Ulkosuomalaisia tai Suomeen takaisin muuttaneita paikalla?!

Me asumme Suomessa, mutta miehelläni on jatkuva kaipuu kotimaahansa (Espanja). Haaveilemme muutosta, mutta samalla olemme tuskallisen tietoisia siitä, kuinka paljon vaikeampaa lapsiperheen elämä Espanjassa olisi. Samoin työllistyminen erityisesti nyt, työttömyyden ollessa n. 20 %. Kahden kulttuurin perheissä kaipaa aina puoliksi jonnekin...

täällä ulkomailla...? Eli Suomi vs. muu maailma, yhteen nippuun vaan?



Tanska, Nigeria, Tasmania, Lähi-Itä, yhteen pussiin vaan.

ominaispiirteensä, hyvät ja huonot puolensa. Se lienee aika selvää, mitkä ne on Suomen kohdalla ja jokainen miettii kohdallaan, onko plussaa enemmän kuin miinusta.

Hienointa olisi, jos pystyttäisiin ottamaan onkeen niitä hyviä asioita muualta Suomeen ja päin vastoin. Esimerkiksi meidän lasten kouluissa on puolin ja toisin kiinnostuneena kyselty ja kuunneltu kokemuksia koulusysteemeistä. Samanlaista uteliaisuutta toivoisi muuallakin yhteiskunnassa.

On sitten musta-alkoista porukkaa tänään linjoilla...täällä ulkomailla...? Eli Suomi vs. muu maailma, yhteen nippuun vaan?

Tanska, Nigeria, Tasmania, Lähi-Itä, yhteen pussiin vaan.

ja missään nimessä emme ole muuttamassa Suomeen ennen kun miehellä on vakituinen työpaikka ja vähintään yhtä hyvä palkka kun nyt, tai oikeastaan tarvitsee enemmänkin koska kaikki on Suomessa kalliimpaa. Kauhistuneena katselin äsken asuntojen hintoja..

...

Että voisin ikkunasta katsella kun lapset leikkivät pihalla.. ap

Ainakin kun esim. Keski-Euroopan palkkoihin verrattuna. Meillä esim. elintaso laski huimasti Suomeen muutettuamme. Asuminen ja ruoka, vaatteet, käyttöesineet jne ovat todella kalliita.

Julkisen puolen terveydenhuolto on myös siinä mielessä huonoa, ettei hoitoon tahdo päästä:-( Jos ei ole työterveyshuoltoa tai jotain yksityistä vakuutusta (jota ei niin vain saakaan ja joka on kallis), ei parane sairastua tai teloa itseään.

Ja vielä tuosta lasten ulkona leikkimisestä - koko ajan saa olla sydän syrjällään, koska lapset ovat "kaikkialla" oman onnensa nojassa ja kiusaaminen ja uhkailu jokapäiväistä.

En ole 6:n vuodenkaan jälkeen vielä tottunut Suomessa asumiseen:-(

Suomeen palaamisessa. Olin viisi vuotta poissa. Palasin takaisin 3 v sitten.



No, muutamia asioita on, mutta yhtä haluan kommentoida:



En ymmärrä yhtään tätä marmatusta ihmisistä! Minusta ihmiset ovat mukavia. He osaavat käyttäytyä. He ovat yleensä kohteliaita. Sinua kohdellaan juuri niin kuin sinä kohtelet heitä. - Vai onko tämä paikkakuntakysymys? Vai sosiaaliluokkakysymys?

Tämä on kuitenkin minun kokemukseni Helsingistä.

tai tänne palanneiden tapa näyttää meille muille vaatimattomammille, että he ovat asuneet suuressa maailmassa ja heillä on jotakin enemmän sen takia kuin meillä muilla.

ja missään nimessä emme ole muuttamassa Suomeen ennen kun miehellä on vakituinen työpaikka ja vähintään yhtä hyvä palkka kun nyt, tai oikeastaan tarvitsee enemmänkin koska kaikki on Suomessa kalliimpaa. Kauhistuneena katselin äsken asuntojen hintoja.. ... Että voisin ikkunasta katsella kun lapset leikkivät pihalla.. ap

