Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävän käytös ärsyttää ja hävettää
10.05.2010 |
Olemme olleet kuin paita ja peppu ala-asteelta lähtien, hän oli kaasoni häissä ja esikoiseni kummitäti, mutta viimeisen 3 vuoden aikana hän on muuttunut täysin eri ihmiseksi.
Viikko sitten olimme yhdessä ulkona syömässä kahden muun ystävän kanssa ja voin vannoa, etten ollut ainut ketä hävetti istua samassa pöydässä tämän ystäväni kanssa. Hän ilmoitti kovaan ääneen mitä mieltä oli viereisessä pöydässä istuvista, kun he eivät olleet västäneet HÄNTÄ! Haukkui tarjoilijan, joka kerta kun tämä käveli ohi (ravintolassa oli hirvittävä kiire ja odotimme ruokia n. 45 min), ilmoitti tarjoilijalle kovaan ääneen, että tänne ei ainakaan enää tulla, kun palvelu on tällaista. Sekä minä (joskus tarjoilijana työskennellyt) että toinen ystävistä (ex-kokki) yritimme selittää, että ei se aina ole henkilökunnan vika, jos kestää jne.
Kaiken kaikkiaan ystäväni käytös on ollut nyt jo jonkin aikaa erittäin diivailevaa, kaikkitietävää ja jopa törkeää. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että meillä muilla kaveripiiristämme on jo väh. 1 lapsi ja kaikki muut naimisissa tai kihloissa, mutta hänen 11 vuoden seurustelunsa ei ole edennyt kuin yhteiseen asuntoon. Nyt on vain tullut se piste, että minä en oikein enää halua olla tekemisissä, sillä olen varma, että meillä olisi ollut kolmestaan hauskempi illanvietto ilman tätä diivaa. Ja näitä esimerkkejä olisi siis useampi samanlainen. En toisaalta halua katkaista kummin sidettä, vaikka on tullut myös hyvin selväksi, että hänen muut kummilapset (tyttöjä) saavat enemmän aikaa ja huomiota kuin poikani.
En tiedä oikein mitä tehdä. Mitä sinä tekisit tässä tilanteessa?
Kommentit (18)
kaikki ei tapahdukkaan enää just niin kuin itse haluaa tai heti-tässä-mulle ja nyt. lapsettoman ei tarvitse huolehtia toisen ihmisen tarpeista samanlailla kuin lapsen kanssa olevan. aina voisi ajatella myös muita, eikä vain itseään ja omia tarpeitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sitä mukaa, kun muut ovat menneet naimisiin ja saaneet lapsia on käytös muuttunut juuri tuohon suuntaan. Ja järjestelmällisesti ollut parempaa ystävää juuri sen kanssa, jolla ei lapsia, mutta kun toinen on raskautunut, niin ystävä vaihtoon yms. Ja tiedän, että hän itse haluaisi naimisiin ja lapsia, mutta kun mies ei halua niin jostain syystä suostuu miehen tahtoon ja sitä "kylmemmäksi" käytös muuttuu. No toivottavasti joku edes tajuaa minun ajatuksenjuoksuani :)
ap
Minäkään en jaksa yhdistää hänen huonoa käytöstään kateuteen, johon tunnut viittaavaan tuossa verratessasi hänen elämäntilannettaan. Mutta vieraantumiseen se elämäntilanteiden eroaminen kyllä johtaa!
Se on universaali tosiasia, että ihmiset kasvavat erilleen. Kun elämäntilanne muuttuu, ihminen muuttuu ja sen vuoksi olette muuttuneet eri suuntiin.
Kouluaikana teillä oli vielä samanlainen elämäntilanne ja paljon yhdistäviä tekijöitä. Nyt niitä ei enää ole samassa määrin.
Kuulostaa siltä, että kaverisi tosiaan on öykkärimäinen. Tosin minusta kenenkään ei tarvitse vaiti sietää sitä, että ruuan tulo kestää kolme varttia - siitä pitääkin antaa palautetta tarjoilijalle, tosin tietysti asialliseen sävyyn.
Miten ystäväsi mahtaisi reagoida, jos seuraavan kerran tuollaista tapahtuessa vedät hänet sivuun (negatiivista palautetta ei kannata antaa muiden kuullen, siitä herää vaan vastarinta) ja sanot hänelle, että "hei, tuollainen suunsoitto on noloa ja asiatonta, voisitko rauhoittua hiukan". Kokeile! Jos olette noinkin pitkän matkan tovereita, hänen pitäisi ymmärtää palaute. Jos ei ymmärrä, niin lopputulos on joka tapauksessa "toivottu" eli se, että kanssakäymisenne muuttuu vähemmän tiiviiksi.
psyykenhäiriöltä. En usko kateuteen vaan hänen persoonansa on ehkä muuttunut (diagnosoimattoman) sairauden myötä.
