Miksi jotkut ihmiset eivät pysyt olemaan vakavasti sairastuneen/masentuneen ihmisen

ja liian kauan jatkuessaan, tuntuu, että itsekin sairastuu.

että on helpompi vain "kaikota"

Mutta mitä vakavaan fyysiseen sairauteen tulee, liian helposti tilanne lipsahtaa siihen, että potilaasta tuleekin järkyttyneiden omaisten tukija, lohdutettavasta lohduttaja. Kokemusta on.



Masennus on tavallaan taas ihan oma lukunsa.

ja on taas masentunut, se on todella ahdistavaa. Ehkä siksi, on vaan helpompi itselle henkisesti kun "ei välitä/ajattele asiaa liikaa."

Tottakai haluaisin autaa äitiäni ja yritänkin, mutta se on todella hankalaa.

Mutta mitä vakavaan fyysiseen sairauteen tulee, liian helposti tilanne lipsahtaa siihen, että potilaasta tuleekin järkyttyneiden omaisten tukija, lohdutettavasta lohduttaja. Kokemusta on. Masennus on tavallaan taas ihan oma lukunsa.

aivan päästään sekaisin olevan ihmisen seura alkaa pelottaa. Siis, kun ei tiedä yhtään, mitä se voisi periaatteessa tehdä, vaikkei ole koskaan vielä tehnytkään.



Mieheni sukulainen on välillä psykoosissa ja tuttavani on skitsofreenikko. Sitten yksi ystäväni on vielä ilmaisesti myös psykoosissa toisinaan tai on kyllä saanut pitkällä terapialla itseään kyllä jo kuntoon hiukan.



Eli niiden kanssa oleminen pelottaa. Eniten pelottaa tuo skitsofreenikko. Hän on minua niin paljon isompikin, vaikka nainen onkin. Häntä en tapaa koskaan kahdestaan ja pyrin vain puhelinyhteyteen.



Kun ystävälläni oli paha psykoosivaihe päällä, niin oli todella rasittavaa kuunnella joka päivä, miten hänen asuntoaan salakuunnellaan ja hän on tuleva agentti. Hänet on valittu muka salaa YK:n tehtäviin ja nyt hänen mielipiteitään ja taustojaan selvitetään. Hän intti ja intti tätä. Ja välillä hänellä on teiden varsilla viestejä juuri häntä varten jätetty. YK tiedottaa hänelle niillä tienvarsiviesteillä.



Eli raskasta kuunnella päivittäin inttäen esitettyä soopaa ja sitten pelottaa käytös.

minusta siinä erottaa jyvät akanoista. eli oikeat ystävät jää ja ne pinnalliset häviää. ystävät ei voi edes ymmärtää sua ja ei voivat auttaa sua-se turhauttaa heitä ja ahdistaa.

Se, että ihmissuhteesta tulee helposti hoitosuhde. Mitä läheisempi ihminen, sitä helpommin masentuneen maailmaan heittäytyy itsekin. Jos masentunut ihminen takertuu auttavaan läheiseensä sen sijaan että hakeutuisi sen voimin hoitoon, saattaa kuuntelemisesta ja auttamisesta tulla kauhea taakka, joka lopulta rikkoo välit. Tästä on kokemusta niin itse masentuneena kuin masentuneiden läheisenä, ja siksi otan helposti etäisyyttä. Ei siksi etten haluaisi auttaa, vaan koska haluan rakkaan ihmisen pysyvän ystävänäni eikä potilaanani.

Yksi parhaista ystävistäni sairastui ensin masennukseen ja sitten skitsofreniaan. Voin kuulkaa kertoa, että nämä sairaudet muuttavat ihmistä TODELLA paljon. :(



Toki sairauden takana on edelleen sama tuttu ystävä, mutta käytännössä sairaus hallitsee ihan kaikkea hänen elämässään. Tällä lailla sairas muuttuu täysin itsekeskeiseksi: maailmassa ei ole enää mitään muuta kuin hän ja hänen sairautensa.



Tällaisen ystävyyden on mahdotonta jatkua tasapuolisena. Alussa minäkin lipsahdin hoitajan rooliin, mutta siitä ei tule pitemmän päälle mitään. Pidämme kyllä nykyäänkin yhteyttä, mutta olen joutunut ottamaan tietoisesti etäisyyttä. Empatiaa osoitan kyllä, mutta en "lähde mukaan" ystävän sairauteen.

sitten hylkäät ystäväsi, kun otat etäisyyttä, vaikka hän juuri kipeimmin sinua tarvitsisi.

muuttui täysin skitsofrenian tai sen lääkkeiden vaikutuksesta. Pidämme edelleen yhteyttä, mutta hänen tapaamisensa on rasittavaa. Hän on niin valtavan levoton, että mahtoi varmaan olla tuskallista olla häissänikin se kolme varttia, mitä hän siellä oli. (Ja jälkeen päin kehui, miten hienot häät olivat, vaikkei niistä hienouksista paljonkaan saanut kokea)

Kun tätä jatkuu vuosikausia, niin kyllä se hoitosuhteeksi muuttuu. Itsellä on kuitenkin myös muuta tehtävää ja ei se kenenkään omakaan elämä niin helppoa ole. Joskus on pakko, että itse jaksaa. En ole katkaisuut välejä, ne on vain hiipuneet. Elin nuoruudesta vuosia masentuneen äitini kanssa, enää ei jaksa.

minä masentuneena tein kaikkeni, että olisin saanut olla yksin. Kaikki paitsi aviomies kaikkosi tehokkaasti.

myös minun äidilläni on sama vaiva. Itselläni on vissiin isäni positiivinen luonne.