Ainakin kun esim. Keski-Euroopan palkkoihin verrattuna. Meillä esim. elintaso laski huimasti Suomeen muutettuamme. Asuminen ja ruoka, vaatteet, käyttöesineet jne ovat todella kalliita. Julkisen puolen terveydenhuolto on myös siinä mielessä huonoa, ettei hoitoon tahdo päästä:-( Jos ei ole työterveyshuoltoa tai jotain yksityistä vakuutusta (jota ei niin vain saakaan ja joka on kallis), ei parane sairastua tai teloa itseään. Ja vielä tuosta lasten ulkona leikkimisestä - koko ajan saa olla sydän syrjällään, koska lapset ovat "kaikkialla" oman onnensa nojassa ja kiusaaminen ja uhkailu jokapäiväistä. En ole 6:n vuodenkaan jälkeen vielä tottunut Suomessa asumiseen:-(

Meilla on ihan sama tilanne, kuin ap:lla. Suunnittelemme muuttoa noin vuoden paahan. Mies ei puhu suomea, eika toita ole suomessa. Tyokkariin paasee, jos ottaa lahtomaan tyovoimaviranomaisilta lausunnon tyottomyydesta. Jos ymmarsin oikein, 10 kk kotiuttamiskoulutus alkaa siita. Mm. kielikurssi. Me ollaan ajateltu niin, etta ma palaan omiin toihini ja mies on karenssiajan ( ei ole tyoton omassa kotimaassaan, joten ei paase tyokkarin kursseille heti) kotona lasten kanssa ja mina raadan selka hiesta markana toita. Meilla on viela 3 koiraa, joten iso talo pitaa olla. Helsingissa on espanja-suomi -luokka ja sinne olisi tarkoitus lapset aikanaan ilmoittaa. Ei meilla ole mitaan ruusuisia kuvitelmia paluusta, mutta ollaan nyt just kumpikin valmiita kokeilemaan valilla kotimaata. Me sovittiin niin, etta ollaan 1 vuosi ja paatetaan sitten, mita tehdaan, missa eletaan.



Kuten sanottu, kaksi kulttuurisissa perheissa ollaan aina puoliksi kummassakin kulttuurissa, eika taydellinen sopeutuminen suomeen ( tai toiseen maahan) ole ainakaan meilla realistinen toive.



Ma suosittelisin yrittamaan ja jos ei suomi natsaa niin palata voi. Alkaa siis polttako siltoja takaanne :)

ihan kauheaa :( eli ei kannata sitäkään kadehtia.Mielestäni se kertoo paljon ruoan tasosta,että meidän lasten lempiruoka koulussa on puuro...

ihan kauheaa :( eli ei kannata sitäkään kadehtia.Mielestäni se kertoo paljon ruoan tasosta,että meidän lasten lempiruoka koulussa on puuro...

Tiedät varmaan, että suurimmassa osassa maailmaa ei edes kouluruokaa ole - ainakaan ilmaista. Kasvata kakarasi ja itsesikin kunnioittamaan ruokaa, en tajua kuinka aikuinen ihminen voi kirjoittaa tuollaista paskaa palstalle..

Me olemme myös kaksikulttuurinen lapsiperhe ja asumme Suomessa. Mieheni on tekniikan alan tohtori ja itselläni on maisterin paperit muulta alalta. Mieheni etsii tällä hetkellä uutta työpaikkaa ja haluaisimme toisaalta pysyä Suomessa, mutta en ole varma, kuinka realistista on kuvitella hänen saavan täältä hyvää työpaikkaa.



Teidän kirjoituksia luettuani ajatus ulkomaille muutosta ei tunnu enää lainkaan huonolta... :)



Voisin kuvitella jääväni jopa kotiäidiksi jos se vain taloudellisesti olisi mahdollista. Näin ei Suomessa asuessa ole. Toisaalta, jos haluaisin itse töihin, niin eikös päiväkotimaksut ole todella korkeita useissa maissa??? Ainakin Briteissä näyttäisi maksavan kahden lapsen päivähoito päiväkodissa noin 1000 puntaa kuukaudessa. Kenellä moiseen on varaa?



