Ulkosuomalaisia tai Suomeen takaisin muuttaneita paikalla?!

aina on poislähtiessä haikea olo, lentokentällä tekee pahaa ja haalin viimeisilläkin pennosilla Suomi-matkamuistoja, Stockalta syötävää jne..

Kotimme on sisustettu lattiasta kattoon suomalaisella muotoilulla ja suomalaisilla huonekaluilla. Suomalaisuus on minulle erittäin tärkeää ja olen siitä ylpeä.

Kaipaan niin Helsingin raitiovaunun kolinaa, oikeaa kevättä ja syksyä, ja kunnon saunaa..

Olen itsekkin "melankolinen suomalainen" se minusta ei ole koskaan karissut täällä pois, en pidä kun vieraat ihmiset tulevat jutteleman..

Kuitenkin olen sopeutunut vuosien varrella enkä ole siis kuitenkaan mikään suomalainen jörö..



Joten luulen että jotenkin tulisin Suomeen sopeutumaan.



ap

Muistan nämä keskustelut vuosien takaa, silloin jo kaipasin takaisin ja olin kateellinen kun muutit (vaikka kaduitkin..)

aina on poislähtiessä haikea olo, lentokentällä tekee pahaa ja haalin viimeisilläkin pennosilla Suomi-matkamuistoja, Stockalta syötävää jne.. Kotimme on sisustettu lattiasta kattoon suomalaisella muotoilulla ja suomalaisilla huonekaluilla. Suomalaisuus on minulle erittäin tärkeää ja olen siitä ylpeä. Kaipaan niin Helsingin raitiovaunun kolinaa, oikeaa kevättä ja syksyä, ja kunnon saunaa.. Olen itsekkin "melankolinen suomalainen" se minusta ei ole koskaan karissut täällä pois, en pidä kun vieraat ihmiset tulevat jutteleman.. Kuitenkin olen sopeutunut vuosien varrella enkä ole siis kuitenkaan mikään suomalainen jörö.. Joten luulen että jotenkin tulisin Suomeen sopeutumaan. ap

Minä taas "en ollut suomalainen" edes nuorena vielä Suomessa asuessani ja Saksassa olin kuin kala vedessä. En ole luonteeltani melankolinen ja minulla on aina asiaa... Niinpä nyt paluumuuton jälkeen olen kuin kala kuivalla maalla, menee hermot kun ihmiset eivät hymyile, eivät tervehdi, eivät puutu, eivät elä yhdessä.

Meillä ei ole koskaan ollut mitenkään "suomalaista" kotona, ei sisustusta eikä muutakaan tavaraa, enkä ole esim. lukenut suomeksi mitään sitten lukioaikojen. Kysyin juuri mieheltä, mikä meillä olisi ihan tavallista saksalaista ja hän sanoi vain "alles"...

ja aamukahvit pitää juoda muumimukeista.



ap

Muistan nämä keskustelut vuosien takaa, silloin jo kaipasin takaisin ja olin kateellinen kun muutit (vaikka kaduitkin..)

Täällä sitä vielä roikutaan, sekä av:lla että Suomessa:-P

t.SannaS. eli 18/28/38

PS: tämä suomessa-asuminen on käynyt kamalasti voimille (fys.+psych), eli jos olin luvannut pitää yhteyttä, olen pahoillani etten ole. En yleensä edes jaksa osallistua keskusteluihin, luen vain, joskus tulen tökkimään mielipiteitäni täältä kivenkolosta;-)

Mutta lapsikin muistelee yhä Ruotsia, vaikka on asunut täällä jo yli puolet elämästään.

Siellä ihmiset olivat positiivisempia, päivähoito ja terveydenhuolto laadukkaampaa...

Ikinä en muuttaisi takaisin, vaikka joskus onkin koti-ikävää.



Tosin monet Suomen plussapuolet on täällä nykyisellä asuinpakallammekin vähintään yhtä hyviä (terveydenhuolto, turvallisuus, koulu - luontoakin on lähellä paljon enemmän kuin Hesan keskustassa asuessamme).



Itse tunnen entisiä ulkkariperheitä, jotka ovatpalanneet Suomeen, ja suurella osalla on takaisin sopeutuminen ollut tuskaisaa.



Kielitaidottomalle ulkkaripuolisolle Suomeen mutto on todella kova pala. (Kokemusta on omasta perheestä ja tuttavapiiristä.) Avioliitto joutuu usein koetukselle. Siinä ottaa aikamoisen riskin, erityisesti jollei mieluisan työpaikan löytyminen ole etukäteen jo takuuvarmaa.

enkä tiedä mitä tehdä..

Toukokuussa päätimme alustavasti jäädä vielä hetkeksi tänne ja nyt eilen mies ilmoitti että lähdetään sinne Suomeen vuoden lopussa..

