Downshiftaajat

Ap työskentelee myös markkinoinnin ja viestinnän parissa. Millaisessa työyhteisössä pääsee osapäiväiseksi viestintäpäälliköksi? Montako tuntia töitä teet päivässä?

Lopetin koulutustani vastaavan työn, otin yhden hoitolapsen ja olen nyt kotona 3vuotiaani ja ekaluokkalaisen kanssa. Ihanan leppoisaa ja ihanaa olla lasten kanssa, suosittelen!

Tosin mulle downshiftaus tuli pakon sanelemana äkillisen työkyvyttömyyden myötä. Alan vasta nyt, joidenkin vuosien jälkeen saavuttaa tasapainoa. Enhän ole ainoastaan työkyvytön, vaan invalidisoitunut kaikilla elämänalueilla. Elämäni pyöriikin valtaosin kodin seinien sisäpuolella. On hyvin paljon aikaa olla omien ajatusten kanssa ja ihan pakko kyetä olemaan tekemättä mitään, vain hetkessä. Olen luopunut hirvittävän paljosta, mutta saanut tilalle outoa rauhaa ja todella paljon läheisyyttä perheen kanssa. Luulen, että saldo on edelleen miinusmerkkinen, mutta näillä mennään. Päivä päivältä paremmin ja täydemmin.

Haluaisin muuttaa mieheni kotimaahan Etelä-Eurooppaan, missä terveyteni on parempi ja tehdä jotain perusduunia, mihin ei liity mitään vastuuta. En vaan ole uskaltanut.

Meillä ei mitään isoa ja radikaalia, mutta pienissä elämän asioissa näkyy nuo. Mies on ollut pitkään osittaisella hoitovapaalla ja se on lyhentänyt lapsen hoitopäivää ja lisännyt perheen yhteistä aikaa. Nyt olemme muuttamassa pieneen asuntoon, jonka myötä on tarpeen vähentää irtaimiston määrää. Pyrimme myös muuttamisella saavuttamaan sen, että ihan kaikki on vieressä (paitsi valitettavasti työpaikat - ne on siellä missä ne on) ja täten kulkemiseen ei menisi paljon aikaa, rahaa eikä se saastuttaisi kauheasti ympäristöä. Vuodenvaihteessa siirryimme huomattavasti yksinkertaisempaan ruokaan, joka ei siis missään nimessä ole välttämättä helpompaa, vähemmän aikaa vievää tai halvempaakaan, mutta ehkä asteen verran ympäristöystävällisempää ja terveellisempää.



Downshifting on siitä kiva, että se ei tarkoita mitään rajua muutosta vaan ehkä enemmänkin sellaista asteittaista tiettyyn suuntaan menemistä. Toiveissa on se, että voisi todeta, että oikeastaan se arkielämä tässä ja nyt on juuri sitä parasta aikaa. Miten hirveän paljon sitä voi nauttiakaan yksinkertaisista asioista, kun ei ole koko aikaa valtavaa tulvaa tekemistä?

markkinointipäälliköstä osapäiväiseksi viestintäpäälliköksi. Nettopalkka ei ihan hirveesti tippunut, kun verotus laski. Todellisten työtuntien mukaan laskettuna tuntipalkka sen sijaan nousi huikeasti, kun lakkasin tekemästä ylitöitä (joista ei siis ollut erillistä korvausta, tein keskimäärin 10 h vkossa) ja tein osapäiväisenä vain ne pakolliset tunnit.



Ja mitä muuta sain? Aikaa harrastaa joogaa ja istuskella kotona, tehdä kotitöitä silloin kun huvittaa, aikaa käydä kävelyllä. Mahdollisuuden aloittaa lomat virkeinä eikä loppuunväsyneenä. Aikaa käydä lapsettomuushoidoissa. Ja sitten tulinkin spontaanisti raskaaksi, ja oli ihanaa olla koko raskausaika, kun ei tarvinnut töissä stressata matkustamista tai minuttiaikataulutettua palaveria palaverin jälkeen.



En ollut lainkaan sairaana raskauden aikana (kymmenen vuotta mua nuorempi duunikaveri joutui stressaavan työnsä aiheuttaman korkean verenpaineen ja supistelujen vuoksi saikulle vähän väliä), jäin äitiyslomalle kuukautta ennen laskettua aikaa ja säästin kesälomakuukauteni tälle vuodelle.



Ja vauva kun syntyi, olen seurannut facebookista sen ihmisen tekemisiä, kuka otti markkinointipäällikön tehtävät hoitaakseen, eikä harmita yhtään. Olen yli nelikymppinen, ja voi olla, että ura on mennyt vessanpöntöstä (kieltäydyin pari kuukautta sitten liiketoimintavastaavan duunista lapseni takia), mutta ei paljon haittaa.



Mun elämästäni on tullut niin paljon kivempaa ja musta itestä on tullut niin paljon rennompi kuin aiemmin :-)