Mulla oli tosi raskasta lapsettomana, kun kaikki oli vetämässä jos jonkin sortin projekteihin ja apuja tarvittiin vaikka missä jne. Aikani oli aina töitten jälkeen suunniteltu muiden mukaan. Olin vielä niin lapsellinen, vaikkakin lähes 30, etten tajunnut kaikista kieltäytyä. Sitten se muuttui. Ensimmäisen lapsen jälkeen olen saanut olla rauhassa, koska lapsiperheen apua ei odoteta samalla lailla kuin lapsettomien. Nyt on jo useampi lapsi ja kyllä todella allekirjoitan ton väitteen, että lapsettomista otetaan kaikki hyöty. Voisko se olla syynä, että on monta rautaa tulessa, ja nyt alkaa tulla stopin aika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ylimääräisen työn väsääminen ja muu vapaa-ajan täyttö kaiken maailman menoilla sitä tyhjyyden täyttöä vai, ettei osaa sanoa ei. En ole täysin varma siitä kumpaa olisi. Toisaalta tuntuu, että hän myös itse tykkää tehdä paljon kaikkea joka paikassa, pönkittääkseen omaa erinomaisuuttaan...koska toisaalta hänellä kyllä riittää aikaa lomailuun, kun käyvät n. 5xvuodessa ulkomailla + risteilyt siihen lisäksi.
Ja kyllä olisin mielelläni sitä palautetta antanut tarjoilijalle, mutta eipä siinä enää kehdannut katsoa tarjoilijaa edes silmiin ystäväni avautumisen jälkeen. Ja totta myöskin, että eri elämäntilanteet vievät erilleen, mutta on minulla ystäviä, joiden kanssa suhteet eivät ole muuttuneet miksikään vaikka heillä ei vielä lapsia olekaan. Ja kuvittelin vielä 3 vuotta sitten, että myös tämä ystävä pysyisi aina tapahtui mitä vaan. Joku myös kirjoitti, että kun on lapsia osaa ottaa muita huomioon jne. Se on juuri pointti, että tämä ihminen on ennen ollut juuri sellainen ystävällinen, huomaavainen, kannustava ja nyt parissa vuodessa muutos murrosikäisen käytökseen. No täytyy katsoa kuinka käy; itse päätin, että minä en ole se joka ottaa seuraavan kerran yhteyttä häneen.
ap
asiakkaan vika ole jos ruokien tulo kestää, pikemminkin henkilökunnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette kavereita niin pitkän ajan takaa, mikset ota asiaa puheeksi hänen kanssaan vaikka kahden kesken? Esim. sanomalla, että olet huomannut viime aikoina, että hän on ollut kovin kireä, onko joku hätänä tai voitko jotenkin auttaa? Ehkä kaverisi tuntee itsensä ulkopuoliseksi perheellisten keskellä ja paha olo purkautuu sitten ulospäin noin.
Nainen on mun pitkäaikainen ystävä ja hän alkoi jossain kohtaa seurustella tämän nykyisen miehe kanssa, eivät ole naimisissa tms.
Nainen oli pitkään sinkkku ennen tuota seurustelusuhdetta ja hänestä alkoi loppuaikoina kuoriutua juuti tuommoinen ärsyttävä, valittava bitch.. Kuulin hänen työpaikaltaankin, ettei hänestä enää pidetty yhtään kun alkoi päteä siellä ja täällä -kuului asia hänelle tai ei.
Siis löysi tuon miehen, joka tuntuu olevan samaa kaliiperia.
He kutusivat meidät sitten kerran syömään erääseen ravintolaan ja niinpä menimme sinne nelistään sitten. Alku oli ihan kivaa ja aika kului alkudrinkkien ja maljojen kohotusten kanssa mallikkaasti. Ruuat tilattiin ja viini yms. suosituksia kyseltiin jne.
Kun sitten ruuat tulivat, löivät nämä ystävät meidät ihan ällikällä: siinä samassa alkoi tarjoilijoiden haukkuminen! Ihan hirveetä ja fiilis meni koko illasta ihan läskiksi. He moittivat tarjoilijoita sekä alun odottelusta (joka ei tosiaan ollut pitkä ja saatiin kerrata kuulumisia ihan rauhassa ja kilistellä, meillä oli oikeasti kivaa ja mukavaa), ruuan tulemise hitaudesta, ruoka-annosten ulkonäöstä -epäilivät ihan yhteen ääneen että mahtaako heidän tilattu häränfilee edes olla härkää ja lieneekö punaviinikastike punaviiniä nähnytkään jne..
Olimme ihan tyrmistyneitä mieheni kanssa. Kun he sitten alkoivat meidänkin annosten puolesta sättiä tarjoilijoita, puutuin minä peliin. Sanoin, että haukkukaa vain omasta puolestanne, mutta älkää vetäkö meitä tuohon.