Asunto meillä on joka tapauksessa jo kaupan koska olisimme täällä muuttamassa isompaan, paniikki iskee ja nämä asiat alkvat TAAS pyörimään päässä,

asiallisia vastauksia ja apua asianomaisilta, kiitos!!!

Ja minne te olittekaan muuttamassa?

Miten vanhat lapset?

Työtilanne? Suomessa ei mikään hyvä työtilanne nyt, jos ei ole paikkoja tiedossa valmiiksi.



Itse asun Sveitsissä, mies täällä töissä, eikä ole tällä hetkellä alan töitä Suomessa.

ei vaan enää saa samassa paketissa Suomessa

Suomessa on tällä hetkellä tosi huono työtilanne sellaisille, jotka eivät osaa suomea, vaikka olisikin korkea koulutus. En lähtisi, jos miehelläsi ei olisi varmaa työpaikkaa täällä tiedossa. Ei ole mitään takeita siitä, että hän saa töitä edes kahden vuoden sisällä. Miehesi tuskin viihtyy täällä, jos hän ei saa töitä.

Viimeiset 10 vuotta ollaan asuttu Ranskassa, josta mies kotoisin. Lapset täällä koulussa ja nyt kolmas tulossa. Toinen jalka on koko ajan Suomessa, vietetään siellä niin paljon aikaa kuin mahdollista, ja lähes viikoittain puhutaan siitä, että muutettaisiin Suomeen pysyvämmin. MUTTA: jos haluammekin takaisin Ranskaan, lapset ovat jääneet täkäläisestä koulusta niin paljon jälkeen, että uudelleen aloittaminen voisi olla heille liian stressaavaa. Mies joutuisi irtisanomaan työnsä ja Suomessa luvassa vain keikkaluontoisia hommia (onneksi edes niitä!). Eli menettäisi esim. eläkkeen. Uudestaan samanlaista työtä olisi tod.näk. tosi vaikea löytää tältä alueelta.



Suomessa houkuttelee vapaus. Täällä lapsia ei voi päästää ulos leikkimään tai yksin kouluun, koska autoja kulkee joka paikassa ja esim. kävelyteitä ei ole. Kavereita ei ehdi nähdä kun koulupäivät ovat niin pitkiä. Suomessa olisi enemmän aikaa leikkiä vapaasti ja harrastaa. Suomessa emme tarvisi autoa koska julkiset toimivat hyvin ja sekin toisi vapautta. Koulu on myös Suomessa vapaampaa ja stressittömämpää kuin täällä. ITselläni olisi helpompi löytää töitä Suomesta, samoin kaverit löytyvät sieltä.



Mies nauttii Suomen luonnosta ja elämän helppoudesta (hyvästit shekeille, asioiden hoitamisen vaikeudelle, autoriippuvuudelle ja yleiselle monimutkaisuudelle ;-)), mutta epäröi suomalaisten juomakulttuuria, joka vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin. Ts. jos haluat "piireihin", asiaan kuuluu kännissä öykkäröinti. Selvin päin ei oteta yhteyttä, kännissä julistetaan suunnilleen rakkautta. Ei varmasti koske kaikkia suomalaisia, mutta näissä hänen valmiissa piireissä kyllä. Suomen kieli on myös vielä vähän onnetonta, eli se tuo paineita. Motivaatiota kyllä löytyy.



Tällaisia asioita siis täällä pohdiskellaan. Itse lähtisin kyllä saman tien Suomeen jos voisin, mutta perheellisenä on pakko miettiä asiaa kaikkien näkökulmasta. Joku kompromissi ehkä olisi mahdollista löytää, sitä odotellessa...



Ap:lle sanoisin että jos on mahdollista kokeilla suomessa asumista vaikka vuosi tai pari, mutta jättää Espanjan ovi raolleen, go for it. Jos lähtö on lopullisempi, miettisin vielä. Miehen työ ja kielitaito varmasti suurimmat "esteet" sopeutua. Jos ne asiat kunnossa, tai mies joustava luonteeltaan, sinne vain. Tänne jää peräänne yksi kateellinen :-)

mies on korkeasti koulutettu ja joitain suhteita saattaisi toivottavasti löytyä..

Lapset eskari-ikäinen ja vauva.

Mutta missään tapauksessa emme lähde ilman että vakkaripaikka on ja hyvä palkka, ei mitään työkkärin kursseja missään nimessä!

Ja Ranskasta ap:kin siis on ja aikalailla samanlaisia aatoksia ja pelkoja kun ylemmällä ranskiksella..



ap

Olen asunut ulkomailla, muuttanut takaisin Suomeen ja palannut takaisin ulkomaille. Miksi nain ison ja vaivalloisen prosessin piti syntya?



En ollut realisti. Luulin, etta Suomessa sukulaisten kanssa vietettaisiin enemman aikaa ja mummut mielellaan hoitaisivat lapsia. Toisin kavi, kaikilla on omat kiireensa.