Olen asunut opiskeluaikoinani muutamassa maassa eri maanosissa lyhyehköjä aikoja ja kulttuurishokki on ollut aina pahin juuri kotiin palatessa. Pimeys, ihmisten örkkiys ja yleinen apeus ahdistavat. En itse pidä suomalaisessa elämänmenossa siitä, että ihmiset varsinkin perheen perustamisen jälkeen koteloituvat koteihinsa eivätkä enää pidä yhteyttä ja tapaa toisiaan. Ja sekin risoo, ettei lasten kanssa voi täällä oikein tehdä mitään sellaista mikä itseä kiinnostaisi.

Ymmärrän tilanteesi, itsekkin asuin 15 vuotta ulkomailla ja nyt viimiset 3 vuotta täällä Suomessa. Kaipuu takas Espanjaan oli todella kova varsinkin aluksi kun ei täällä tuntenut ketään ja kotona ollessa (silloin raskaana) oli todella yksinäistä. Onneksi miehellä oli alusta asti töitä täällä, muuten ei olis muutettukaan. Nyt alkaa jo helpottaan mutta ehkä vielä muutetaan takas kunhan työtilanne taas sielläpäin paranee. Mieti tarkkaan, voittehan aina lomailla Suomessa!

Tämä on yksi niitä asioita, joita en Suomessa edes ymmärtänyt. Puhutaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen, on ilmainen koulutus, puhdas luonto, ilmainen terveydenhuolto, maailman lahjomattomin kansa, maailman kilpailkukykyisin kansa jne.



Olen huomannut, että muualla maailmallakin asiat voivat olla hyvin. Ne voivat olla paremminkin kuin Suomessa. Mutta Suomesta pitää lähteä pois ja avoimin mielin tutustua kohdemaahan. Sitten sen vasta ymmärtää.



Itse en usko enää palaavani Suomeen kuin lomailemaan. Olen huomannut, että minun on ollut helpompi toteuttaa itseäni ja unelmiani toisella mantereella toisessa kulttuurissa. Itse asiassa minusta on kiva olla hyvällä tuulella, yritteliäs, puhua tuntemattomille, pitää ovia auki ventovieraille, nauttia ylellisyydestä kuten väljästä asumisesta ja helposta liikkumisesta.



Suomi on hieno maa, mutta minusta se ei saanut esille parhaita piirteitäni. Olin opiskelu- ja työputkessa. Ainoa tarkoitus oli keskittyä työelämään ja ahertaa niin kauan kuin pääsen eläkkeelle. Hankkia perhe ja pistää lapset kokopäivä hoitoon, jotta saamme mieheni kanssa riittävästi varallisuutta että voimme esim. matkustaa kerran vuodessa. Kotimme olisi ollut kerostalossa, työauto todennäköisesti miehellä. En olisi koskaan löytänyt niitä voimavaroja, joita minulla on. Enkä olisi koskaan oppinut tuntemaan lapsiani, kuten heidät nyt tunnen. Voisin olla aika vaikutusvaltainen ja todennäköisesti olisin jo opiskellut jo toisen tutkinnonkin pärjätäkseni kilpailussa....

Miksi ihmeessä ette ole palanneet takaisin?

Kaikki säästöt (no ei niitä nyt mitään satojatuhansia ollutkaan) menivät muuttoon ja ensimmäisenä vuonna.

Olin 3v kotihoidontuella ja siitä lähtien olen ollut työtön, joten rahaa muuttoon ei ole.

Toisekseen lapset ovat aloittaneet koulun, olemme ajatelleet että on parempi antaa heidän käydä koulua muutama vuosi Suomessa ja muuttaa vasta sitten. Heidän ikätoverinsa toisessa kotimaassa ovat jo vuotta pidemmällä joten tuo ero täytyisi saada kurottua umpeen etteivät joudu vuotta nuorempien luokalle.

t. 18

Miksi pitää tulla sörkkimään ja sekoittamaan ketjua jos aihe ei ollenkaan liikuta!!?

näin olen emme "polttaisi siltoja" takanamme ja voisimme palata jos kaikki menee pieleen.

