"ystäväni" haukkuu jatkuvasti muita, en jaksa kuunnella

Mä varmaan sanoisin, että jaa, oliko sulla muuta asiaa kuin arvostella toisia. Jollei ole muuta, niin palaillaan joskus toiste.



Tuollaisia tyyppejä tuntuu löytyvän kaikkialta.

Työpaikoilla ovat varsinaisia ilmapiirin saastuttajia negatiivisuudellaan.



Välttelen minkä pystyn näitä haukkujia.

jossa aikuisena olette kumpikin löytäneet erilaisen tavan kohdata maailma. Ystäväsi (tai entinen sellainen) saa mustaa energiaa haukkumalla muita, hän on tavallaan vampyyri, joka saa voimaa imemällä energiaa muista (huomaat sen siitä, että haluat ottaa etäisyyttä, et saa häneltä mitään). Itse saat ilmeisesti energiaa kosmisesta kaikkeudesta, silloin et ime muita ja pystyt jakamaan valoa ja hyvää oloa. Tunnistat myös vaistomaisesti pimeyden.



Jos sinulla on rohkeutta, puhu häneööe suoraan ja rauhallisesti miltä sinusta tuntuu. Joko saat hänet käännettyä kohti valoa tai sitten hän laittaa homman poikki, sinä et menetä siinä mitään.

Aivan kuin tekstisi olisi ollut kuvaus ystävästäni. Hän myös haukkuu muita lähes asiasta kuin asiasta. Lisäksi hän itse on tosi herkkänahkainen lähes vainoharhaisuuteen asti, sillä hän "näkee" muiden puheissa jatkuvasti ilkeitä taka-ajatuksia, ihan normaaleissa ystävällisissä puheissa siis. Itse en mene mukaan hänen ilkeisiin puheisiinsa ja pyrin myös välttämään omista asioista puhumista liian avoimesti, koska taatusti hän kohtelee minua samalla tavoin kuin muitakin ihmisiä.

Minä kanssa sanoisin suoraan etten jasksa kuunnella noita haukkumisia. Palataan asiaan sitten kun on jotain muuta puhuttavaa.

Mulla on kanssa ollut tuollainen ystävä, jonka kanssa ystävyys kuitenkin ajan myötä hiipui monesta muustakin kuin tuosta syystä. Kuitenkin tuo negatiivinen ja ilkeä asenne oli yksi iso syy siinä, etten ole ollut häneen yhteydessä. Tämä henkilö ei kylläkään varmaan ikinä ole tajunnut tätä.



Mielestäni elämänarvomme ovat ihan toisenlaiset. Ehkä joskus teininä oli tapana juoruilla ja arvostella muita, kun omat katsantokannat oli vielä niin mustavalkoisia ja kehittymättömiä. Mutta aikuisena mielestäni pitää ymmärtää erilaisia tapoja elää. Myös ulkonäköä koskeva arvostelu on minusta ihan käsittämätöntä. Yksi viimeisistä niiteistä oli tilanne, missä hän arvosteli kuuluvalla äänellä (vieressä kulkevat kuulivat, mutta toivottavasti ei arvostelun kohde) erästä lievästi ylipainoista henkilöä huonosti imartelevasta vaatevalinnasta!



Minä en tarvitse toisten haukkumista pönkittääkseni itseäni vaan keskustelen mielelläni aivan muista asioista kuin toisten (ihan tavallisten ihmisten) vioista.



Toisin kuin mulla, suosittelen, että kannattaa ottaa asia kauniisti esiin tuon kaverin kanssa. jos ei tokene, niin anna sitten kaveruuden jäädä. Et kuitenkaan joudu jälkikäteen miettimään (niin kuin minä) että olisi pitänyt sanoa jotain eikä vain hiipua takavasemmalle.

niin sanoisin kyllä suoraan asiasta. Reilua tavallaan antaa mahdollisuus kaverille mennä itseensä ja miettiä käytöstään. Jos ei ota onkeensa, niin goodbye sitten. Toisaalta, jos vain pistätä välit poikki, kaveri ei välttämättä ymmärrä miksi. selittelee itselleen, että olet kade tms. Parempihan se on kaverille itselleen ja muulle maailmalle, että kaveri saa mahdollisuuden miettiä käytöstään.

niin sanoisin kyllä suoraan asiasta. Reilua tavallaan antaa mahdollisuus kaverille mennä itseensä ja miettiä käytöstään. Jos ei ota onkeensa, niin goodbye sitten. Toisaalta, jos vain pistätä välit poikki, kaveri ei välttämättä ymmärrä miksi. selittelee itselleen, että olet kade tms. Parempihan se on kaverille itselleen ja muulle maailmalle, että kaveri saa mahdollisuuden miettiä käytöstään.