Unohdin, miten uuvuttavaa tyoelama ja kylmyys, pimeassa Pohjolassa on.



Lapset pelastyivat pultsareita ja niita mustiin pukeutuneita nuoria. Naapurit eivat tervehtineet edes hississa.



Ihmiset eivat valita ulkonaostaan. Rakennukset ovat laatikkomallisia.



Asunnot ovat pienia eli missa lapset voivat leikkia kurjalla saalla? He katselevat television onnettomia lasten ohjelmia ja varovat aiheuttamasta aanta, ettei naapuri hairiinny!



Tupakkaa et saa polttaa edes omalla parvekkeellasi.



Ihmiset ovat virallisia ja kaikki small talk on turhaa. Suomen kielen oppimien ei muuten ole mikaan iso meriitti kansainvalisesti, mutta ranskan taito on kuin panisi rahaa pankkiin.



Mieti, mieti ja kuten moni on ehdottanut, tee vaikka useammin reissuja Suomeen, jos koti-ikava iskee.

Kokeilin paluumuuttua Suomeen kahden vuoden ajan ulkomaalaisen ex-vaimoni kanssa 2002-2004 saatuani Helsingistä työpaikan reilun 3000 euron palkkatuloilla. Luulin tuon riittävän, mutta se oli virhe, varsinkin kun esikoisemme syntyi tuona aikana. Velkaannuin Helsingin uskomattoman kalliiden vuokrien ja muiden kustannusten takia (ei kolmihenkinen perhe elä 2000 euron nettotuloilla Helsingissä), eikä vaimo koskaan sopeutunut Suomeen sosiaalisten suhteiden puuttumisen, hintatason, ahtaiden asuntojen ruokakulttuurin ja pitkien talvien takia. Minulla oli tosin paljon ystäviä ja sukulaiset Suomessa.



Muutimme sitten takaisin maailmalle ja sain aluksi työpaikan vaatimattomalla palkalla, jolla yllättäen elintaso parani, velat tulivat maksettua ja rahaa jai säästöönkin. Sain 120m2 työsuhdeasunnon ja koko perheelle ilmaisen terveydenhuollon ja yksityisen loistavan kansainvälisen päiväkodin lapselle - samalla hinnalla, jonka olin maksanut Helsingissä JULKISESTA päiväkodista.



Olen myöhemmin eronnut (ja pariutunut uudestaan:) ja saanut töitä kansainvälisestä firmasta. Elintaso on noussut varsin huimasti. Tienaan nettona lähes tuhat euroa enemmän kuin tienasin Suomessa bruttona ja elinkustannukset ovat melko tarkalleen puolet Helsingin hintatasosta. Asun suurkaupungin keskustassa 3 huoneen ja keittiön asunnossa kaikin mukavuuksin avovaimoni kanssa ja maksan vuokraa 500 euroa kuussa. Tuhansia euroja on jäänyt säästöön muutaman kuukauden aikana, koska raha ei enää tunnukaan katoavan samalla tavalla menoihin. Sairaustapauksissa käytämme ainoastaan yksityislääkäreitä, koska ne ovat edullisia ja yksityinen terveydenhoito loisteliaassa kansainvälisessä terveyskeskuksessa todella halpaa, eikä tarvitse jonottaa.



Minulle tämä sopii toistaiseksi. Minulla on kolme yliopistotutkintoa ja naurattaa vieläkin, että suomalainen tunnettu firma kosiskeli minua taannoin leipiinsä (muuttamaan takaisin Suomeen) ja tarjosi "muhkeat" 3300 euroa kuussa bruttopalkkana. Oli kuulemma hyvä tarjous projektipäällikön paikasta. Ja paskat, ei kiinnosta noilla tulotasoilla muuttaa takaisin ja kurjistaa omaa tulo- ja elintasoaan.



Älkää ymmärtäkö väärin. Suomi on minulle se ainoa kotimaa ja rakastan Suomen luontoa, kesää ja ystäviäni, jopa suomalaista mustaa huumoria ja ruokaakin. Mutta mielellään asun maailmallakin, kun tunnen, että työnantaja arvostaa työpanostani, eikä kaikki tienattu mene samantien - on varaa hieman luksukseenkin, kuten syömiseen ulkona vaikka joka päivä ja harrastamiseen kaikenlaiseen - vaikka maksan myös avovaimoni koko elämisen, kun hän vielä opiskelee.

Suomen ruokakulttuuri hirvittää, epäsosiaalisuus...

olivat minulle vaikeita kummallakin kerralla takaisinpäin muuttaessa :/

Jollain tavoin niihinkin tottuu, ja oppii sietämään.

Mutta ei täällä nyt niin kamalaakaan ole. On täällä paljon hyvääkin, kunhan vaan itse osaa pitää kiinni iloisesta elämänasenteesta eikä välitä murjottajista ;)