nyt (eri isästä) oleva kuopus puolestaan toisinaan kiukuttelee, että mä en ole hänen äiti, kun mulla ei ole samaa sukunimeä, kun tämän lapsen isä puolestaan ehdottomasti halusi sukunimensä lapselleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sai aikoinaan lapsen niin että sillä oli vielä ex-miehensä sukunimi. Siinä vasta oli appivanhemmilla sulateltavaa... lapsi sai isänsä nimen ja nykyään ovat naimisissa ja kaikilla sama nimi.
naisilla, kun ei voi ottaa miehen nimeä. Moni taitaa tehdä sen ihan ärsyttääkseen miehen sukulaisia. MInä otin miehen nimen ja en sen kummemin tehnyt siitä teatteria.
Moni taitaa saada tyydytystä kun kiusaa appivanehmpia ja sitten nurisevat, kun eivät tule toimeen anopin tai appiukon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin miehen sukunimi on tyyliä "Sikiö" ja piti oman nimensä kun naimisiin menivät, enkä ihmettele! :D Lapsensa myös saivat kaverini nimen, eikä mieskään vastustanut...
naisilla, kun ei voi ottaa miehen nimeä. Moni taitaa tehdä sen ihan ärsyttääkseen miehen sukulaisia. MInä otin miehen nimen ja en sen kummemin tehnyt siitä teatteria. Moni taitaa saada tyydytystä kun kiusaa appivanehmpia ja sitten nurisevat, kun eivät tule toimeen anopin tai appiukon kanssa.
Ihan yhtä hyvin voisin pyöritellä silmiäni, että on se kumma, miten miehet vaan vängällä tahtovat oman nimensä pitää, hirveää teatteria nykypäivänä... Minua vaan ei kauheasti kiinnosta muiden ihmisten sukunimet, vaihtamiset tai vaihtamatta jättämiset. Oma nimeni on oma nimeni, en halunnut sitä avioitumisen(kaan) takia muuttaa.
Pidä sinä oma tapasi, minä pidän omani. Ei ole teatteria eikä ärsytämistä kummankaan tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naisilla, kun ei voi ottaa miehen nimeä. Moni taitaa tehdä sen ihan ärsyttääkseen miehen sukulaisia. MInä otin miehen nimen ja en sen kummemin tehnyt siitä teatteria.
Moni taitaa saada tyydytystä kun kiusaa appivanehmpia ja sitten nurisevat, kun eivät tule toimeen anopin tai appiukon kanssa.
naisilla, kun ei voi ottaa miehen nimeä. Moni taitaa tehdä sen ihan ärsyttääkseen miehen sukulaisia. MInä otin miehen nimen ja en sen kummemin tehnyt siitä teatteria.
Moni taitaa saada tyydytystä kun kiusaa appivanehmpia ja sitten nurisevat, kun eivät tule toimeen anopin tai appiukon kanssa.
sai aikoinaan lapsen niin että sillä oli vielä ex-miehensä sukunimi. Siinä vasta oli appivanhemmilla sulateltavaa... lapsi sai isänsä nimen ja nykyään ovat naimisissa ja kaikilla sama nimi.
Minulla ja nyxällä on tyttö, jolla on exäni sukunimi (ja minulla myös).
Alue: Aihe vapaa
Mun appiukkoni ihmetteli (hienovaraisesti tosin) muistaakseni tommosen viisi vuotta. Ja esitellessään sanoi "On ne ihan naimisissa vaikka toi (= minä) ei ottanutkaan meidän nimee".
Anoppi sen sijaan tuntui olevan oikein mielissään asiasta, näki siinä ehkä jotain uhmaa tai kapinaa ;)
Anna mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ei sun tarvitse sitä sille mitenkään selittää.