En puhunut suoraan ja nyt uskon, että kaverini luulee mun häipyneen häntä kohdanneiden vaikeuksien vuoksi vaikka olin vuosien mittaan kyllästynyt tähän ilkeilyyn sekä siihen, että hän ei pitänyt itse yhteyttä muuten kuin silloin kun hän halusi minulta jotakin. Vuosiin hän ei enää ollut kysynyt, mitä minulle kuuluu (välillä ei todellakaan kuulunut hyvää ja olisin tarvinut ystävää). Niinpä minäkään en lopulta jaksanut kuunnella häntä. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä, mutta näin tällä erää.

t. numero 6

niin kerro tosiaan syy. Ei tuollainen valittaja välttämättä itse huomaa olevansa kovin negatiivinen. Siinä hommassa kun on itse niin sisällä, että kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia juorukelloja. Ja luultavasti tuollaisella on muutama samanhenkinen ihminen lähipiirissä tukemassa tuota tyyliä.



Joten tosiaan olisi hyvä teko maailmalle, jos kertoisit miksi et jaksa enää jatkaa ystävyyttänne. Voihan olla, ettei tämä ihminen arvosta tuollaista suoraa puhetta. Mutta ehkä joskus aikojen päästä se lopulta tuottaa jotain tulostakin...



Kerro vaikka tähän tyyliin, että kun sinäkin olet niin suorapuheinen ihminen, niin varmaan minäkin voin kertoa sinulle melko suoraan miksi ystävyytemme ei enää voi jatkua kuten ennen...

Todella hyvästä lapsuuden ystävästäni on tullut ihan samanlainen. Ensin haukkui kaikkien miehet, ei pitänyt kenenkään puolisosta, sitten kun joku osti asunnon, haukkui aina sen ja oli aina sitä mieltä, ettei ole mitään järkeä ostaa juuri sellaista asuntoa. Ennen kuin sai itse lapsia, ei halunnut olla lasten kanssa missään tekemisissä ja oli ihan kamalaa, jos ois pitänyt nähdä kavereita niin, että jonkun lapsi on mukana. Jos joku oli raskaana, puhui aina vähättelevään sävyyn tyyliin "niillä on nyt niin vaaleanpunaista kaikki...". Lisäksi mun mielestä ikävällä tavalla levitti tietoa, jos sai kuulla jostakusta jotain ikävää, esim. vaikka jollain ongelmia vnhempiensa kanssa. Fiksua ja kohteliasta olisi olla levittämättä ikäviä asioita eteenpäin, mutta tämä ystävä tuntui nimenomaan nauttivan, kun sai kertoa, miten huonosti jollain on asiat. Koskaan ei kertonut sitä, miten hyvin jollain on asiat tai mitä kivaa jollekin on tapahtunut. Itse loukkaannuin, kun soitin kertoakseni, että olen mennyt kihloihin, ääni oli jäätävä, ei pienintäkään iloa toisen puolesta.



Me ollaan edelleen ystäviä, mutta aika harvoin tavataan, ollaan etäännytty aika lailla. Se kyllä harmittaa. hän on ihan fiksu ja mukava ihminen, mutta en tiedä, mikä asenne ongelma hänelle tuli. Joskus mietin, että onko se kateutta, että joku ostaa talon, saa vauvan ja menee naimisiin, koska hänellä itsellä oli aikamoisia vaikeuksia parisuhteessaan. En tiedä. Mutta välit ovat viilentyneet. Ja en ole koskaan saantu sanottua hänelle suoraan asiasta.

Oma ex-huonekaverini töissä oli varsinainen paskan jakaja. Aina keskellä riitaa ja draamaa kaikkien kanssa, ja vielä jaksoi syyllistää minua siitä, etten tukenut häntä riittävästi. Hänen mielestään kaikki tuntuvat olevan aina häntä vastaan ja hänelle ilkeitä, ja hän yksin on hyvä - vaikkei niin suoraan sanokaan.



Oli mieletön helpotus kun hän vaihtoi työpaikkaa. Tuntuu kuin itsekin olisin työpaikkaa vaihtanut. Vuosia sain sitä yltiönegatiivisuutta niskaani. Välillä otin asian hänen kanssaan puheeksi, vaan milläs minä hänen maailmankatsomuksensa muutan, kun eivät siihen muutkaan pysty... Hän vain suuttui, ja elämä yhteisessä työhuoneessa oli entistäkin tukalampaa.



Uudessa työpaikassaan hän oli ensin niin kaveria kaikkien kanssa ja sain kehuntapuheluita, miten siellä ihmiset ovat parempia. Mutta viikko toisensa jälkeen sain puhelun koskien 'uutta kusipäätä'. Enää hänellä ei ole sielläkään yhtään kaveria.



Neuvoisin sua vain välttämään omaa hankalaa tapaustasi, sillä hän taitaa olla yksi näitä mahdottomia tapauksia. Voit puhua hänelle, mutta aikaasi taitaisit tuhlata sinäkin ja olisit vain keskellä yhtä tarpeetonta riitaa. On elämässä vaikeuksia ilmankin, eikä tarvitse näihin negiksiin aikaansa tuhlata, jos vain voi erossa olla, eikä esimerkiksi suljettuna samaan työhuoneeseen :)