Esikoinen olisi ensi vuonna juuri kouluunmenoiässä, joten ajoitus olisi täydellinen koulu-uran alkamiselle (vaikka on täkäläisittäin ollut jo koulussa monta vuotta..)

Jos ei yritetä, niin sekin jää kaduttamaan, nyt olisi se sauma ja en tiedä,koska elämässä se seuraavan kerran tulisi..



ap

Jos ei yritetä, niin sekin jää kaduttamaan, nyt olisi se sauma ja en tiedä,koska elämässä se seuraavan kerran tulisi.. ap

Siis ettei tarvitse jossitella...

Kyllähän se kaduttaakin usein, kun oli tälläinen "Griff ins Klo" (terveisiä tutuille...;-)), mutta ainakin lapset ovat oppineet suomea ja tuntemaan isovanhempansa. Kärsitään sitten heidän vuokseen;-)

t. 18/28

Minulla on paljon suomalaisia ystäviä joihin ulkomailla asuessani tutustuin. Osa heistä on elinikäisiä vaikka asuvatkin nykyään ympärimaailmaa. Minusta yksi asia ainakin meitä yhdisti ja se oli se, että melkeinpä kaikki meistä muutti alunperin ulkomaille (meidän tapauksessa Isoon-Britanniaan), koska a) etsivät itseään b)halusivat päästä haastavasta parisuhteesta ja c) eivät vain katsoneet olevansa kotonaan täällä Suomessa. Varmaan jotain muitakin syitä muuttoon oli. Moni meistä palasi takaisin ennemmin tai myöhemmin ja moni on vielä reissussa. Muutama haaveilee kotiin muutosta ja ihan faktana tiedän, että muutama ei ikinä muuttaisi takaisin Suomeen. Pitää vähän tutkiskella itseään ja ehkäpä kokeilla miltä se Suomessa asuminen tuntuu. Minä itse lähdin alunperin ulkomaille vuodeksi ja olin valmis palaamaan kotiin jo 6kk päästä. Jotenkin aika vierähti ja kotiin paluu oli vasta 5 vuotta myöhemmin. Aina oli kova koti-ikävä vaikka ystäviä olikin paljon. Suomalaisuus on aina ollut minulle tärkeää ja jotenkin aina kun kuulinkin suomenkielisen englannin tiesin heti, että suomalainen kyseessä ja kova hinku oli päästä juttelemaaan. Minä itse rakastan suomalaisia, sitä, että sanomme sen mitä ajattelemme. Kun kysytään mitä kuuluu, voi sanoa suoraan, että itse asiassa päin honkia, kuopus nukkui viime yönä 4h jne. Meillä on karski huumori ja jäyhät tavat, mutta se nyt vain on osa meidän perimää ja kasvatusta. Tietysti tietyissä asioissa voisimme olla parempia, mutta ei voi olla täydellinen.



Toisille Suomi sopii ja toisille ei. Joskus ei auta kuin kokeilla. Onneksi oma mieheni on aina ollut kiinnostunut Suomesta, sen kulttuurista ja historiasta. Suomenkielikin onnistuu ainakin jollain tasolla.



Turha tästä asiasta on tapella.

ainahan sitä tosiaan takaisin pääsee.



Kyllä minäkin Suomen luontoa ja kunnollista saunaa ja saunakultturia kaipaan. Puhtautta... isoja automarketteja, josta saa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Itse poimittuja marjoja ja sieniä. Mökkeilyä, juhannusta, light-siideriä.



Terveydenhuoto on Suomessa ilmeisesti romutettu, mutta jos ottaa maksullisen sairasvakuutuksen, niin saa käsittääkseni hyvää hoitoa.



Ja lapsillesi on eduksi, että oppivat paremmin tuntemaan sinun kulttuuriasi, vaikka palaisittekin takaisin nykyiseen kotiin.



Itsellä ei tuota mahdollisuutta ole, jos muuttaisimme, olis muutto varmaan aika lopullinen. Mies suostuisi nimittäin muuttamaan, mutta ei edes takas muuttamaan ja sitten taas tänne. Eli en oikein tiedä, uskallanko ruveta puuhaamaan muutosta.

Nimim. SannaSaksasta?