Olivat ihan hirveän hämmästyneitä että miten VOIN olla tyytyväinen tähän paikkaan jne. Kerroin että no itse suosittelitte ja olin jo tosi vihainen koko jupakasta.
Ruuat syötiin, viinit juotiin mutta täytyy sanoa, että koko loppuillaksi suunniteltu illanvietto jäi tyngäksi.
Mikä toisia siis oikeasti vaivaa? Voiko valittaminen olla elämäntapa? Itse valitan vain ja ainoastaan aiheesta. Kun tiedän olevani oikeassa, saan kyllä suuni auki enkä jää väittelyssä toiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska hän siis ottaa ystävikseen aina uusia lapsettomia, joiden kanssa viettää enemmän aikaa, enkä ole enää aikoihin itse kertonut kovin henk.koht asioita, koska en luota siihen, ettei hän puhu asioistani muille. Lähinnä se on sellaista jutustelua, tai minä kuuntelen miten hänen työpaikallaan kukaan ei osaa mitään ja kerron mitä itse olen puuhaillut tms. Hän vain yhtäkkiä lopetti esim. suhteestaan puhumisen niin minulle kuin muillekin, ja niin minäkin olen sitten pikkuhiljaa tehnyt.
Jos nyt tapaisimme, niin emme varmaankaan olisi ystäviä.
Olemme olleet kuin paita ja peppu ala-asteelta lähtien, hän oli kaasoni häissä ja esikoiseni kummitäti
Joten varmaankin voit ottaa asian puheeksi hänen kanssaan.
Minusta tuollainen "välien viilentäminen" tai jopa katkaiseminen on typerää, osoittaa sosiaalista kyvyttömyyttä jos ei edes yritä tehdä ongelmalle mitään ensin. ELi siis nostaa kissa pöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jatkaa, että minusta se jo kertoo paljon, että eivät pariin viime kertaan ole itse saaneet taksia. En tiedä onko takseilla "mustaa kirjaa", mutta esim. viimeksi odottivat melkein 2 tuntia kyytiä. Lopulta taksikeskuksestakaan ei enää vastattu hänelle ja sitten toinen ystävä soitti omasta puhelimesta (hänelle vastattiin heti) ja tiedusteli miksi ei ole taksia kyseiseen osoitteeseen tullut, keskuksesta pahoiteltiin ja kerrottiin, että pyyntö oli kuitattu 7 kertaa, mutta kukaan ei vastannut siihen...sattumaa tai ei, mene ja tiedä.
ap
mutta mielestäni yrität jotenkin vääntää ystävästäsi kateellista nimenomaan SINULLE. Siis hänen käytös on tökeröä, ihan varmasti on. Mutta sillä tuskin on mitään tekemistä lapsettomuuden kanssa. Lisäksi, on oikeastaan täysin luonnollista että hakeutuu toisten lapsettomien seuraan. Ainakin minun kokemukseni mukaan ystävän tulo äidiksi tarkoittaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki täällä teilaa ilman muuta tuon kateus-selityksen mutta voihan sekin olla totta. SIinä tapauksessa siis että ap:n ystävä kovasti itsekin tahtoisi naimisiin ja lapsia mutta mies ei vaan suostu. Kyllä silloin voi ihmisen olla vaikea iloita siitä että "kaikki muut" saa mutta minä en.
mutta mielestäni yrität jotenkin vääntää ystävästäsi kateellista nimenomaan SINULLE. Siis hänen käytös on tökeröä, ihan varmasti on. Mutta sillä tuskin on mitään tekemistä lapsettomuuden kanssa. Lisäksi, on oikeastaan täysin luonnollista että hakeutuu toisten lapsettomien seuraan. Ainakin minun kokemukseni mukaan ystävän tulo äidiksi tarkoittaa sitä.
siinä voi lapsettomalla olla aika ulkopuolinen olo. Etenkin, jos niitä itse haluiaisi, mutta jostain syystä niitä ei kuitenkaan ole.
siinä voi lapsettomalla olla aika ulkopuolinen olo. Etenkin, jos niitä itse haluiaisi, mutta jostain syystä niitä ei kuitenkaan ole.
Lisäksi lapsettomien omat asiathan eivät ole yhtä "tärkeitä". Esim jos lapsettoman isä on sairas tai suhteessa ongelmia tai työpaikalla huono ilmapiiri, se ei ole yhtä rankkaa eikä mitään, koska hän on lapseton.
Itse sain ekan lapseni vasta yli 30-v. ja ehdin sitä ennen todistaa vuosia tätä.
omituinen ajatuksen juoksu sinulla, että huono käytös johtuisi siitä ettei hänellä ole lapsia? Miten ihmeessä tällaiseen johtopäätökseen päädyit? Ja miten hänen seurustelutilanteensa liittyy tähän?
Käytös on huonoa, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta eihän diivailu lasten saamiseen liity!!